Hyvä yhteistyösuhde ja sen edistäminen ovat palveluiden vaikuttavuuden ja laadun tekijöitä

Hyvä ja toimiva yhteistyösuhde ammattilaisen ja asiakkaan välillä on aktiivinen ja työskentelyn vaikuttavuutta tuottava prosessi, johon ammattilaisen kannattaa tietoisesti kiinnittää huomiota ja jonka edistämiseen liittyviä taitojaan ammattilaisen kannattaa aktiivisesti vahvistaa.

Tämä artikkeli on yhteistyösuhdetta koskevan kahden artikkelin sarjan ensimmäinen osa. Sarjan toinen artikkeli keskittyy lapsen ja ammattilaisen väliseen yhteistyösuhteeseen.

Suomessa lastensuojeluun on laadittu laatusuositus, jonka perusteella lasten suojelutehtävän nähdään parhaiten toteutuvan lasten, nuorten ja heidän läheistensä sekä ammattilaisten keskinäiseen luottamukseen perustuvana yhteistyönä (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto, 2019). Tässä artikkelissa nostamme esille joitakin hyvän yhteistyösuhteen kulmakiviä erityisesti vanhempien kanssa tapahtuvassa työskentelyssä. Artikkelisarjan toisessa osassa tarkastelemme yhteistyösuhteen rakentumista lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten kanssa.

Toimiva yhteistyösuhde asiakkaan ja ammattilaisen välillä parantaa palvelun vaikuttavuutta.  Palveluiden vaikuttavuus merkitsee palvelutuotannolla aikaan saatua myönteistä muutosta asiakkaan tilanteessa (Pitkänen ym., 2020). Psykoterapiatutkimuksen kentästä lainatun ja varsin korkealaatuisen tieteellisen näytön perusteella toimiva yhteistyösuhde liittyy psykososiaalisen hoidon ja tuen parempaan vaikuttavuuteen sekä aikuisten (Flückiger ym., 2018) että lasten ja nuorten kanssa tapahtuvassa työskentelyssä (Karver ym., 2018; Murphy & Hutton, 2018). Aito kumppanuus perheiden kanssa ja lapsen resilienssiä edistävien suhteiden vahvistaminen ovat myös se silta, jonka varassa lapsuudessaan haavoittavia kokemuksia ja olosuhteita kokeneita lapsia voidaan auttaa (Garner & Yogman, 2021). Lapsuuden kuormittavien kokemusten haitallisia vaikutuksia lapsiin voidaan vähentää interventiolla, ja interventioiden parempaa vaikuttavuutta ennustaa vanhempien vahva sitoutuminen interventioon (Boparai ym. 2018).  Nämä löydökset ohjaavat meitä suuntaamaan katseen yhteistyösuhteeseen; siihen, miten voi syntyä vaikuttavan työn edellytyksenä oleva kumppanuus lastensuojelun asiakkaiden ja ammattilaisten välillä ja miten voimme kohdata lastensuojelun asiakkaat tavalla, jonka asiakkaamme ovat valmiita hyväksymään ja johon he kokevat voivansa sitoutua. Sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuuden arvioinnin arvioidaan edellyttävän asiakaskeskeisyyttä - sitä, että kysymme sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkailta sekä palvelun vaikuttavuudesta että heidän asiakaskokemuksestaan (Pitkänen ym., 2020; Liimatainen ym., 2024). Asiakkailtamme jatkuvasti työskentelyn aikana kerätyt kokemukset ja arviot tukitoimien vaikutuksista ovat myös palaute, joka voi ohjata ammattilaista toimimaan yhteistyösuhteessa asiakkaan sitoutumista vahvistavalla tavalla ja tekemään työtään vaikuttavammin. Asiakkaan palautteen ohjaama tuki (feedback-informed approach) voi vahvistaa intervention vaikuttavuutta ja asiakkaiden sitoutumista tarjottuun tukeen (Tam & Ronan, 2017). 

