Edistä lapsiperheiden sosioekonomista tilannetta - köyhyys on riskitekijä lapsen kehitykselle

Lasta koskettava perheen heikko sosioekonominen tilanne, köyhyys ja kasaantuva huono-osaisuus ovat riski lapsen kehitykselle. Lastensuojelun ammattilaiset voivat kuitenkin edistää perheiden sosioekonomista tilannetta sekä lapsen kehitystä.

Lapsia koskettava köyhyys on arvioitu tärkeäksi yhteiskunnallisen tilanteen sekä lasten hyvinvoinnin osoittimeksi, mutta se on paljon enemmän kuin pelkkä indikaattori: perheen köyhyyden ja alhaisten tulojen on arvioitu olevan syy-yhteydessä lasten heikompaan kehitykseen, erityisesti epäsuotuisampaan kognitiiviseen kehitykseen ja heikompaan suoriutumiseen koulupolulla. Mekanismeihin, joiden kautta köyhyyden arvioidaan vaikuttavan lapsiin, kuuluvat aineellinen puute, perheen stressi, vanhempien heikentyneet edellytykset lapsen kehitystä edistävään hoivaan, kasvuympäristön vähäinen virikkeellisyys sekä hoiva- ja kasvuympäristön kaoottisuus, jolle lapset altistuvat. Myös köyhyyden ajoituksella, kestolla ja yhteisöllisellä ulottuvuudella näyttää olevan merkitystä lasten tuloksiin: varhaiset köyhyyskokemukset, pidempi köyhyyden kesto ja suurempi köyhyyden keskittyminen yhteisöön johtavat lasten heikompaan kehitykseen (Chaudry & Wimer, 2016).

Perheen pienituloisuus, köyhyys ja kasautuva huono-osaisuus koskettavat merkittävää osaa lapsista. Tilastokeskuksen käyttämän määritelmän mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriski kuvaa sitä osaa väestöstämme, joka on joko pienituloisen kotitalouden jäsen, kokee vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta tai asuu vajaatyöllisessä kotitaloudessa. Vuonna 2022 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien osuus väestöstämme oli 16 prosenttia: köyhyys- tai syrjäytymisriski kosketti yli 870 000 suomalaista. Vakava aineellinen ja sosiaalinen puute oli entistä yleisempää. Vuonna 2023 lähes 8 prosenttia suomalaisista kuului kotitalouksiin, joilla oli vaikeuksia kattaa tuloillaan tavanomaiset arjen menot. Vakavien toimeentulovaikeuksien koettelemissa perheissä varttui lähes 9 prosenttia kaikista lapsista vuonna 2023, ja toimentulovaikeuksia kokevissa perheissä varttuvien lasten osuus oli kasvanut edellisiin vuosiin verrattuna (Tilastokeskus, Tiedote 28.3.2024. Elinolotilasto 2023).

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan Lapsiperheköyhyys datana –raportti määrittelee lapsiperheköyhyyden taloudellisten resurssien vähäisyydestä johtuvaksi hyvinvoinnin vajeeksi, toimintamahdollisuuksien puutteeksi tai poissulkemiseksi. Lapsiperheitä koskettavan köyhyyden seuraukset ovat vakavat: lapsiperheköyhyys kaventaa lasten oikeuksien toteutumista ja heikentää köyhyydessä elävien lasten edellytyksiä kehityksellisten mahdollisuuksiensa saavuttamiseen. Köyhyyttä voidaan määritellä eri tavoin. Itlan Lapsiperheköyhyys-raportin perusteella vuonna 2022 noin 119 000 lasta eli lähes 12 prosenttia suomalaislapsista varttui pienituloisessa perheessä, jossa kotitalouden tulot olivat alle 60 prosenttia maan keskimmäisistä tuloista. Samana vuonna toimeentulotukea sai noin 9 prosenttia kaikista lapsiperheistä, mikä vastaa noin 48 000 lapsiperhettä. Pitkäkestoisia toimeentulovaikeuksia heijastellen vajaa 3 prosenttia lapsiperheistä sai toimeentulotukea pitkäkestoisesti eli yli kuusi kuukautta. Lasten ja nuorten köyhyyskokemuksia on tarkasteltu Kouluterveyskyselyn perusteella: vuonna 2023 noin 30 prosenttia yläasteikäisistä nuorista raportoi perheensä taloudellisen tilanteen olevan joko huono tai vain kohtalainen. Suomessa lapsiperheiden köyhyys jakaantuu maantieteellisesti siten, että lapsiperheiden pienituloisuusaste on korkeinta Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja matalinta Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Toisaalta toimeentulotukea saavien lapsiperheiden osuus on korkein Uudellamaalla. Alueellisille eroille arvioidaan olevan useita syitä, jotka voivat liittyä erityisesti alueen työllisyystilanteeseen ja resursseihin ehkäistä lapsiperheiden köyhyyttä. Lapsiperheköyhyys kokonaisuudessaan on Itlan raportin mukaan monisyinen ilmiö, jonka taustalla on pitkittynyttä huono-osaisuutta sekä perheen vaikeuksia, kuten vanhempien ero, työttömyydestä johtuvat taloudelliset vaikeudet ja vanhemman sairastuminen. Lapsiperheköyhyyden yhtenä tärkeänä rakenteellisena syynä on elinkustannusten huomattava nousu viime vuosina. (Itla. Lapsiperheköyhyys datana. Viitattu 14.11.2024).

Lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta määrittää merkittävällä tavalla perheen sosioekonominen tilanne. Terveyden sosiaalisia määrittäjiä (social determinants of health) ovat esimerkiksi: toimeentulo ja sosiaaliturva; koulutus; asema työelämässä ja työelämän olosuhteet; asumistaso; varmuus riittävän ruuan saamisesta (epävarmuus tarkoittaa sitä, että ei ole tarpeeksi ruokaa tai ei ole tietoa siitä, mistä saa seuraavan aterian); peruspalvelut; asuinympäristö; lapsuuden kasvuolosuhteet; sosiaalinen osallisuus; syrjimättömyys; yhteiskunnan rakenteelliset ristiriidat sekä kohtuuhintaisten ja laadukkaiden terveyspalvelujen saatavuus. Terveyden tasa-arvo määritellään siten, että sosiaalisesti, taloudellisesti, demografisesti tai maantieteellisesti määriteltyjen väestöryhmien välillä ei ole epäoikeudenmukaisia ja vältettävissä tai korjattavissa olevia terveyseroja. Terveyden sosiaalisten määrittäjien arvioidaan selittävän 30-55 prosenttia terveydestämme ja hyvinvoinnistamme. Hyvinvointi- ja terveyserojen kannalta terveyden sosiaaliset määrittäjät ovat keskeisiä: köyhemmän ja huono-osaisemman väestön terveyden on johdonmukaisesti todettu olevan huonompi kuin paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevan väestön. (WHO. Social determinants of health. Viitattu 8.11.2024). Suomessa eriarvoisuus terveydessä ja hyvinvoinnissa on arvioitu pahenevaksi ongelmaksi. Suomalaisten terveys- ja hyvinvointi ovat kohentuneet, mutta hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä on yhä eriarvoisempaa. (THL. Hyvinvointi- ja terveyserot. Viitattu 8.11.2024).

