5 kysymystä lastensuojelun tulevaisuudesta: Satu Mäki-Fossi

5 kysymystä lastensuojelun tulevaisuudesta -juttusarjassa eri alojen ammattilaiset tekevät ajatusmatkan viiden vuoden päähän ja kertovat, miltä lastensuojelun maailma tuolloin näyttää heidän visioissaan, haaveissaan sekä toiveissaan. 

 "On olemassa mahdollisuus, että johtajien tekemisessä ainoa asia, joka on oikeasti tärkeää, on kulttuurin luominen ja johtaminen." 

Edgar Schein

Mikä on muuttunut? Millaista työ lastensuojelun kentällä nyt on?

Lastensuojelun tekeminen on muuttunut tulipalojen sammuttelusta ennakoivammaksi. Lastensuojelu ja erityinen suojelutehtävä on määrittynyt osana lastensuojelun kokonaisuudistusta.

Lasten suojelu, eli laajentunut ymmärrys kaikille kuuluvasta velvollisuudesta auttaa lapsia ja perheitä, on tullut entistä vahvemmin rinnalle ehkäisemään tilanteiden kriisiytymistä. Lasten suojelun työntekijöitä on yhtä monta kuin lasten, nuorten ja aikuisten kanssa toimivia: aina aikuisten mielenterveyspalveluista nuoriso- ja vapaa-ajan toimijoiden, järjestöjen, seurakuntien, opetuksen, varhaiskasvatuksen, neuvolan ja aikuissosiaalityön ammattilaisiin.

Lastensuojelussa on tapahtunut myös pelkistämistä: hyvällä tavalla perusasioiden äärelle vankemmin palaamista. On ihan yhtä tärkeää jutella lapsen unirytmistä kuin vakavista lapseen kohdistuneista asioista. Vuorovaikutus asiakkaan ja työntekijän välillä on ihan yhtä merkityksellistä, kuin työntekijän koulutuksen tuoma kelpoisuus. Lapsen ja perheen kokemus on, ettei häntä ”siirretä” toimijalta toiselle, vaan tuki rakentuu tarpeista käsin lapsen ja perheen ympärille.

Perheet ovat huomanneet, että vaikeita asioita otetaan aikaisempaa herkemmin puheeksi. Erityisesti se näkyy opettajien työssä helpottavana, kun varhaiskasvatuksessa pohditaan perheiden kanssa toimivia tapoja jo varhaisessa vaiheessa ja joskus myös avun hakemiseen kannustetaan aikaisempaa vahvemmin. Vielä vuonna 2022 varhaiskasvatuksen yhteydenotto- ja ilmoitusmäärät olivat Etelä-Pohjanmaalla muutaman prosentin luokkaa.

Lasten terveystarkastukset osataan hyödyntää entistä paremmin ennaltaehkäisyn ja monialaisen yhteistyön näkökulmasta. Perheet saavat matalammalla kynnyksellä 80–90 lukujen henkeen lapsiperheiden kotipalvelua: arjen apua, kuuntelevaa korvaa, rinnalla kulkemista. Palvelujen räätälöinti on joustavampaa: ihmisten elämä ei sittenkään kulkenut kolmen kuukauden palvelujaksoissa eikä pysähtynyt osaston kesäsulun ajaksi.

Lasten perustason mielenterveyden hoito on paremmalla tolalla kuin koskaan. Lähtötilanteen heikkous antoi toki helpotusta nostaa rimaa. Kasvatus- ja perheneuvolassa ajan ilmiöt ovat suunnanneet työn sisältöä: lasten, nuorten ja perheiden haasteet ovat erilaisia kuin 20 vuotta takaperin. Maailma muuttuu, palvelut ja ammattilaiset muutoksen mukana.

Erityistasolla psykiatria ja lastensuojelu löivät kättä päälle, yhteinen työntekijävaje ajoi tekemään yhteisasiakkuuksissa oikeasti yhdessä. Esimerkiksi tähän tyyliin linkki. Lastensuojelu ja palvelujen kohdentuminen rakentuu aikaisempaa enemmän tutkitun tiedon varaan. Olemme oppineet esimerkiksi siitä, mistä lastensuojeluilmoitusten jatkuvasti kasvava määrä kertoo. Vielä vuonna 2023 emme sitä tienneet. Tiedämme myös enemmän siitä, milloin sijoitus todella auttaa ja mihin se ei ehkä pysty vastaamaan.