Stigma vaikeuttaa avun saamista. Lastensuojelun asiayhteydessä varsin tavanomaista on, että vanhemmat eivät aina hae itse apua olosuhteisiin tai vaikeuksiinsa, jotka johtavat puutteisiin lapsen hoidossa, huolenpidossa tai vaarantavat lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Lasta ja perhettä koskettaviin vaikeuksiin, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmiin, ja lastensuojelun asiakkuuteen liittyy edelleen stigma, jota voitaneen ilmiön moniulotteisuudesta huolimatta kuvata sanalla häpeäleima (Thornicroft ym., 2022; Morton ym., 2023; Kallio, 2020; Lastensuojelun Keskusliitto, 2023). Stigmatisaatio on moniulotteinen sosiaalinen prosessi, johon liittyy kielteinen asennoituminen, leimaaminen, stereotypiat, ihmisten erottelu, ennakkoluulot, aseman ja vaikutusmahdollisuuksien menettäminen sekä syrjintä. Stigma vaikuttaa monella tasolla. Se voi sisäistyä kielteisiksi uskomuksiksi omasta itsestä ja omista mahdollisuuksista - häpeäksi, arvottomuudeksi ja kokemukseksi siitä, ettei ole oikeutta tai mahdollisuuksia samoihin asioihin kuin muilla. Stigma voi myös merkitä leimaamisen ja syrjinnän ulottumista läheisiin. Stigma ilmenee yhteisön tasolla nurjina asenteina ja kurjana suhtautumisena, kohteluna tai syrjintänä. Yhteiskunnan rakenteissa stigma voi näkyä päätöksentekona ja käytäntöinä, jotka ovat syrjiviä, kaventavat mahdollisuuksia ja käytettävissä olevia voimavaroja, tai johtavat ihmissoikeuksien loukkauksiin. (Thornicroft ym., 2022.) 

Lastensuojelun kokemusasiantuntijat toivovat, että ammattilaiset viestivät ja kommunikoivat pelkoja ja stigmaa hälventävällä tavalla, helposti lähestyttävästi, selkeästi ja tavalla, joka ei peittele vaikeuksia ja toisaalta ohita onnistumisia (Lastensuojelun Keskusliitto, 2023). Esimerkiksi mielenterveyshäiriöön sairastuneilla vanhemmilla stigma merkitsee kokemuksia häpeästä, syyllisyydestä ja siitä, että, että vanhempi kokee epäonnistuvansa täyttämään vanhemmuuden normeja. Mielenterveyshäiriöihin sairastuneet vanhemmat myös pelkäävät toisten ihmisten, myös kohtaamiensa ammattilaisten, kielteisiä reaktioita ja tuomitsevuutta. Vanhemman mielenterveyden häiriöihin liittyvä stigma ulottuu myös lapseen. Vanhemman mielenterveyshäiriöön liittyy lapsen kokemus siitä, että oma perhe on erilainen ja huonompi kuin muut perheet sekä lapsen tunnekokemuksina häpeä, nolous ja syyllisyys sekä pyrkimys salata vanhemman tilannetta. Stigma johtaa sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, elämänhallinnan ja vanhemmuuden vaikeuksien salaamiseen sekä estää vanhempia ja lapsia hakemasta apua (Reupert ym., 2021.) Lastensuojelun asiakkuudessa olleet nuoret ovat raportoineet kokeneensa syrjintää ja häpeää erilaisesta perhetaustastaan johtuen, mutta toisaalta lastensuojelun asiakuuteen liittyvä stigma on vahvasti yhteisössä syntyvä ilmiö, johon yksilöt joutuvat vastaamaan. Tuki ja kannustus ammattilaisilta sekä kokemusasiantuntijatoiminta voivat auttaa nuoria jäsentämään kokemuksiaan (Kallio, 2020). 

Perheiden haavoittuvaisuuksiin ja vaikeuksiin liittyvän stigman poistaminen ja stigman vaikutusten vähentäminen ovat toisaalta laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, mutta myös jokaisessa palvelussa, yhteistyösuhteessa ja kohtaamisessa välttämättömiä tavoitteita. Stigma vaikeuttaa lasten ja perheiden riittävän avun saamista ja on kaikkiaan raskas taakka lapselle ja vanhemmalle, joskus raskaampi kuin vaikeudet sellaisenaan. Esimerkiksi päihdeongelmaisten vanhempien stigmaa voi vähentää ammattilaisen tuomitsematon suhtautuminen, kunnioittava ja vuoropuheluun suuntautuva kommunikaatio, tiedon jakaminen, pyrkimys luottamuksellisen suhteen rakentamiseen vanhemman kanssa sekä vanhemmalle yhteistyösuhteessa syntyvä kokemus yhdenvertaisuudesta, kuulluksi tulemisesta, pystyvyyden tunteen vahvistumisesta ja tuesta motivaatiolle muutokseen (Morton ym. 2023). Mielenterveyshäiriöihin liittyen erityisen tärkeäksi on arvioitu se, että ne ihmiset, joilla on eletty omakohtainen kokemus mielenterveyden häiriöstä, pääsevät ääneen ja vaikuttamaan siihen, millaista kieltä käytämme ja miten palveluissa ja koko yhteiskunnassamme voidaan stigma ja siihen liittyvä taakka ja syrjintä poistaa (Thornicroft ym., 2022). Kokemusasiantuntijatoiminta voi auttaa myös lastensuojelun asiakkaita jäsentämään vaikeitakin kokemuksiaan sekä voimaantumaan (Kallio, 2020). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaisemassa ammattilaisille ja työyhteisöille suunnatun Stigman ja syrjinnän tunnistaminen ja vähentäminen -verkkokoulun syksyllä 2024 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024).