Eriarvoisuuden vaikutus lapsen kehitykseen alkaa varhain. Terveyden sosiaaliset määrittäjät heijastuvat lapsen kehitykseen jo ennen lapsen syntymää.  Vuonna 2014 erittäin huomattavassa tieteellisessä julkaisussa, Science-lehdessä, julkaistiin Aizer ja Currie –nimisten tutkijoiden artikkeli, jossa tarkasteltiin terveyteen liittyvän epätasa-arvon ylisukupolvista siirtymää. Tutkimuksen kohteena oli äitien huono-osaisuus ja lapsen terveys syntymän hetkellä. Taustana tutkimukselle on syytä selvittää, että lapsen terveys syntymän hetkellä tiedetysti ennustaa pitkällä aikavälillä, aivan aikuisuuteen asti ulottuen, yksilön terveyttä ja toimintakykyä, esimerkiksi koulutustasoa ja tulotasoa aikuisuudessa. Erityisesti ennenaikaisuus ja pienipainoisuus ovat indikaattoreita lapsen heikommalle terveydelle syntymän hetkellä. Tutkimuksen keskeinen löydös oli, että äitien huono-osaisuus johti lapsen heikompaan terveyteen syntymän hetkellä: huono-osaisten äitien lapset syntyivät useammin ennenaikaisina ja pienipainoisina. Huono-osaisilla äideillä huomattavasti yleisempiä olivat erilaiset äidin ja vauvan terveyden riskitekijät, kuten jo ennen raskautta todettu korkea verenpaine, diabetes ja ylipaino. Huono-osaiset äidit myös tupakoivat raskauden aikana useammin kuin hyväosaiset äidit. Äitien huono-osaisuuden arvioidaan heijastuvan sikiön terveyteen ja lapsen syntymähetken terveydentilaan heikomman terveyskäyttäytymisen, haitallisille ympäristötekijöille altistumisen, lääketieteellisen hoidon heikomman saatavuuden ja laadun sekä huono-osaisempien äitien kaikkiaan heikomman terveydentilan kautta (Aizer & Currie, 2014).

Hiljattain korkeatasoisessa Englannissa toteutetussa tutkimuksessa todettiin, että 19% ennenaikaisista synnytyksistä ja 31% raskauksista, joissa sikiön kasvu oli hidastunut, oli liitettävissä äitien sosioekonomiseen eriarvoisuuteen (Jardine et al., 2021). Äitien heikomman sosioekonomisen tilanteen ajatellaan heijastuvan jo raskausaikana heikentävästi syntyvän lapsen terveyteen mm. äitien tupakoinnin, ylipainon ja mielenterveyshäiriöiden, sosiaalisen eristäytyneisyyden, heikentyneen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, heikomman raskaudenaikaisen hoitoon pääsyn ja korkeamman stressitason vuoksi - stressin syntyessä toimeentulohuolien, työllisyyden haasteiden ja heikommassa asemassa olevien naisten tavallista useammin kohtaamien kuormittavien elämäntapahtumien kautta. Tutkijat arvioivat, että raskaudenajan yksilötason hoitoa parantamalla voidaan vain rajallisesti vaikuttaa lasten terveyteen syntymän hetkellä; katse onkin suunnattava ylävirtaan, vastasyntyneiden lasten terveyden alkulähteille eli äitien sosioekonomiseen eriarvoisuuteen. Äitien sosioekonomiseen eriarvoisuuteen liittyvien ja vauvojen terveydessä jo syntymän hetkellä näkyvien terveyserojen vähentämisessä keskeisiä ovat tutkijoiden arvion mukaan yhteiskunnan tasolla tapahtuvat toimet koulutustason, työllisyyden, sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi (Jardine et al., 2021). 

Lapsen terveys ja hyvinvointi alkavat siis määräytyä jo hyvin varhain, jo ennen syntymää – kyseessä on prosessi, jota määrittää keskeisiltä osin äitien ja perheen sosioekonominen tilanne. Huono-osaisten äitien vauvat syntyvät useammin ennenaikaisesti tai pienipainoisina (Aizer & Currie, 2014; Jardine et al., 2021), mikä ennustaa lapsen kohdalla aikuisuudessa matalampaa koulutustasoa, heikompaa työllistymistä ja suurempaa todennäköisyyttä sille, että yksilö aikuiseksi varttuessaan tarvitsee sosiaalitukia (Bilgin, Mendonca, Wolke, 2018). Se, että vauvat syntyvät mahdollisimman terveinä ja saavat kehitykselleen suotuisat ja yhdenvertaiset lähtökohdat jo sikiökaudella ja heti syntymästään, vaatii vaikuttamista sosiaaliseen eriarvoisuuteen (Jardine et al., 2021). Myös taloustieteilijät ovat olleet varsin kiinnostuneita lasten terveydestä syntymän hetkellä ja syntymähetken terveyden yhteydestä aikuisuuden sosioekonomiseen pärjäämiseen. Tarkastelu on ulotettu myös ylisukupolvisiin vaikutuksiin; esimerkiksi Kreiner ja Sievertsen (2019) ovat osoittaneet äidin tai isän matalamman syntymäpainon on olevan yhteydessä heidän lastensa heikompaan koulusuoriutumiseen. Ylisukupolvinen tarkastelu viittaa siis siihen, että epätasa-arvo vastasyntyneiden terveydessä on yhteydessä epätasa-arvoon seuraavan sukupolven keskeisissä tuloksissa, kuten koulumenestyksessä. Syntymähetken terveyden epätasa-arvo siis säilyy seuraavaan sukupolveen. (Kreiner & Sievertsen, 2019). Nämä tulokset herättävät pohtimaan yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksia: kun myöhemmän elämän hyvinvointi, toimintakyky ja vauraus alkavat määräytyä jo raskauden aikana ja syntymän hetkellä sosioekonomisten tekijöiden vaikutuksesta, ei kaikki hyvinvointi suinkaan ole kiinni yksilön valinnoista. Lähtökohdat eivät ole kaikille samat.

