Anna hyvän kiertää: Sanna Teiron terveiset Jarmo Saloselle

Anna hyvän kiertää on juttusarja, jossa toinen ammattilainen kehuu ja kiittää ammattilaista, joka on tehnyt hänen työpäivästään paremman aiemmin tai ajankohtaisesti.

Kuka olen?

Ajauduin sosiaalityöhön sattumalta kuten monet muutkin tuntemani ammattilaiset. Jätin vuonna 1988 kesätöihin hakemisen turhan myöhään, joten löysin itseni Helsingistä Kettutien sosiaalipalvelutoimistosta. Sittemmin kiersin itäisen, kaakkoisen ja pohjoisen toimistoja innostuen aina vähän enemmän työn monipuolisuudesta, asiakkaista ja elämänmakuisesta kirjosta sattumia.

Vakinaisen viran saatuani 1994 jatkoin lastensuojelun, toimeentulotuen ja päihdehuollon sosiaalityöntekijän yhdistetyssä työssä kiertäen Kivikon vastarakennettua aluetta pahimpaan lama-aikaan. Perustin ryhmiä, leireilin ja tein yhteistyötä kenen kanssa tahansa, jolta irtosi apukäsiä, aikaa ja rahaa. Sittemmin siirryin johtavaksi sosiaalityöntekijäksi ja olin muutamaan otteeseen sosiaalityön päällikön sijaisena, kunnes 2020 siirryin lastensuojelun sosiaalityöntekijäksi takaisin. Ajoitus oli loistava, sillä sain jatkaa koko korona-ajan lähityössä! Suunnitelmani oli tuolloin toimia työnohjaajana ja lastensuojelun systeemisen työotteen kouluttajana. Näitäkin teen. Edelleen innostun nimenomaan asiakkaiden kohtaamisesta ja suhteen rakentamisesta kantamaan vaikeidenkin elämänvaiheiden yli.

Ketä haluan kehua ja miksi?

Työurani aikana olen oppinut monilta kohtaamiltani ammattilaisilta ja asiakkailta. Ilman heitä olisin eri ihminen ja sosiaalityöntekijä.

Tänään haluan kuitenkin kehua Jarmo Salosta, jonka olen tuntenut 1990-luvulta alkaen. Sosiaalityöntekijänä ja johtavana sosiaalityöntekijänä kohtasin Jarmon usein Oulunkylän perhetukikeskuksessa. Jarmo ilmestyi aika ajoin erityissosiaalityöntekijänä asiakasneuvotteluihin. Hänen rauhallinen, kunnioittava ja dialogiin kannustava vuorovaikutuksensa tasoitti tunteita niin asiakasvanhemmilla kuin meillä työntekijöilläkin. Muistan tosin usein huokaisseeni syvään huomatessani Jarmon istuvan lehtiönsä kanssa neuvottelutilassa tietäen, että tästä tapaamisesta ei tunnissa selviä…

Lastensuojelun systeemisen työotteen pilottien aikana työskentelin lastensuojelun avohuollon sosiaalityön päällikkönä. Tiimejä rakentaessa mietimme, kuka sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti voisi olla mahdollinen kokeiluumme. Jarmo tuli heti mieleen. Pienellä suostuttelulla hän heittäytyi mukaan siirtyessään Maunulan ja Vuosaaren systeemisen työotteen pilotin perheterapeutiksi. Ilman Jarmon työkokemusta, asiantuntemusta ja kärsivällistä koulutuksellista otetta olisimme olleet liemessä. Jarmo johdatteli ja koulutti pikkuhiljaa tiimejä dialogiseen ja suhteita luovaan työskentelyyn. Seurasin tiiviistä 2-vuotisen pilotin kehittymistä ja tiimien työotteen muuttumista. Yhteisissä kehittämispäivissä pilottitiimien aikana näin sitä samaa rauhoittumista ja syventymistä kuin aiemmin Jarmon osallistuessa neuvotteluihin.

Osallistuimme samaan aikaan THL:n kouluttajakoulutukseen. Sen jälkeen olemme kouluttaneet yhdessä avohuollon, sijaishuollon ja palvelutarpeen arvioinnin sosiaalityöntekijöitä. Koulutuksissa olemme antaneet ryhmän ohjata meitä heittäytyen heidän tarpeidensa ja toiveidensa mukaan – käyden toki kaikki tarvittavat osa-alueet läpi. Tämä ei minun kokemukseni mukaan ole aina kouluttajallekaan turvallista, mutta Jarmon kanssa on. Koulutuspäivät ovat olleet intensiivisiä, toiminnallisia, pohdiskelevia ja pysähteleviä. Jokaisella kerralla opin itsekin sekä itsestäni että asiakastyöstä jotain uutta. On hienoa seurata Jarmon ajatuskulkuja ja hyppäyksiä uusille poluille.

Mistä on kyse?

Haluamme nostaa valokeilaan ammattilaisia, jotka teoillaan, toiminnallaan, puheellaan, uusilla keksinnöillään, opettamistaidoillaan, hiljaisella tiedollaan tai vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamisellaan tekevät lastensuojelusta parempaa, ja kiittää heitä.