Lastensuojelun piirissä olevien lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa vaikeus luottaa toisiin ihmisiin juontuu usein heidän aiemmista elämänkokemuksistaan, erityisesti kielteisistä lapsuudenaikaisista kokemuksista. Aikuisen omassa lapsuudessaan kokemat kielteiset, traumaattiset kokemukset ja niiden tuottamat vaikutukset ovat yhteydessä vanhemmuuden haasteisiin ja toisaalta herkkyyteen kokea uhan tunteita ja suhteissa olemisen vaikeuksia. Vanhemmilla, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet fyysistä kaltoinkohtelua tai todistaneet lähisuhdeväkivaltaa, on kohonnut riski laiminlyövään tai kaltoinkohtelevaan vanhemmuuteen (van Ijzendoorn ym. 2020; Mulder ym. 2018; Greene, Haisley & Wallace, 2020). Harvinaislaatuinen pitkittäistutkimus on osoittanut, että vanhemman omat kaltoinkohtelukokemukset ovat yhteydessä siihen, että hänen lapsensa tarvitsee lastensuojelua – vanhemman lapsuudenaikaiset kaltoinkohtelukokemukset lisäävät riskiä vanhemmuuden vaikeuksiin, lapsen kaltoinkohteluun ja ovat yhteydessä lastensuojelutoimien tarpeeseen seuraavan sukupolven kohdalla (Armfield et al., 2021; Gilbert & Lacey, 2021). Ammattilaisten on tärkeää ymmärtää, että asiakkaiden lapsuuden haavoittavat kokemukset - sekä asiakkuudessa olevien lasten että heidän vanhempiensa kohdalla – heijastuvat myös yhteistyösuhteeseen ammattilaisten kanssa. Lapsuudessa koetut haavoittavat asiat virittävät aivot kokemaan herkästi uhan tunteita, häiritsevät motivaatiota säätelevien aivoalueiden kehitystä ja toimintaa sekä kykyä tunteiden säätelyyn (McCory ym. 2017). Erityisesti lapsuuden läheisissä suhteissa syntyvään traumatisoitumiseen ja sen seurauksena syntyvään monimuotoiseen posttraumaattiseen stressihäiriöön liittyy kielteinen käsitys itsestä, jatkuva ylivireys- ja valppaus, vaikeus säädellä tunteita erityisesti stressitilanteissa sekä vaikeus muodostaa ja ylläpitää ihmissuhteita (Laukkala ym. 2022; Maercker ym. 2022).

Suhde on asiakkaan ja ammattilaisen välillä on muutoksen mahdollistaja. Toisaalta se on aktiivinen prosessi, joka vaatii toimiakseen yhteistä tutkimista, aitoa kuuntelemista ja vuoropuhelua, työtä, joskus erehtymistä ja erehdyksien korjaamista. Tässä pohdimme joitakin lastensuojelutyössä keskeisiä yhteistyösuhteen kulmakiviä.

Pystyvyyden tunteen vahvistuminen. Hyvässä yhteistyösuhteessa asiakkaan pystyvyyden tunne voi vahvistua, mikä edistää asiakkaan kykyä muuttaa toimintaansa. Monissa terveyden edistämisen teorioissa arvioidaan, että pystyvyyden tunteella on keskeinen merkitys yksilön kyvyssä huolehtia terveydestään sekä käyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Katsausartikkelissa ja meta-analyysissaan Sheeran työtovereineen (2016) osoitti, että interventiot, jotka vahvistivat pystyvyyden tunnetta ja muokkasivat asenteita ja normeja johtivat suotuisaan muutokseen yksilön aikomuksessa tehdä toivottuja muutoksia sekä myönteiseen muutokseen terveyskäyttäytymisessä. Tutkimus osoitti, että interventioilla, jotka muokkaavat asenteita, normeja ja vahvistavat asiakkaiden pystyvyyden tunnetta voidaan edistää suotuisia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä. 