Lasten ja nuorten kokemukset perheen pienituloisuudesta heijastelevat kuormitusta sekä hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien kaventumista. Pelastaa Lapset -järjestön julkaisema Lapsen ääni -kysely vuodelta 2024 nostaa esille lasten ja nuorten kokemuksia hyvinvoinnistaan, arjestaan ja perheen pienituloisuudesta. Lapsen ääni -kyselyyn vastasi keväällä 2024 yli 1600 nuorta, joista suurin osa oli yläasteikäisiä.  Nuorista noin puolet koki perheensä selviytyvän taloudellisesti hyvin, 40 prosentti kohtalaisesti siten, että selviytymiseen liittyi pieniä vaikeuksia. Nuorista 5 prosenttia raportoi perheellään olevan todella paljon vaikeuksia taloudellisessa selviytymisessä. Pienituloiseksi perheensä arvioi 17 prosenttia vastaajista, mikä on edellisvuotta (14 %) suurempi osuus. Lasten ääni -kyselyn vastausten tarkastelu osoitti kokemusmaailmojen erkaantumisen toisistaan; valtaosalla lapsista ja nuorista menee hyvin, mutta osa jää osattomaksi hyvinvoinnista. Pienituloisissa perheissä varttuvien nuorten keskuudessa puutteen ja rajallisten mahdollisuuksien kokemukset ovat tavallisia: noin kolmannes nuorista ei ole saanut uusia vaatteita ja viidennes raportoi, ettei kotona ole säännöllisesti ja riittävästi ruokaa. Pienituloissa perheissä nuoren mahdollisuudet ovat kapeammat kuin kaikkien tutkimusteen vastanneiden keskuudessa: reippaasti yli puolella ei ole ollut mahdollisuutta osallistua vapaa-ajan tapahtumiin tai käydä elokuvissa tai ravintolassa, saati lomailla. Melkein 40 prosenttia pienituloissa perheissä varttuvista nuorista raportoi, ettei heillä ole mahdollisuutta maksulliseen harrastukseen. (Pelastakaa Lapset. Lapsen ääni, 2024).

Lasten ja nuorten kokemukset perheen pienituloisuudesta heijastelevat lasten kokemaa stressiä ja kuormitusta. Pienituloisissa perheissä varttuvista nuorista vain 13 prosenttia raportoi mielenterveytensä hyväksi, kun taas mielenterveydeltään hyvinvoivien nuorten osuus koko otoksessa oli 37 prosenttia. Pienituloisissa perheissä kasvavista nuorista merkittävä osa arvioi elämänsä tuntuvan epävakaalta (50%) ja koki huolta perheen taloudellisesta toimeentulosta (84%), vanhempiensa jaksamisesta (70%) ja tulevaisuudesta (71%). Yksinhuoltajaperheissä tilanteet ovat nuorten vastausten perusteella erityisen haastavia. Lapsen ääni -kyselyn perusteella perheen pienituloisuuteen liittyy hyvin usein erilaisuuden, häpeän ja nolouden, syyllisyyden ja kateuden kokemuksia. Pienituloisissa perheissä lasten ja nuorten tulevaisuudennäkymiä sävyttää hyvin usein huolestuneisuus; nuorten antamista vastauksissa näkyy se, että pienituloisissa perheissä lapset ja nuoret kantavat huolta monenlaisista asioista alkaen siitä, onko varaa ostaa hiustenpesuainetta, ruokaa, bensaa tai lääkkeitä ulottuen huoliin esimerkiksi opiskelun sekä perheen riittävien palveluiden ja tuen järjestymisestä. Lasten ja nuorten kehityksen näkökulmasta erityisen huomionarvoinen on pienituloissa perheissä kasvavien lasten ja nuorten kokema kuormitus; pienituloisissa perheissä 83 prosenttia nuorista raportoi kokeneensa stressiä. (Pelastakaa Lapset. Lapsen ääni, 2024).

Köyhyys on riskitekijä lapsen terveelle kehitykselle. Lapsia koskettava köyhyys on arvioitu tärkeäksi yhteiskunnallisen tilanteen sekä lasten hyvinvoinnin osoittimeksi, mutta se on paljon enemmän kuin pelkkä indikaattori: perheen köyhyyden ja alhaisten tulojen on arvioitu olevan syy-yhteydessä lasten heikompaan kehitykseen, erityisesti epäsuotuisampaan kognitiiviseen kehitykseen ja heikompaan suoriutumiseen koulupolulla. Mekanismeihin, joiden kautta köyhyyden arvioidaan vaikuttavan lapsiin, kuuluvat aineellinen puute, perheen stressi, vanhempien heikentyneet edellytykset lapsen kehitystä edistävään hoivaan, kasvuympäristön vähäinen virikkeellisyys sekä hoiva- ja kasvuympäristön kaoottisuus, jolle lapset altistuvat. Myös köyhyyden ajoituksella, kestolla ja yhteisöllisellä ulottuvuudella näyttää olevan merkitystä lasten tuloksiin: varhaiset köyhyyskokemukset, pidempi köyhyyden kesto ja suurempi köyhyyden keskittyminen yhteisöön johtavat lasten heikompaan kehitykseen (Chaudry & Wimer, 2016). 

Perheen heikompi sosioekonominen tilanne heijastuu lapsen terveyteen jo ennen syntymää, mutta lisäksi lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen kehitykseen – erityisesti kognitiiviseen kehitykseen – ja lapsuudessa koetun puutteen vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Valitettavasti köyhyys ja sosioekonominen huono-osaisuus koskettaa varsin merkittävää osaa lapsista niin maailmalla kuin edellisiin kotimaisiin tilastoihin nojaten Suomessakin. Perimästä riippuen yksilöillä on myös todettu erilaista herkkyyttä kasvuympäristön vaikutuksille – lapsuudessa koettu huono-osaisuus voi vaikuttaa yksilöihin eri tavoin riippuen heidän geeneistään siten, että osaan lapsista puute voi vaikuttaa kielteisemmin ja osa on resilientimpiä niukkuudenkin keskellä. Väestötason tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että köyhyydessä elävien lasten terveys on todennäköisemmin huonompi, he pärjäävät eri elämänalueilla heikommin ja heillä todetaan enemmän kehitysviivästymiä, käytöshäiriöitä sekä tunne-elämän ongelmia kuin parempiosaisilla ikätovereillaan. Lapsuudessa koetun köyhyyden ja puutteen on todettu heijastuvan terveyteen ja hyvinvointiin kauaskantoisesti – vaikutukset näkyvät vuosikymmenien jälkeenkin. (Johnson ym., 2016).