Olemme ottaneet luovat keinot käyttöön ja osaamme tarvittaessa soveltaa tarvelähtöistä palvelujen räätälöintiä valmiiden palveluiden tarjoamisen sijaan. Se säästää euroja ja asiakkaat ovat tyytyväisempiä. Olemme uskaltaneet pitää yllä aluelähtöistä ajattelua ja väistimme suuruuden ekonomian sudenkuopat, jotka yhtä lailla olivat tarjottimella hyvinvointialueuudistuksen toimeenpanovuosina. Kuntien ja hyvinvointialueen yhteinen ekosysteemi on vaikuttavampaa, kuin isot hallintohimmelit.

Organisaation ainut rakenne on vuorovaikutus.

Millaista lastensuojelutyö on sinun näkökulmastasi/sinun työssäsi?

Työssäni perheiden palveluiden palvelualuejohtajana johdan lasten suojelemisen systeemiä, jonka tuloksellisuus muodostuu hyvinvoivista ja autetuksi tulemisen kokeneista kuntalaisista, henkilöstön hyvinvoinnista että toimivista kunta- ja järjestökumppanuuksista, seurakuntia ja yksityisiä toimijoita unohtamatta.

Lasten suojeleminen ei onnistu, jos olemme immuuneja oman toimintamme tarkastelulle. Pyrin rakentamaan oppivaa organisaatiota, jossa on tilaa ihmettelylle ja toisin tekemiselle. Organisaatiomme toimintaa tarkastellessa on tärkeä muistaa, että ihmiset systeemin sisällä ovat yrittäneet parhaansa.

Aktiivinen vuoropuhelu asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa on auttanut välttämään sokeutumisen luomukselle, joka voidaan kuitenkin aina purkaa seuraavassa johtamisjärjestelmässä ja talousarviossa.

Mitä askeleita otettiin 5 vuotta sitten, jotta tämä parempi lastensuojelutyön maailma alkoi tulla mahdolliseksi?

Edgar Scheiniä lainatakseni on olemassa mahdollisuus, että johtajien tekemisessä ainoa asia, joka on oikeasti tärkeää, on kulttuurin luominen ja johtaminen.

Otimme mm. näitä askeleita:

• Aikajänne tekemiselle muutettiin pitkäjänteisemmäksi niin kodeissa tehtävässä työssä kuin myös politiikassa. Tuli uudenlainen ymmärrys tiensä päähän tulleen ajattelun tilalle.
• Kuntien ja hyvinvointialueiden kannustimet ennaltaehkäisemisen toteuttamiseksi olivat riittävän painostavat – tekosyille ei jätetty tilaa.
• Perhekeskus-kehittämistä ja systeemisen työotteen vahvistamista jatkettiin jäntevästi, vaikka kansallinen koordinaatio ja tuki koki notkahduksen.
• Johtajat jalkautuivat enemmän kentälle ja etulinjaan – muodostui arkilähtöiset perusteet mahdollisille toiminnan muutoksille.
• Lapsiperheiden kotipalvelun asema vahvistui, myös arvostus samassa suhteessa.
• Satsasimme lasten ja nuorten perustason mielenterveydenhoidon saatavuuteen sekä nuorten päihdehoitoon.
• Pysähdyimme, kuuntelimme ja keskustelimme. Yritimme ymmärtää kokonaisuutta ja asioiden juurisyitä – lopetimme hakkaamasta vain jäävuoren näkyvää huippua.
• Olimme jääräpäisiä uusien avauksien osalta: annettiin rauha pitkäjänteiselle kehittämiselle. Piste.

Miten työ palvelee asiakkaita?

Kulttuurissamme on vahvistunut ymmärrys siitä, että on ihan ok hakea ja ottaa vastaan apua ja tukea. Tämä näkyy siten, että perheiden on helpompi tulla autetuksi luottaen siihen, että se ei leimaa heitä enempää, kuin hammaslääkärissä käynti. 

Perheet kokevat tulevansa entistä paremmin kuulluksi ja kohdatuksi tarpeinensa. Tämä johtuu siitä, että organisaatio on mahdollistanut asiakaslähtöisemmän työn tekemisen. 

Tulevaisuus tehdään juuri tänään: perheiden olohuoneissa, vapaa-ajalla, päiväkodeissa ja kouluissa

Loppuun haluan kiittää vuosikymmenen ajan lapsuudessani perhettäni monin tavoin tukeneita henkilöitä. Jotkut auttoivat pitämään kodin siistinä, yksi luki kirjaa ja toinen leipoi. Yksi kuljetti päiväkotiin, toinen oli korvana vanhemmalle, yksi otti puheeksi asioita. Yhden perheenjäsenen kohdalla myös psykiatrian osastohoitojaksot ja sijoitus kodin ulkopuolelle olivat tärkeää tukea, mikä auttoi koko perhettä.

Perheiden tukeminen on panostus, jossa työn hedelmät tulevat näkyväksi usein vuosien viiveellä.