Asiakkaat toivovat ammattilaiselta aitoutta ja empaattista kohtaamista. Kohtaamisessa keskeistä ovat ammattilaisen aitous, empatia, avoimuus, kunnioitus ja pyrkimys syvällisesti ymmärtää asiakkaan kokemusta ja näkökulmaa. Asiakkaan havainnot psykososiaalista hoitoa tarjoavan ammattilaisen aitoudesta ja asiakasta kohtaan osoittamasta empatiasta liittyvät parempaan yhteistyösuhteen (Nienhuis et al., 2018). Laadullinen tutkimus on osoittanut, että yhteistyön muodostumisessa asiakkaan kokemuksen mukaan tärkeää on: 1) asiakkaan ja ammattilaisen yhteensopivuus (match) ja 2) yhteistyösuhdetta edistää avoimuus sekä asiakkaan että ammattilaisen kommunikaatiossa, 3) asiakkaan kokemus siitä, että hänet kohdataan ja häntä ymmärretään syvemmällä tasolla ja 4) asiakkaan voimaantuminen kunnioittavan kohtaamisen seurauksena – asiakkaan kokemus epäkunnioittavasta kohtaamisesta tai kohtaamisessa syntyvä kokemus avuttomuudesta ja voimaantumattomuudesta heikentävät yhteistyösuhteen muodostumisen edellytyksiä (Noyce & Simpson, 2018). 

Ammattilaisen suhteessa olemiset taidot, omaan ammattitaitoonsa kohdistama nöyrä suhtautuminen sekä kyky kannatella asiakkaiden tunteita haastavissa tilanteissa ennustavat työn parempaa vaikuttavuutta. Myös ammattilaisen ominaisuudet ja toiminta liittyvät yhteistyösuhteen laatuun ja työn vaikuttavuuteen. AAiemmin on todettu, että psykososiaalisessa hoidossa ammattilaisen ammattitausta, sukupuoli, pätevyys tai sitoutuminen tietyn terapiasuuntauksen manuaaliin eivät juurikaan selitä eroja vaikuttavaa ja vähemmän vaikuttaa työtä tekevien terapeuttien välillä - sen sijaan systemaattisessa katsausartikkelissaan Heinonen ja Nissen-Lie (2020) totesivat, että hoitavan ammattilaisen interpersonaaliset kyvyt, joita voidaan ammatillisesti vahvistaa, mutta jotka myös juontuvat ammattilaisen henkilökohtaisesta elämästä ja kiintymyssuhteiden historiasta, ovat merkityksellisiä. Useat tutkimukset osoittavat ammattilaisen suhteessa olemisen taitojen (empatia, lämpö, myönteinen näkökulma, selkeä ja myönteinen kommunikaatio, ja kyky käsitellä kritiikkiä, kyky muodostaa ja korjata yhteistyösuhteita) ja interpersonaalisia suhteita leimaavan emotionaalisesti lämpimän tyylin olevan tärkeitä parempaan lopputulokseen liittyviä tekijöitä. Hoitavan ammattilaisen henkilökohtainen turvallinen kiintymyssuhteiden muotoutumisen tapa, ammattilaisen edellytykset kestää asiakkaan voimakkaita tunteita, kuten asiakkaan psyykkistä pahaa oloa, vihaisuutta ja aggressiota sekä ammattilaisen kyky keskittyä asiakkaaseensa näyttävät olevan tärkeitä ominaisuuksia, jotka liittyvät parempaan yhteistyösuhteeseen erityisesti silloin, kun asiakkaalla on vaikeita psyykkisiä pulmia. Sen sijaan ammattilaisen persoonallisuuden piirteistä minkään ei ole osoitettu liittyvän parempaan vaikuttavuuteen. Kiinnostavaa on se, että ammattilaisen omaan ammattitaitoonsa kohdistama epäily, jota ehkä parhaiten voisi kuvata nöyryydeksi vaikeassa työssä, ennustaa parempaa vaikuttavuutta. Nöyryys on aiheellista muutoinkin; psykoterapiatutkimus on osoittanut, että terapeutin oma arvio kyvyistään, vaikeuksistaan tai selviytymistaidoistaan ei näytä johdonmukaisesti liittyvän terapian vaikuttavuuteen. Terapeutin luottamus siihen, että hän osaa taitavasti hyödyntää vaativia terapiaan liittyviä vuorovaikutusilmiöitä, voi liittyä jopa heikompaan lopputulemaan. Taitavien ammattilaisten toiminta tulee näkyväksi erityisesti haastavissa tilanteissa, jolloin ammattilainen kykenee säilyttämään itsekontrollin, kannattelemaan asiakkaan tunteita ja suhtautumaan empaattisesti asiakkaaseen (Heinonen & Nissen-Lie, 2020). 

