5 kysymystä lastensuojelun tulevaisuudesta: Sofia Virta

5 kysymystä lastensuojelun tulevaisuudesta -juttusarjassa eri alojen ammattilaiset tekevät ajatusmatkan viiden vuoden päähän ja kertovat, miltä lastensuojelun maailma tuolloin näyttää heidän visioissaan, haaveissaan sekä toiveissaan. 

 Tällä kertaa ajatuksiaan lastensuojelun tulevaisuudesta on avaamassa kansanedustaja Sofia Virta.

Olet 5 vuoden päässä lastensuojelun tulevaisuudessa. Mikä on muuttunut? 

Toivon, että viiden vuoden kuluttua yhä useampi lapsi saa mahdollisuuden ehjään, turvalliseen lapsuuteen. Että järjestelmämme ei ole rikki eikä yhdenkään lapsen hätä jäisi enää huomaamatta vaan apua päästäisiin antamaan ajoissa ja mahdollisimman toimivalla tavalla. 

Konkreettinen muutos on tapahtunut lastensuojelutyön vaikuttavuuden mittaamisessa - eli siinä, että on saatavilla dataa siitä, miten vaikuttava valittu työskentelytapa asiakkaana olevan lapsen, nuoren tai perheen elämänlaadun kannalta on. Palveluita ei kilpailuteta vain sänkypaikkojen tai hinnan perusteella, vaan aidosti pohjaten siihen, miten ja millä keinoin luodaan asiakkaan tarpeita parhaiten vastaava palvelukokonaisuus - tämä tuo luonnollisesti myös kustannustehokkuutta, kun kyetään auttamaan oikeaan aikaan oikealla tavalla.

Vaikuttavuuteen huomiota kiinnittämällä on kyetty lisäämään lastensuojelupalveluiden laatua, kohdentamaan resursseja tarkoituksenmukaisemmin, siirtämään painopistettä vihdoin sijaishuollosta avopalveluihin, ottamaan lapsen, nuoren sekä perheen lähiverkosto nykyistä vahvemmin mukaan kuntoutusprosessiin, lisäämään alan innovatiivisuutta sekä parantamaan ammattilaisten työssäjaksamista helpottaen näin myös henkilöstöpulaa. Vaikuttavuuden arviointi ja sen kehittäminen on vaatinut kattavaa tutkimustyötä sekä vankkaa yhteistyötä yhteiskunnan eri tahojen sekä palveluiden tuottajien välillä. Mukana ovat olleet niin julkisen puolen toimijat kuin yksityinen kenttä ja järjestösektori. 

Millaista työ lastensuojelun kentällä nyt on? 

Lastensuojelutyössä korostuu yhä edelleen kohtaaminen, kohtaaminen ja kohtaaminen. Työssä ei ole laatua ilman ammattilaisten osaamista ja työhyvinvointia - lastensuojelussa ammattilainen hyödyntää tietotaitoaan ja erilaisia työkaluja aina oman persoonansa kautta, jolloin ei siis ole yhdentekevää, miten korvaamatonta työtä tekevät ammattilaiset jaksavat. Ammattilaisten alalla viihtyvyys ja työssä jaksaminen ovat kohentuneet, kun työtä saa tehdä enemmän arvojaan vastaavalla tavalla - jatkuvan kiireen ja riittämättömyyden tilalla on mahdollisuus tehdä vaikuttavaa työtä, innovatiivisissa ympäristöissä. Lisäksi alalle on mahdollistettu enemmän palkkakehitysmahdollisuuksia, jotka huomioivat työntekijän panostuksen, tulokset ja esimerkiksi osaamisen kartoittamisen nykyistä paremmin.

Työtä tehdään aidosti moniammatillisissa tiimeissä yli raja-aitojen, ja yhä useammalla yhteiskunnan sektorilla on enemmän osaamista ja ymmärrystä tunne- ja vuorovaikutustaidoista, palveluohjauksesta ja verkostotyöstä. Lapset ja perheet saavat apua matalalla kynnyksellä varhaisessa vaiheessa, mikä näkyy paineen vähenemisessä viimesijaisissa lastensuojelupalveluissa. Myös nepsy-kirjon tarpeita tunnistetaan yhteiskunnassamme paremmin, ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden paremman saatavuuden myötä esimerkiksi kodin ulkopuolisten sijoitusten sijaan lastensuojelukentällä avohuollon työtä on enenevissä määrin.