Perheen köyhyys ja huono-osaisuus heijastuvat kielteisesti erityisesti aivojen kehitykseen. Viime vuosina tutkijoiden mielenkiinto on kohdistunut erityisesti siihen, millä mekanismilla lapsuudessa koetun köyhyyden ja huono-osaisuuden pitkäaikaiset kielteiset vaikutukset aiheutuvat. Nykykäsityksen mukaan ne näyttävät syntyvän merkittäviltä osin siitä, että köyhyys ja sosioekonominen huono-osaisuus vaikuttavat ja aiheuttavat muutoksia lapsen kehittyviin aivoihin. Lapsen keskushermoston kehitys alkaa aivan alkuraskaudesta ja on kiivainta noin 2 vuoden ikään. Aivojen eri osat kehittyvät eri tahdissa: esimerkiksi itsesäätelystä ja toiminnanohjauksesta vastaava etuaivokuori kehittyy erityisen nopeasti lapsen ensimmäisinä ikävuosina, kouluiässä ja teini-iässä ja kehitys jatkuu vielä pitkälle kolmannelle vuosikymmenelle. Kiivaan kehityksen vaiheissa kehittyvät aivot ovat erityiset herkät ympäristöntekijöille, jotka voivat muovata aivojen kehitystä - aivot ovat plastiset eli muovautuvat. Lapsen kehityksen herkkyyskausiksi nimitetään ajanjaksoja, jolloin aivojen plastisiteetti eli muovautuvuus on suurimmillaan. Keskushermoston eri systeemien herkkyyskaudet voivat ajoittua eri ajankohtiin ja erityisesti herkkyyskausiin ajoittuvat elämänkokemukset muovaavat kehittyviä aivoja. Aivojen kehitystä ohjailevat geenit, ympäristötekijät ja niiden välinen vuorovaikutus. Köyhyyden on todettu olevan aivojen kehitystä muovaava tekijä: aineellinen puute ja köyhyyteen yhdistyvä kognitiivisen stimulaation niukkuus, ravintoaineiden puute, elämänolosuhteiden synnyttämä liiallinen stressi, heikompi hoiva ja vanhemmuus sekä altistuminen ympäristön haitallisille aineille voivat häiritä lapsen aivojen kehitystä.  Köyhyys on myös yhdistetty epigeneettisiin muutoksiin eli ohjaileviin tekijöihin, jotka määrittävät sitä, millä tavalla geenimme ilmenevät. Köyhyyden on todettu liittyvän aivojen rakenteellisiin ja toiminnan muutoksiin. Aivoalueet ja niihin yhdistyvät toiminnot, jotka käsittelevät uhkia ja reagoivat niihin, säätelevät tunteita ja stressireaktiota, huolehtivat kielen ja lukutaidon kehityksestä, oppimisesta ja muistitoiminnoista sekä toiminnanohjauksesta ovat erityisen alttiita kehityksen häiriöille, mikäli lasta koskettaa huono-osasisuus. (Johnson ym., 2016). 

Köyhyyden on todettu olevan yhteydessä rakenteellisiin eroihin useilla aivojen alueilla, jotka liittyvät esimerkiksi kouluvalmiustaitoihin ja yhteys aivojen rakenteisiin on havaittu voimakkaimmaksi köyhimpien kotitalouksien lapsilla. Näillä aivojen kehityseroilla oli todettu olevan vaikutuksia lasten opilliseen menestykseen: pienituloisten kotitalouksien lapset pärjäävät keskimäärin heikommin oppimiskykyä mittaavissa tehtävissä (Hair ym., 2015). Lapsuudessa koetun köyhyyden on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi vähäisempään aivojen valkean aineen ja aivojen kuorikerroksen harmaan aineen määrään sekä hippokampuksen ja amygdalan pienempään tilavuuteen kouluiässä tai nuoruusiässä. Kiinnostavaa on se, että köyhyyden vaikutukset lapsen aivoihin näyttävät välittyvän erityisesti hoivan ja vanhemmuuden laadun sekä lasta koskettaneiden kuormittavien tai traumaattisten elämäntapahtumien kautta. Näiden löydösten perusteella onkin esitetty, että erityisesti lapsen varhaisvaiheissaan osakseen saamaa hoivaa ja vanhemmuutta tulisikin tukea interventioilla, jotta voidaan ennaltaehkäistä köyhyyden vaikutuksia lasten kehitykseen sekä suojata lapsen tervettä kehitystä varhaisessa vaiheessa. (Luby ym, 2013). 

Virikkeet, oppimisen mahdollisuudet ja stimulaatio. Perheen köyhyyden ja sosioekonomisen huono-osaisuuden vaikutukset lapseen välittyvät merkittäviltä osin puutteen ja kuormituksen kautta. Lapsen kehittyvät aivot tarvitsevat virikkeitä, stimulaatiota ja uusien asioiden oppimisen mahdollisuuksia, mutta huono-osaisissa perheissä niistä on puutetta. Lapsilla on vähemmän leluja, kirjoja ja mahdollisuuksia uusien asioiden kokemiseen ja oppimiseen. Tutkimukset myös osoittavat, että huono-osaisissa perheissä puhetta ja juttelua on vähemmän - niukkuus leimaa myös kommunikaatiota lapsen kanssa. Huono-osaisissa perheissä varttuvien lasten kehittyvät aivot jäävät useammin vaille tarvitsemiaan virikkeitä ja stimulaatiota, minkä arvioidaan heijastuvan kielteisesti lasten kognitiiviseen kehitykseen. (Johnson ym., 2016). 

Ravitsemus. Varhaislapsuuden ravitsemuksen tiedetään vaikuttavan aivojen kehitykseen. Heikommassa sosioekonomisessa tilanteessa olevissa perheissä varttuvilla lapsilla tarpeellisista ruuasta saatavista terveen kehityksen rakennusaineista on useammin puutetta (Johnson ym., 2016). Ravitsemuksen eriarvoisuus on valitettavasti totta myös suomalaisten lasten kohdalla. “Ravitsemuksen eriarvoisuus alkaa jo kohdussa ja on suurimmillaan työikäisillä”, kirjoittaa ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolta (Erkkola, 2023). Lapsen ääni -kyselyyn vastanneista pienituloisissa perheissä varttuvista suomalaisnuorista lähes viidennes kertoo, että kotona ei ole riittävästi ja säännöllisesti ruokaa (Pelastakaa Lapset. Lapsen ääni, 2024).

Suomalainen tutkija Skaffari kollegoineen (2023) selvitti perheen sosioekonomisen tilanteen vaikutusta 3-6 –vuotiaiden suomalaislasten ruokavalioon ja tärkeiden ravintoaineiden saantiin. Perheen korkeinta koulutustasoa käytettiin sosioekonomisen aseman osoittimena. Tutkimus osoitti, että heikommassa sosioekonomisessa tilanteessa olevissa perheissä lapset söivät vähemmän tuoreita vihanneksia ja salaatteja, kasvisruokia, marjoja, valkoista leipää, levitteitä, rasvatonta maitoa ja jäätelöä, mutta joivat enemmän rasvaista maitoa, sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia ja söivät runsaammin maitopohjaisia jälkiruokia. Vanhempien alhaisemman sosioekonomisen aseman todettiin olevan yhteydessä siihen, että lapsen ruokavalioon kuului vähemmän vihanneksia, pähkinöitä, siemeniä, marjoja ja kalaa, mutta enemmän punaista lihaa. Heikommassa sosioekonomisessa tilanteessa olevissa perheissä lapset saivat ruokavaliostaan vähemmän kuituja, proteiinia, hyvälaatuisia rasvoja, vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta ruokavalioon kuului enemmän terveyden kannalta haitallisempia rasvoja. (Skaffari ym., 2023). 