Ammattilainen voi harjoitella ja vahvistaa kohtaamisosaamistaan. Erityisistä kohtaamisen tavoista ja menetelmistä traumatietoinen, dialoginen ja reflektiivinen työote vaikuttavat erityisen perustelluilta lastensuojelutyössä. Yhteistyösuhteen rakentamisessa haavoittavia kokemuksia kohdanneiden asiakkaiden kanssa keskeistä on traumatietoinen vuorovaikutus, jossa työntekijä huolehtii jatkuvasti perheenjäsenten turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävistä toimintatavoista ja rajoista. Turvallisuuden kokemusta voidaan vahvistaa avoimella ja läpinäkyvällä kommunikaatiolla, mikä perustuu dialogisuuteen ja reflektiivisyyteen – kokemusten ja havaintojen uteliaaseen tutkimiseen, jakamiseen ja vuoropuheluun sekä asiakkaan oman osallisuuden ja toimijuuden vahvistumiseen.  Traumatietoisesta lähestymistavasta lastensuojelussa olemme laatineet erillisen artikkelisarjan. Ammattilaisena kehittymisessä myös ammattilaisen omien taustalla vaikuttavien kokemusten ja työskentelyn aikana heräävien ajatusten, olojen, aikomusten ja tulkintojen utelias ja toisaalta kriittinen tutkiminen on tärkeää.  Ammattilaisen tekemät havainnot ja huomiot on tärkeää tuoda läpinäkyvästi ja avoimesti esille ja yhteiseen keskusteluun. Ammattilaisen on tärkeää sanoittaa omia havaintojaan ja ajatuksiaan lapsen ja perheen tilanteesta tavalla, joka edistää asiakkaiden turvallisuuden kokemusta ja luottamusta siihen, etteivät työntekijät toimi kätkettyjen vaikuttimien tai tavoitteiden ohjaamana; “minulle tulee tästä mieleen...” tai “juttelen ajatukseni ääneen” ovat usein asiakasta kunnioittavia tapoja tuoda selkeästi esiin työntekijän ajatuksia, havaintoja tai perheen kanssa työskennellessä heränneitä tunteita ja kokemuksia. Työntekijän on tärkeää viivytellä omien tulkintojen tekemisessä ja sen sijaan sinnikkäästi tarkistella asiakkaalta omien mielleyhtymiensä ja käsitystensä paikkansapitävyyttä yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi.  