Sen sijaan, että yksiköitä, palveluita ja toimintaa eritytettäisiin yhä pienempiin “erikoisosaamisalueisiin” esimerkiksi sijaishuollon yksiköiden kentällä, on työskentelytapa lähtenyt painottumaan enemmän kokonaisvaltaisuuden kautta, ja lasten sekä nuorten siirteleminen sijaishuollon yksiköiden välillä on vähentynyt huomattavasti.

Työturvallisuus on parantunut toimintatapojen muutoksen myötä, mikä osaltaan on helpottanut alan työntekijäpulaa.

  
Millaista lastensuojelutyö on sinun näkökulmastasi/sinun työssäsi? 

Politiikan kentällä lastensuojelu ymmärretään aikaisempaa paremmin yhtenä palasena palvelujärjestelmää sen sijaan, että lastensuojelun ajateltaisiin olevan “kaiken korjaava taho”. Sen sijaan, että lailla pyrittäisiin korjaamaan kaikki ongelmat, on kiinnitetty enemmän huomiota lakien toimeenpanoon eli siihen, miten tehdyt päätökset ja lait laitetaan käytäntöön kentällä: miten varmistetaan että ne ovat riittävän selkeitä, niitä osataan soveltaa tarkoituksenmukaisella tavalla ja niiden toimeenpanemiseen on riittävät resurssit. 

Lapsivaikutusten arviointi on osana kaikkea päätöksentekotyötä ja eri hallinnon tasoilla on käytössä lapsibudjetointi. 

Lastensuojelutyö nähdään aikaisempaa selkeämmin vaativan erityistason asiantuntijatyönä ja aikaisempaa paremmin myös ymmärretään, miten suuria inhimillisiä sekä taloudellisia hyötyjä saadaan sillä, että myös Arkadianmäellä tehdään tarvittavat toimet turvallisen lapsuuden ja ehjän nuoruuden puolustamiseksi. Lapset ja nuoret kun eivät odota, vaan lapsuus ja nuoruus tapahtuu tässä ja nyt. 

Miten työ palvelee asiakkaita? 

Jokainen lastensuojelun asiakkaana - tai palvelutarpeen arvioinnissa - oleva lapsi, nuori ja perhe tulee kohdatuksi. Heistä ei tunnu, että heidät ohitettaisiin, että heitä ”arvioitaisiin” tai syyteltäisiin. He saavat kokea olevansa arvokkaita ja oman elämänsä asiantuntijoita - vaikka apua ja tukea yksilöllisen tarpeen mukaan haastaviin elämäntilanteisiin saavatkin. 

Lastensuojelussa työskentely huomioi koko perheen ja lähiverkoston. Perheiden monimuotoisuus tunnistetaan ja huomioidaan. Lapset ja nuoret voivat kokea, että heitä kuullaan nuoresta iästä huolimatta, että heillä on mahdollisuutta vaikuttaa toimenpiteisiin, joita heitä auttaakseen kohdennetaan. 

Työ palvelee asiakkaita niin, että heidän voimavarat vahvistuvat ja arki voi tuntua ehjemmältä vaikeidenkin kokemusten jälkeen. 

Mitä askeleita otettiin 5 vuotta sitten, jotta tämä parempi lastensuojelutyön maailma alkoi tulla mahdolliseksi? 

Päättäjien taholta katsottuna ymmärrettiin, että näin ei voi jatkua. 

Käsitettiin, että kyseessä on yhteiskunnan epäonnistuminen, kun lapset, nuoret ja perheet voivat huonosti - ja näin ollen ratkaisuja tulee myös hakea koko yhteiskunnan tasolta, ei vain tarkastelemalla lapsia ja nuoria. He kun aina heijastelevat sitä ympäristöä, jossa kasvavat ja toimivat - myös yhteiskunnallisesta kehyksestä katsottuna.