Haasteenamme on myös kasvava ylipainoisten määrä. Jyrkintä lihominen on ollut lapsilla ja nuorilla, minkä seurauksena 2–16 vuotiaista suo­malaisista 200 000 on ylipainoisia. Väestö ei ole lihonnut tasaisesti, vaan vähemmän koulutetuilla henkilöillä ylipaino on yleisempää (Mustajoki, 2022). Lihavuus on siis yleisempää alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä, mikä on todettu sekä lapsilla että aikuisilla. Koulutuksen tai tulojen perusteella heikommassa sosioekonomisessa tilanteessa olevien perheiden lapsilla on suurempi riski kehittyä lihavaksi. Omakohtainen tai perhettä koskettava stressi tai masennus suurentavat painonnousulle altistavien ruokatottumusten ja lihavuuden riskiä. Lapsilla ja aikuisilla ylipainon ja lihavuuden on todettu olevan vahvasti yhteydessä valtimosairauksien riskitekijöihin, mutta erityisesti lapsilla myös psyykkiseen huonovointisuuteen, esimerkiksi masentuneisuuteen, huonommaksi koettuun elämänlaatuun, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin sekä heikompaan itsetuntoon. (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus.  2024). 

Artikkelissaan Eriarvoisuus lautasella Erkkola tutkijakollegoineen (2022) ennakoi lasten ravitsemuksen eriarvoisuuden lisääntyvän entisestään, mikä on liitetty talouskasvun hidastumiseen ja kuluttajahintojen kallistumiseen. Lisäksi he osoittavat, että Suomessa työssäkäyvilläkin esiintyy vakavaa ruokaturvattomuutta eli sitä, että henkilö joutuu taloudellisista syistä pienentämään ate­rioitaan, jättämään aterioita väliin, olemaan koko päivän syömättä tai menemään nälkäisenä nukkumaan. Ruokaturvattomuuden taustalla vaikuttavat riittämättömät tulot, työn ja toimeentulon epävarmuus sekä taloudellisten puskurien, kuten säästöjen ja omaisuuden puute. Tutkijat arvioivat yhteiskunnan ohjauskeinojen merkityksen korostuvan; esimerkiksi varhaiskasvatus ja kouluruokailu ovat tärkeitä tasaamaan ravitsemuksen eriarvoisuutta.  (Erkkola ym., 2022).

Köyhyys voi heikentää vanhemman edellytyksiä tarjota lapselleen kehitystä edistävää hoivaa ja huolenpitoa. Köyhissä perheissä lapsilla on puutetta virikkeistä, mahdollisuuksista ja riittävästä terveellisestä ravitsemuksesta, mutta useammin myös riittävästä hoivaavasta huolenpidosta ja turvallisuudesta. Köyhyydestä kumpuava stressi voi heikentää aikuisen toimintakykyä niin tunteiden, käyttäytymisen kuin ihmissuhteidenkin osa-alueilla, ja köyhyyden tuottaman liiallisen kuormituksen kielteiset vaikutukset ulottuvat myös vanhemman toimintakykyyn vanhemmuudessa. Köyhyydessä varttuvat lapset kokevat todennäköisemmin epäjohdonmukaista ja ankaraa kuria sekä heikkolaatuista hoivaa (Johnson ym., 2020).

Sosiaaliset tekijät, erityisesti huono-osaisuus, voivat vaikuttaa vanhemmuuteen ja lapsen osakseen saamaan hoivaan ja huolenpitoon – vanhemmuutta uhkaavat erityisesti köyhyys ja syrjintä (Gross et al., 2021). Niiden seurauksena vanhemmat kokevat stressiä ja kykenevät voimavarojen vähäisyyden vuoksi vähemmän panostamaan vanhemmuuteen. Vähäiset voimavarat voivat tarkoittaa pieniä tuloja, vanhemman vaikeuksia huolehtia lapsen riittävästä ravitsemuksesta, asumisolosuhteista ja muista tarpeista, vanhemman kouluttamattomuutta, kielitaidon tai jopa riittävän lukutaidon puuttumista. Vanhemman köyhyys ja huono-osaisuus tarkoittavat usein myös sitä, että lapsen asuinympäristö ja yhteisö voivat pitää sisällään vähemmän vanhemmuutta sekä lapsen kasvua ja kehitystä tukevia voimavaroja. Köyhyys ja huono-osaisuus synnyttävät vanhemmalle ja koko perheelle kuormitusta, joka syntyy sekä perheen sisäisten haasteiden että perheen ulkopuolisten kuormitustekijöiden vaikutuksesta (Gross et al., 2021). Köyhyys on myös tekijä, joka heijastuu kielteisesti vanhemman psyykkiseen hyvinvointiin ja vanhemmuuteen – erityisesti pienituloiset raskaana olevat naiset ja pienten lasten äidit ovat erityiset alttiita sairastumaan depressioon ja heillä on myös usein vaikeuksia saada tarvitsemaansa hoitoa, mikä heikentää heidän toimintaedellytyksiään vanhemmuudessa (Smith & Mazure, 2021). Perheen köyhyys voi muodostaa esteitä sille, että lapsen ja vanhemman suhde ja vuorovaikutus muodostuvat suotuisiksi – niukkuuden keskellä vanhemman ja lapsen välinen suhde voi muodostua heikkolaatuisemmaksi sekä vanhemman kasvatuskäytännöt ja edellytykset luoda arkeen rakennetta ja rutiineja heikommiksi. Vanhemmuutta tukevat toimet arvioidaan keskeiseksi keinoksi vähentää köyhyydestä ja huono-osaisuudesta koituvaa epätasa-arvoa lasten kasvussa ja kehityksessä (Gross et al., 2021).

Turvattomuus ja stressi. Perheen köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kumpuava stressi voi myös vaikuttaa kielteisesti lapsen keskushermoston kehitykseen. Heikommassa asemassa olevissa perheissä varttuvat lapset kokevat useammin kuormittavia asioita, kuten altistuvat ahtaille asumisolosuhteille, perheensisäisille ristiriidoille tai joutuvat eroon vanhemmastaan (Johnson ym. 2016). Kaikkiaan lapsen riski kokea kuormittavia kielteisiä lapsuusiän kokemuksia on suurempi heikommassa sosioekonomisessa tilanteessa olevissa perheissä (Walsh et al., 2019; Merrick et al., 2018; van Ijzendoorn et al., 2020). Perheen heikko sosioekonominen tilanne on yksi keskeinen lapsen kaltoinkohtelun taustatekijä (van Ijzendoorn ym., 2020). Lapsuudessa koetun liiallisen toksisen stressin on todettu olevan yhteydessä mm. aivomuutoksiin ja stressinsäätelyjärjestelmien ohjelmoitumiseen sekä niiden myötä aivojen kykyyn muovautua, kognitioon, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn sekä kykyyn selviytyä tulevaisuudessa erilaisten stressitekijöiden vaikuttaessa elämään (Johnson ym. 2016).