Mönkkönen on väitöskirjassaan (2002) tutkinut sosiaalityön asiakastyön kysymyksiä dialogisuuden kautta ja tunnistanut kolmenlaisia teoreettisia vuorovaikutusorientaatioita: asiantuntijakeskeisiä, asiakaskeskeisiä sekä dialogisia. Asiantuntijakeskeisessä orientaatiossa korostuu työntekijän toimintatapa asiantuntijuuden kautta määritetyin tavoittein ja tulkinnoin.  Asiantuntijakeskeisessä orientaatiossa työntekijän tietäminen korostuu ja asiakkaan oma vastuu voi jäädä vähälle tai sitä ei anneta, jolloin asiakastyössä voi syntyä epätasapaino työntekijän ja asiakkaan tuottaman tiedon suhteeseen ja työntekijä nähdään auktoriteettina, joka määrittelee asiakkaan tilanteen. Asiakaskeskeisessä orientaatiossa taas epätasapaino syntyy toiseen suuntaan, jolloin asiakas toimii tiedon tuottajana ja työntekijä ottaa sen vastaan sellaisenaan. Tämän orientaation vaarana on liiallisesti asiakkaan tarinaan ehdoilla mukaan meneminen, jolloin tilanteesta ei nouse uutta ymmärrystä kummallekaan osapuolelle. Dialogisessa työskentelyorientaatiossa puolestaan yhdessä dialogisesti keskustellen saavutetaan vastavuoroista jaettua asiantuntijuutta asiakkaan ja työntekijän välillä. Dialoginen orientaatio voidaan nähdä sekä kommunikaationa että suhteena, jolloin kommunikaationäkökulma liittyy erilaisiin puhe- ja keskustelutekniikoihin ja suhdenäkökulma siihen, että yhteinen dialogi mahdollistaa jotakin merkittävää siihen osallistuvien henkilöiden välillä. Dialogisuudella tarkoitetaan kommunikaatiotapaa, jossa yhteinen ymmärrys rakentuu vastavuoroisessa keskustelussa. Sen ei ajatella olevan pelkkää keskustelua ja kuuntelua, vaan yhdessä ymmärtämisen ja oppimisen tapaa. Dialogisessa kohtaamisessa liikutaan ”ei-tietävässä” positiossa, jossa uteliaina halutaan kuulla lisää ja ymmärtää erilaisia näkökulmia. Oikeus ottaa kantaa ja tuoda esiin omia näkemyksiä on keskeistä, mutta mahdollista vasta kuin riittävän luottamuksellinen suhde on syntynyt. Lastensuojelutyössä on kuitenkin tärkeää löytää rohkeutta puuttua tilanteisiin silloin, kun se on asiakkaan hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kuitenkin koko ajan on keskeistä se, että työntekijä ei etukäteen tiedä, mihin suuntaan asia etenee, vaan dialogiseen suhteeseen asettumalla yhdessä tilannetta tutkien voi syntyä yhteisiä oivalluksia. (Mönkkönen 2018; Mönkkönen 2002.) 

Reflektoinnilla tarkoitetaan asioiden ja ajatusten tietoista tarkastelua ja kriittistä pohdintaa. Se on kiinteästi yhteydessä dialogiseen työtapaan, sillä uudenlainen ymmärrys syntyy yhdessä reflektoimalla. Dialogisessa keskustelussa siirrytään reflektiiviseen vaiheeseen silloin, kun keskustelu siirtyy toisista puhumisesta omien ajatusten, olojen ja aikomusten tutkimiseen (Isaacs 2001.) Työntekijän tehtävänä on reflektoivilla kysymyksillä kutsua asiakasta syventämään hänen omaa ajatteluaan. Samalla keskeistä on myös työntekijän omien ajatusten ja olojen kriittinen tutkiminen (=itsereflektio) ja läpinäkyväksi tekeminen. Läpinäkyvyys konkretisoituu työntekijän ajatusten ääneen sanomisella, mikä mahdollistaa sekä asiakkaan että työntekijän yhteisen tutkimisen ja uuden ymmärryksen rakentamisen. Asiakkaiden saadessa pohtia omia tunteitaan ja kokemuksiaan, kokemus tilanteiden hallinnasta ja vastuunotosta mahdollistuu (Seikkula 2022.).   

Yhteistyösuhteen tutkiminen yhdessä asiakkaan kanssa, asiakkaan kokemusten jatkuva systemaattinen kysyminen ja tosiasiallinen vastaanottavainen kuunteleminen, asiakkaan kokemusten huomioon ottaminen työskentelyssä ja yhteistyösuhteen rakentamisessa sekä keskustelu yhteistyösuhteesta kuuluvat lastensuojelun työhön. Asiakkaan kokemusten edessä tarvitsemme syvää nöyryyttä; me ammattilaiset voimme tietää erilaisten tukimuotojen tutkitusta vaikuttavuudesta, mutta me emme voi tietää kysymättä lapsen tai perheen yksilöllistä kokemusta tuen vaikutuksista tai siitä, miten asiakkaamme kokevat työskentelyn ja yhteistyösuhteen kanssamme. Asiakkaan kokemus on vastaansanomaton, ja sen kuunteleminen ja huomioon ottaminen on ammattilaiselta viisautta, joka voi johtaa aitoon kumppanuuteen ja yhteistyösuhteeseen, jonka varassa vaikuttava tuki voi toteutua.

Mikä lastensuojelussa on vaikuttavaa?