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksella varmistettiin, että laki kokonaisuutena vastaa tarpeeseen ja on toimiva - mutta huomattavasti panostettiin lain tulkinnan ja soveltamisen osaamiseen kentällä. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuuteen ja laatuun panostamalla vahvistettiin vanhempien voimavaroja ja perhepalveluiden resurssoimalla autettiin yhä useampaa ylisukupolvista turvattomuuden ketjua katkeamaan. Odotus- ja vauva-ajan erityisyys tunnistettiin entistä paremmin ja neuvolajärjestelmää vahvistettiin vastaamaan ns. riskiperheiden tarpeeseen entistä tehokkaammin. Koulutukseen panostamalla onnistuttiin ylläpitämään ja lisäämään varhaiskasvatuksen ja peruskoulun turvallisuutta, sekä luomaan toimivia rakenteita hyvinvointialueen sote-palveluiden ja kunnan sivistyspalveluiden välille. Sosiaaliturvajärjestelmää uudistamalla ja työllisyysastetta nostamalla torjuttiin lapsiperheköyhyyttä, ja kotiin vietäviin palveluihin panostamalla sekä mahdollistamalla lapsille harrastuksia koulupäivien yhteyteen tasattiin yhteiskunnan eriytymistä. Lisäksi luotiin valtakunnalliset väkivallan vastaisen työn rakenteet ja panostettiin niiden toimeenpanoon, vahvistettiin poliisiin ja oikeuslaitoksen resursseja sekä lisättiin puheeksiottamisen taitoa väkivallasta eri sektoreille, jonka myötä avun tarve tulee yhä useammin yhä varhaisemmassa vaiheessa ilmi.

Lastensuojeluun - ja koko sosiaalialalle - luotiin tutkimusperustaisesti eri toimijoiden yhteistyössä vaikuttavuuden mittarit ja vaikuttavuuden lisäämiseen panostettiin kansallisesti. Kehitystyössä yritykset ja järjestöt pidettiin tiiviisti mukana ja palveluiden yhdenvertaisuutta onnistuttiin lisäämään. Käsitettiin, ettei ydinkysymys ole se, kuka palvelun tuottaa vaan se, mitä palvelulla saadaan aikaan. Palveluiden hankintaa alettiin kilpailuttamaan suuntaan, jossa innovatiivisuudelle lastensuojelualalla luotiin tilaa ja mahdollisuuksia - hankintaa lähdettiin tekemään asiakkaan tarpeista käsin, ei tuotantolähtöisesti. Kustannuslaskentamalli luotiin tuomaan läpinäkyvyyttä julkisen ja yksityisen sektorin tarkasteluun ja vaikuttavuutta onnistuttiin lisäämään kaikilla sektoreilla. 

Käsitettiin, että alan vetovoimaa voidaan vahvistaa sillä, että työntekijät saavat tehdä työtään eettisesti oikein ja että osaamisesta sekä tuloksesta palkitaan - tämä puolestaan kannusti alan ammattilaisia hankkimaan lisä- ja täydennyskoulutusta, joka osaltaan näkyi lastensuojelun laadun kohenemisessa. Kustannusten näkökulmasta laadun ja vaikuttavuuden lisääntyessä henkilöstön osaamisen, hyvinvoinnin, moniammatillisuuden sekä henkilöstömäärän lisääntyessä saavutettiin myös tehokkuutta, mikä näkyi esimerkiksi sijoitusten vähentymisessä ja asiakasprosessien lyhentymisessä.

Esittelyssä Sofia Virta

Sofia Virta toimii vihreiden kansanedustajana. Hän on taustakoulutukseltaan opettaja (KM), uusperheneuvoja ja ratkaisukeskeisen psykoterapeutti. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. lastensuojelun ja vaativan perhetyön parissa, mielenterveys- ja päihdetyössä, opettajana sekä toiminut opetus- ja terapia-alan yrittäjänä.