Köyhyys on yhteydessä lapsen heikompaan terveyteen. Erittäin laadukkaassa lääketieteellisessä lehdessä, BMJ:ssä, vuonna 2022 julkaistu asiantuntijamielipide kuvaa tutkimuksiin perustuvia lapsiperheköyhyyden vaikutuksia Englannissa. Vaikka yhteiskunnassa on toki eroja Iso-Britanniaan, ovat löydökset silti tässä yhteydessä kuvaamisen arvoisia: Englannissa lapsikuolleisuus on todettu olevan korkeampi heikommassa asemassa olevissa perheissä, ja ero heikosti ja hyvin toimeentulevien välillä lapsikuolleisuudessa kasvaa; köyhyydessä elävät nuoret tarvitsevat huomattavasti todennäköisemmin sairaalahoitoa ja saavat 72 prosenttia todennäköisemmin kuin muut lapset diagnoosin pitkäaikaissairaudesta; lasten liikalihavuus lisääntyy kaikkein köyhimmillä alueilla, kun taas vähävaraisimmilla alueilla se vähenee. (Kingdon, 2022). Köyhyys siis yhdistyy selvästi lapsen heikompaan fyysiseen terveyteen, myös lapsikuolleisuuden riskiin. Muissa tutkimuksissa köyhyyden on myös todettu olevan yhteydessä lasten ja nuorten heikompaan mielenterveyteen: Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevilla lapsilla ja nuorilla oli kahdesta kolmeen kertaa suurempi todennäköisyys sairastua mielenterveysongelmiin. Pitkäaikaisesti matala sosioekonominen asema on vahvasti yhteydessä korkeampaan mielenterveysongelmien määrään, ja sosioekonomisen aseman heikkeneminen on todettu olevan yhteydessä mielenterveysongelmien lisääntymiseen. (Reiss, 2013).

Köyhät ja huono-osaiset lapset ovat äänivallaton ryhmä, jonka oikeuksien puolustaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen on aikuisten tehtävä. Lastensuojelun kentällä toimivat ammattilaiset tapaavat työssään päivittäin köyhien ja sosioekonomisesta heikommassa asemassa olevien perheiden lapsia ja nuoria. Kohtaamisissa näiden lasten ja nuorten kanssa tulevat näkyväksi lasten ja nuorten elämän realiteetit: lapsen ikä- ja kehitystasolle sopivan virikkeellisen arjen sekä sosiaalisten ja aineellisten mahdollisuuksien puutteet, vaatetuksen ja varusteiden puutteet sekä tyhjät jääkaapit ja toisaalta epäterveelliset eväät, joista ravitsemus liian usein koostuu. Kohtaamisissa läsnä ovat myös lasten ja nuorten huolet perheen taloudellisesta pärjäämisestä, niukkuuden tuottama kuormitus ja se, että vanhempien voimavarat eivät aina niukkuuden keskellä riitä lapsen tai nuoren hoivasta huolehtimiseen. Kohtaamme myös perheen huono-osaisuuteen liittyvää häpeää ja voimattomuutta, jota lapset ja nuoret kokevat. Yhteiskunnallisesti köyhien ja huono-osaisten perheiden lapset ja nuoret ovat hiljainen ja äänivallaton ryhmä - köyhillä lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuuksia vaatia päätöksenteossa oikeuksiensa toteutumista. 

Lasten oikeuksien sopimus velvoittaa turvaamaan lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Vanhemmilla tai huoltajilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet, mutta lasten oikeuksien sopimukseen sitoutuneen Suomen on sopimuksen nojalla ryhdyttävä kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia aikuisia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä annettava tarvittaessa aineellista apua ja kehitettävä lapsia ja nuoria tukevia ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti lasten ja nuorten ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen. Lasten oikeuksien sopimus myös velvoittaa ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia. (Lapsen oikeuksien sopimus. www.lapsenoikeudet.fi) 

Valitettavasti poliittinen päätöksenteko voi olla usein hyvin lyhytnäköistä, eikä aina pyri koko kansakunnan hyvinvoinnin turvaamiseen. Tällä hetkellä poliittista päätöksentekoa perusteellaan voimakkaasti varojen niukkuudella, mutta lopulta lienee poliittinen valintakysymys, mihin ja miten verorahoja käytetään. Lapsiperheköyhyys voidaan arvioida merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, koska vakavia toimeentulovaikeuksia kokevissa perheissä varttuu jo nyt lähes joka kymmenes suomalaislapsi ja heidän osuutensa on kasvanut viime vuosina (Tilastokeskus. Tiedote 28.3.2024). Erityisen vakavaksi ongelman tekee se, että lapsiperheiden köyhyys on riskitekijä, joka kaventaa lasten terveen kehityksen mahdollisuuksia. Lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi (tai mieluiten poistamiseksi) tarvitaan sitä, että ymmärretään köyhyyden ja huono-osaisuuden kielteiset vaikutukset lapsen terveyteen ja kehitykseen – erityisesti aivojen ja sitä kautta kognitiiviseen kehitykseen – sekä niiden inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta myös pitkällä aikavälillä. Jos lapset eivät saavuta koko kehityksellistä potentiaaliaan, se ei haavoita ainoastaan yksilöitä, vaan myös koko kansakuntaa. Erityisen tarpeen on ottaa käyttöön tutkittu tieto siitä, miten lapsiperheköyhyyttä ja sen vaikutuksia voidaan vähentää vaikuttavilla tavoilla ja toimilla. Toivonkin yhteiskunta-, valtio- ja taloustieteilijöiden sekä kaikkien niiden eri tieteenalojen tutkijoiden, joiden tutkimuskohteena on lapsia koskettava köyhyys tai huono-osaisuus, osallistuvan vahvasti yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttavista keinoista. Tärkeä lasten oikeuksien toteutumiseksi on myös pienituloisissa perheissä varttuvien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten osallistuminen julkiseen keskusteluun, jotta aineellista ja sosiaalista puutetta kokevien lasten ja nuorten elämän todellisuus ja kokemukset eivät jäisi näkymättömäksi ilmiöksi.

Huono-osaisten perheiden lasten kehityksen varhainen tukeminen on investointi.  Talouden nobelisti professori James J. Heckman on arvioinut, että huono-osaisissa perheissä varttuvien lasten tukemiseen, erityisesti varhaiskasvatukseen ja oppimisen edistämiseen tähtääviin ohjelmiin, sijoitettujen varojen tuottoaste eli tuottoprosentti on jopa 13 prosenttia. Hän on myös esittänyt Heckmanin yhtälön (Heckman Equation), joka kuvaa sitä, millä tavalla taloudellinen investointi huono-osaisten lasten varhaislapsuuden kehityksen tukemiseen hyödyttää yhteiskuntaa. Huomionarvoista on, että mitä varhaisemmin tukea huono-osaisille lapsille ja heidän perheilleen osoitetaan, sitä suurempi on tuottoprosentti (Kuva 1). Huono-osaisille perheille ja heidän lapsilleen osoitettu tuki on siis arvioitu investoinniksi, jonka arvioidaan maksavan itsensä takaisin tuottojen kera. Tuotot syntyvät siitä, että varttuessaan lapset yltävät varhaislapsuuden tuen avulla pitkällä aikavälillä parempaan hyvinvointiin ja terveyteen, koulutustasoon, työllisyyteen sekä yhteisön kannalta suotuisaan sosiaaliseen osallistumiseen.

Kuva 1. Heckmanin yhtälö (https://heckmanequation.org).