Tämä on osa kymmenen artikkelin sarjasta lastensuojelun vaikuttavuustekijöistä.

• Tue varhaisessa vaiheessa
• Tue moniammatillisesti
• Tue vanhemmuutta
• Tue vanhempien mielenterveyttä
• Toteuta interventiot kotikäynnein
• Vahvista lapsen ja perheen sosiaalista tukea
• Rakenna lapsen resilienssiä
• Edistä lapsiperheiden sosioekonomista tilannetta
• Vahvista yhteistyösuhdetta ja asiakkaan sitoutumista palveluihin
• Hyödynnä traumainformoitua lähestymistapaa 

Viitteet:

Armfield JM, Gnanamanickam ES, Johnston DW, Preen DB, Brown DS, Nguyen H, Segal L. Intergenerational transmission of child maltreatment in South Australia, 1986-2017: A retrospective cohort study. Lancet Public Health. 2021 Jul;6(7):e450-e461. doi: 10.1016/S2468-2667(21)00024-4.

Boparai, S. K. P., Au, V., Koita, K., Oh, D. L., Briner, S., Harris, N. B., & Bucci, M. (2018). Ameliorating the biological impacts of childhood adversity: a review of intervention programs. Child Abuse & Neglect, 81, 82-105.

Flückiger C, Del Re AC, Wampold BE, Horvath AO. The alliance in adult psychotherapy: A meta-analytic synthesis. Psychotherapy (Chic). 2018 Dec;55(4):316-340. doi: 10.1037/pst0000172.

Garner A, Yogman M; COMMITTEE ON PSYCHOSOCIAL ASPECTS OF CHILD AND FAMILY HEALTH, SECTION ON DEVELOPMENTAL AND BEHAVIORAL PEDIATRICS, COUNCIL ON EARLY CHILDHOOD. Preventing Childhood Toxic Stress: Partnering With Families and Communities to Promote Relational Health. Pediatrics. 2021 Aug;148(2):e2021052582. doi: 10.1542/peds.2021-052582. 

Gilbert R, Lacey R. Intergenerational transmission of child maltreatment. Lancet Public Health. 2021 Jul;6(7):e435-e436. doi: 10.1016/S2468-2667(21)00076-1.

Greene CA, Haisley L, Wallace C, Ford JD. Intergenerational effects of childhood maltreatment: A systematic review of the parenting practices of adult survivors of childhood abuse, neglect, and violence. Clin Psychol Rev. 2020 Aug;80:101891. doi: 10.1016/j.cpr.2020.101891. 

Heinonen E, Nissen-Lie HA. The professional and personal characteristics of effective psychotherapists: A systematic review. Psychother Res. 2020 Apr;30(4):417-432. doi: 10.1080/10503307.2019.1620366.

Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Helsinki: Kauppakaari

Kallio, K.  (2020). Lastensuojelun stigma: Lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden kokemuksia stigmasta. Maisteritutkielma. Sosiaalityö. Helsingin yliopisto.

Karver MS, De Nadai AS, Monahan M, Shirk SR. Meta-analysis of the prospective relation between alliance and outcome in child and adolescent psychotherapy. Psychotherapy (Chic). 2018 Dec;55(4):341-355. doi: 10.1037/pst0000176.

Lastensuojelun Keskusliitto. Miten vaikutan ja viestin lastensuojelusta? Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2023. https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/2023/09/2023MitenVaikutanJaViestinLastensuojelusta_final.pdf

Laukkala, T., Tuisku, K., Garoff, F., Haravuori, H., Jylhä, P. Monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö - muuttuvat käsitteet ja vaikutus hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2022;138(10):903-9.

Liimatainen, S., Torkki, P., Parkkila, A-K., Kokko, P., Mäki-Opas, T. Terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaaminen terveyshyötyjen näkökulmasta. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2024; 140 (11): 927-931.

Maercker, A., Cloitre, M., Bachem, R., Schlumpf, Y. R., Khoury, B., Hitchcock, C., & Bohus, M. (2022). Complex post-traumatic stress disorder. The lancet, 400(10345), 60-72

McCrory EJ, Gerin MI, Viding E. Annual Research Review: Childhood maltreatment, latent vulnerability and the shift to preventative psychiatry - The contribution of functional brain imaging. J Child Psychol Psychiatry. 2017 Apr;58(4):338-357. doi: 10.1111/jcpp.12713.

Morton J, Vignato J, Anbari AB. Stigma Experienced by Perinatal Women with Opioid Dependency in the United States: A Qualitative Meta-Synthesis. West J Nurs Res. 2023 Sep;45(9):843-853. doi: 10.1177/01939459231182495. Epub 2023 Jun 29. PMID: 37382361.

Mulder TM, Kuiper KC, van der Put CE, Stams GJM, Assink M. Risk factors for child neglect: A meta-analytic review. Child Abuse Negl. 2018 Mar;77:198-210. doi: 10.1016/j.chiabu.2018.01.006. PMID: 29358122.

Murphy R, Hutton P. Practitioner Review: Therapist variability, patient-reported therapeutic alliance, and clinical outcomes in adolescents undergoing mental health treatment - A systematic review and meta-analysis. J Child Psychol Psychiatry. 2018 Jan;59(1):5-19. doi: 10.1111/jcpp.12767.

Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna.

Mönkkönen, K. (2002): Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena: vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Kuopion yliopisto.

Nienhuis JB, Owen J, Valentine JC, Winkeljohn Black S, Halford TC, Parazak SE, Budge S, Hilsenroth M. Therapeutic alliance, empathy, and genuineness in individual adult psychotherapy: A meta-analytic review. Psychother Res. 2018 Jul;28(4):593-605. doi: 10.1080/10503307.2016.1204023.

Noyce R, Simpson J. The Experience of Forming a Therapeutic Relationship from the Client's Perspective: A Metasynthesis. Psychother Res. 2018 Mar;28(2):281-296. doi: 10.1080/10503307.2016.1208373.

Pitkänen L., Torkki, P., Tolkki, H., Valtakari, M., Leskela R-L. Reittiopas vaikuttavuuteen. Vaikuttavuusperustainen ohjaus sote- ja työllisyyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:1. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161983/2020_1_%20Reittiopas%20vaikuttavuuteen.pdf

Reupert A, Gladstone B, Helena Hine R, Yates S, McGaw V, Charles G, Drost L, Foster K. Stigma in relation to families living with parental mental illness: An integrative review. Int J Ment Health Nurs. 2021 Feb;30(1):6-26. doi: 10.1111/inm.12820. 

Seikkula, Jaakko (2022). Dialogi parantaa – mutta miksi? Mikä tekee dialogista ennennäkemättömän vaikuttavan vaikeissa kriiseissä? Tallinna.

Sheeran P, Maki A, Montanaro E, Avishai-Yitshak A, Bryan A, Klein WM, Miles E, Rothman AJ. The impact of changing attitudes, norms, and self-efficacy on health-related intentions and behavior: A meta-analysis. Health Psychol. 2016 Nov;35(11):1178-1188. doi: 10.1037/hea0000387.

Tam HE, Ronan K. The application of a feedback-informed approach in psychological service with youth: Systematic review and meta-analysis. Clin Psychol Rev. 2017 Jul;55:41-55. doi: 10.1016/j.cpr.2017.04.005.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Stigma ja syrjintä. Verkkosivu. Päivitetty 1.2.2024.  https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/stigma-ja-syrjinta

Thornicroft G, Sunkel C, Alikhon Aliev A, Baker S, Brohan E, El Chammay R, Davies K, Demissie M, Duncan J, Fekadu W, Gronholm PC, Guerrero Z, Gurung D, Habtamu K, Hanlon C, Heim E, Henderson C, Hijazi Z, Hoffman C, Hosny N, Huang FX, Kline S, Kohrt BA, Lempp H, Li J, London E, Ma N, Mak WWS, Makhmud A, Maulik PK, Milenova M, Morales Cano G, Ouali U, Parry S, Rangaswamy T, Rüsch N, Sabri T, Sartorius N, Schulze M, Stuart H, Taylor Salisbury T, Vera San Juan N, Votruba N, Winkler P. The Lancet Commission on ending stigma and discrimination in mental health. Lancet. 2022 Oct 22;400(10361):1438-1480. doi: 10.1016/S0140-6736(22)01470-2. Epub 2022 Oct 9. PMID: 36223799.

van IJzendoorn, M. H., Bakermans‐Kranenburg, M. J., Coughlan, B., & Reijman, S. (2020). Annual Research Review: Umbrella synthesis of meta‐analyses on child maltreatment antecedents and interventions: differential susceptibility perspective on risk and resilience. Journal of child psychology and psychiatry, 61(3), 272-290.