Lastensuojelun ammattilaiset voivat tukea lasten tervettä kehitystä perheissä, joissa lapsia koskettaa köyhyys tai kasautuva huono-osaisuus. Samalla, kun osallistumme julkiseen keskusteluun lasten oikeuksien puolustamiseksi ja odotamme viisaita poliittisia päätöksiä, me lastensuojelun kentällä työskentelevät ammattilaiset voimme edistää lasten tervettä kehitystä niissä perheissä, joissa lapsia koskettaa heikko sosioekonominen tilanne, kasautuva huono-osaisuus, köyhyys- ja syrjäytymisriski. Ensimmäiseksi, ammattilaisten on tärkeä harjoitella kysymään ja käymään lasten ja heidän perheidensä kanssa keskusteluja perheen taloudellisesta tilanteesta ja sen vaikutuksista perheen arkeen, vanhempien voimavaroihin ja lapseen. Parempi ymmärrys tarkoittaa parempaa tukea perheelle. Asiat ovat arkisia: esimerkiksi ymmärtämällä perheen mahdollisuudet ostaa ruokatarpeita, ymmärrämme paremmin, miten voimme tukea lapsen riittävää ja terveellistä ravitsemusta. (Kingdon, 2022). Taloudellisen tilanteen puheeksi ottamista kannattaa harjoitella. Esimerkiksi Englannissa osana lasten terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävää ohjelmaa on lastenlääkäreille kehitetty “työkalupakki”, joka sisältää myös ohjeita siihen, miten ottaa puheeksi perheen taloudellinen tilanne. Ohjeet ovat yksinkertaisia: Älä kaihda kysymistä - jos jokin vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, siitä pitää kehdata ja uskaltaa kysyä. Valitse kuitenkin kysymisen ajankohta niin, että kysymyksesi on mielekkäässä yhteydessä perheen ja lapsen kokemaan todellisuuteen. Älä yritä arvailla, kenellä saattaa olla taloudellisia vaikeuksia. Kysy kaikilta mielellään samat kysymykset koskien perheen toimeentuloa ja sen vaikutuksia lapseen ja kerro myös jokaiselle vanhemmalle, että kysyt näitä kysymyksiä rutiininomaisesti. Selitä, miksi kysyt ja vältä sitä, että vanhemmat kokevat suhtautumisesi tai asenteesi tuomitsevana. Kysy asiasta erikseen ja kahden kesken sekä lapsilta että perheen aikuisilta – jokaisella on oma näkökulmansa ja kokemuksensa perheen taloustilanteesta. (Royal College of Paediatrics and Child Health. Viitattu 28.11.2024) 

Erityisen hienoa tässä yhteydessä on korostaa, että Suomessa on tehty ansiokasta työtä ja kehitetty interventiota sosiaalihuollon asiakkaiden monimutkaisten taloudellisten ongelmien auttamiseksi. Kaittila tutkijakollegoineen (2024) on kehittänyt sosiaalityön intervention, FinSocin, jolla pyritään lisäämään taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevien vanhempien talouden lukutaitoa, taloudelliseen tilanteeseensa kytkeytyvää pystyvyyttä sekä vähentämään taloudellisiin asioihin liittyvää ahdistusta. Tätä uutta interventiota tutkitaan ansiokkaasti RCT-asetelmassa, ja tuloksia odotan kiinnostuneena. (Kaittila ym., 2024). 

Tarpeenmukaiset palvelut ja vanhemmuuden tuki. Ensiarvoisen tärkeää on turvata näissä perheissä varttuville lapsille ja heidän perheilleen pääsy tarpeenmukaisiin palveluihin. Terveellinen riittävä ruoka, vaatteet, lämmin ja lapselle sopiva koti sekä koulutus- ja terveyspalvelujen saatavuus ovat perusta, joita tarvitaan lapsen terveeseen kehitykseen kohti aikuisuutta (Kingdon, 2022). Erityisesti vanhemmuutta tukevat toimet on arvioitu keskeiseksi keinoksi vähentää köyhyydestä ja huono-osaisuudesta aiheutuvaa epätasa-arvoa lasten kasvussa ja kehityksessä (Gross et al., 2021). Esimerkiksi äidin raskaudenaikaiselle kohonneelle stressitasolle altistumisen on todettu olevan yhteydessä lapsen aivojen epätyypilliseen kehitykseen sekä lisääntyneeseen mielenterveysongelmien riskiin myöhemmin elämässä. Synnytyksen jälkeinen suotuisa hoivaympäristö voi kuitenkin edistää lapsen aivojen tervettä kehitystä ja oikaista syntymää edeltäneen stressialtistuksen aiheuttamaa epäsuotuisaa kehityskulkua. Erityisesti vanhempien tarjoama hyvä hoiva, lapsen kasvuympäristön rikastuttaminen kehitystä edistävillä virikkeillä (juttelu ja lukeminen lapselle, lelut ja kirjat kotona), vanhemman sosiaalisen tuen ja perheen sosioekonomisen aseman vahvistaminen voivat tukea lapsen tervettä kehitystä. (Nolvi & Kataja, 2023). Käytännössä voimme esimerkiksi ohjata ja kannustaa vanhempia juttelemaan ja lukemaan lapsille jo vauva-ajasta lähtien, tukea vanhemmuutta ja sensitiivistä vuorovaikutusta, lapsen ja koko perheen terveellistä ravitsemusta, pyrkiä vähentämään vanhempien kokemaa stressiä ja parantamaan heidän vointiaan ja voimavarojaan, vahvistaa vanhempien liittymistä sosiaalista tukea tarjoaviin suhteisiin ja yhteisöihin sekä auttaa ratkaisemaan perheen toimeentulon ongelmia ja tukea vanhempia kohti koulutusta sekä työelämää. Lapsen kognitiivista kehitystä voidaan tukea turvaamalla lapselle kehitystä edistävää vuorovaikutusta, uusien asioiden oppimisen mahdollisuuksia, koulunkäyntiä ja kehitystä edistäviä virikkeitä kotona - tämä tarkoittaa sopivaa määrää leluja ja erityisesti vuorovaikutusta sisältävää leikkiä ja yhdessäoloa, ei ruutuaikaa. 

Jo vuonna 2008 Maailman terveysjärjestö julkaisi kunnianarvoisan professori Michael Marmotin johdolla tieteellisen artikkelin ja kannanoton “Closing the gap in a generation. Health equity throuh action on the social determinants of health”, mikä vapaasti suomennettuna käsittelee terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän eriarvoisuuden kuilun kuromista umpeen sukupolven aikana sosiaalisiin taustatekijöihin kohdistuvilla toimilla. Julkaisun ensimmäinen suositus painottaa arkisen päivittäisen elämän olosuhteiden parantamista ja nostaa keskiöön tytöt, äidit ja lapset sekä varhaislapsuuden kehityksen turvaamisen ja lasten koulunkäynnin mahdollisuudet ja kuuluu näin: Parannetaan tyttöjen ja naisten hyvinvointia ja olosuhteita, joissa heidän lapsensa syntyvät, painotetaan tyttöjen ja poikien varhaiskehitystä ja koulutusta, parannetaan elin- ja työoloja ja luodaan kaikkia tukeva sosiaaliturvapolitiikka sekä luodaan edellytykset kukoistavalle myöhemmälle elämälle. Näiden tavoitteiden saavuttamiseen tähtääviin toimiin osallistuvat kansalaisyhteiskunta, hallitukset ja maailmanlaajuiset instituutiot. Julkaisu painottaa oikeudenmukaisuutta heti alusta alkaen – varhaislapsuuden terveen kehityksen sekä oppimisen sekä koulunkäynnin mahdollisuuksien turvaamista kaikille lapsille.

Mikä lastensuojelussa on vaikuttavaa?

Tämä on osa kymmenen artikkelin sarjasta lastensuojelun vaikuttavuustekijöistä.

• Tue varhaisessa vaiheessa
• Tue moniammatillisesti
• Tue vanhemmuutta
• Tue vanhempien mielenterveyttä
• Toteuta interventiot kotikäynnein
• Vahvista lapsen ja perheen sosiaalista tukea
• Rakenna lapsen resilienssiä
• Edistä lapsiperheiden sosioekonomista tilannetta
• Vahvista yhteistyösuhdetta ja asiakkaan sitoutumista palveluihin
• Hyödynnä traumainformoitua lähestymistapaa 

Viitteet:

Aizer A, Currie J. The intergenerational transmission of inequality: maternal disadvantage and health at birth. Science. 2014 May 23;344(6186):856-61. doi: 10.1126/science.1251872.

Bilgin A, Mendonca M, Wolke D. Preterm Birth/Low Birth Weight and Markers Reflective of Wealth in Adulthood: A Meta-analysis. Pediatrics. 2018 Jul;142(1):e20173625. doi: 10.1542/peds.2017-3625.

Chaudry A, Wimer C. Poverty is Not Just an Indicator: The Relationship Between Income, Poverty, and Child Well-Being. Acad Pediatr. 2016 Apr;16(3 Suppl):S23-9. doi: 10.1016/j.acap.2015.12.010.

Erkkola, M. (2023). Ravitsemuksen eriarvoisuus alkaa jo kohdussa ja on suurimmillaan työikäisillä. MustRead, 2023.

Erkkola, M., Lallukka, T., Lehto, R., & Sääksjärvi, K. (2022). Eriarvoisuus lautasella. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 59(2). https://doi.org/10.23990/sa.115866

García, Jorge Luis, James J. Heckman, Duncan Ermini Leaf, and María José Prados. “The Life-cycle Benefits of an Influential Early Childhood Program. (2016)

Hair, N. L., Hanson, J. L., Wolfe, B. L., & Pollak, S. D. (2015). Association of child poverty, brain development, and academic achievement. JAMA pediatrics, 169(9), 822-829.

Itla. Lapsiperheköyhyys datana. Viitattu 14.11.2024. Löytyy osoitteesta: https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/

Jardine, J., Walker, K., Gurol-Urganci, I., Webster, K., Muller, P., Hawdon, J., ... & van der Meulen, J. (2021). Adverse pregnancy outcomes attributable to socioeconomic and ethnic inequalities in England: A national cohort study. The Lancet, 398(10314), 1905-1912.

Johnson, S. B., Riis, J. L., & Noble, K. G. (2016). State of the art review: poverty and the developing brain. Pediatrics, 137(4).

Kaittila, A., Isoniemi, H., Viitasalo, K., Moisio, M., Raijas, A., Toikka, E., ... & Hakovirta, M. (2024). A Pilot Randomized Controlled Trial of Intervention for Social Work Clients with Children Facing Complex Financial Problems in Finland (FinSoc): A Study Protocol. Journal of Evidence-Based Social Work, 21(1), 32-49.

Kingdon, C. (2022). Paediatricians work to shift the dial of systemic child poverty and health inequalities. BMJ, 379.

Kreiner, C. T., & Sievertsen, H. H. (2020). Neonatal health of parents and cognitive development of children. Journal of Health Economics, 69, 102247.

Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 28.11.2024). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Luby, J., Belden, A., Botteron, K., Marrus, N., Harms, M. P., Babb, C., ... & Barch, D. (2013). The effects of poverty on childhood brain development: the mediating effect of caregiving and stressful life events. JAMA pediatrics, 167(12), 1135-1142.

Merrick, M. T., Ford, D. C., Ports, K. A., & Guinn, A. S. (2018). Prevalence of adversechildhood experiences from the 2011-2014 behavioral risk factor surveillance system in 23 states. JAMA Pediatrics, 172 (11), 1038-1044.

Mustajoki, P. (2022). Ylipaino ja terveyden eriarvoisuus-molempien vähentämiseen tarvitaan yhteiskunnan säädöksiä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 59(2).

Nolvi, S., Merz, E. C., Kataja, E. L., & Parsons, C. E. (2023). Prenatal stress and the developing brain: postnatal environments promoting resilience. Biological psychiatry, 93(10), 942-952.

Pelastakaa Lapset. Lapsen ääni 2024 raportti. Viitattu 8.11.2024. Löytyy lähteestä: https://www.pelastakaalapset.fi/wp-content/uploads/2024/10/pelastakaa_lapset_lapsen_aani_2024_fi.pdf

Reiss, F. (2013). Socioeconomic inequalities and mental health problems in children and adolescents: A systematic review. Social Science & Medicine, 90, 24-31. 

Royal College of Paediatrics and Child Health. Health inequalities tool 2 - Develop clinical skills for talking to families https://www.rcpch.ac.uk/resources/health-inequalities-tool-2-develop-clinical-skills-talking-families)

Skaffari E, Vepsäläinen H, Nissinen K, et al. Food consumption and nutrient intake of Finnish preschool children according to parental educational level. British Journal of Nutrition. 2024;131(1):113-122. doi:10.1017/S0007114523001460

THL. Hyvinvointi- ja terveyserot. Viitattu 8.11.2024. Löytyy osoitteesta: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointi-ja-terveyserot

Tilastokeskus. Elinolotilasto 2023. Tiedote 28.3.2024 

Tilastokeskus. Käsitteet. Viitattu 18.11.2024.

Walsh, D., McCartney, G., Smith, M., & Armour, G. (2019). Relationship between childhood socioeconomic position and adverse childhood experiences (ACEs): A systematic review. J Epidemiol Community Health, 73 (12), 1087-1093.

WHO. Social Determinants of Health. World Health Organization website. Viitattu 18.11.20024. Löytyy osoitteesta: http://www.who.int/social_determinants/en/. 

WHO Commission on Social Determinants of Health, & World Health Organization. (2008). Closing the gap in a generation: health equity through action on the social determinants of health: Commission on Social Determinants of Health final report. World Health Organization.

van IJzendoorn, M. H., Bakermans‐Kranenburg, M. J., Coughlan, B., & Reijman, S. (2020). Annual Research Review: Umbrella synthesis of meta‐analyses on child maltreatment antecedents and interventions: differential susceptibility perspective on risk and resilience. Journal of child psychology and psychiatry, 61 (3), 272-290.