Jokaisella lapsella tulisi olla OMA TIIMI!

Lapsen OMA TIIMI tuo lastensuojelun työkentälle lapsen osallisuutta ja toimijuutta vahvistavan toimintamallin, mutta antaa työkaluja myös monitoimijaisen yhteistyön kehittämiseen.

Lastensuojelun ja lasten-/nuorisopsykiatrian yhteisten asiakkaiden määrä on suuri ja tarve uusien yhteistyökäytäntöjen löytymiselle on ilmeinen (Kääriälä ja Keski-Säntti 2020; Forssell 2020; Heino ym. 2018). Tutkimustulokset korostavat, että lastensuojelun työntekijät tarvitsevat vankkaa ymmärrystä siitä, miten lasten ja nuorten mielenterveyttä tuetaan jokapäiväisessä elämässä, toteaa THL:n erikoistutkija Antti Kääriälä (THL:n tiedote, 2021). Kääriälän mukaan tutkimusnäyttöön perustuvia tehokkaita hoitoja on nykyisin aivan liian huonosti saatavilla lastensuojelun tukea tarvitseville lapsiperheille ja nuorille.  Turun yliopiston apulaisprofessori David Gyllenbergin mukaan psykiatrian ja lastensuojelun onnistuneella yhteistyöllä on suuri merkitys vaikeasti oireilevien nuorten hoidossa. Hänen mukaansa keskeistä olisi tarjota nykyistä tehokkaampaa tukea monimuotoisesti oireileville nuorille ja se edellyttää saumatonta yhteistyötä eri alojen välillä (THL:n tiedote, 2021). 

Myös Mannisen (2013) koulukotitutkimuksen tulosten perusteella koulukotiin sijoitetuilla nuorilla esiintyi merkitsevästi muuta väestöä enemmän erityyppisiä psykiatrisia oireita. Koulukodin työntekijät tunnistivat nuorten oireilua melko hyvin, mutta mm. psykoosiriskioireet ja poikien masennusoireet jäivät helposti piiloon. Monella koulukotiin sijoitetulla nuorella oli merkittäviä vaikeuksia omien tunteiden käsittelyssä, ja muun muassa tytöt eivät tunnistaneet masennusoireitaan. Koulukotiin sijoitettujen nuorten kognitiivinen suoriutuminen oli kokonaisuutena muuta väestöä heikompitasoista. Suurimmat puutokset olivat kielellisen suoriutumisen alueella. Viiden vuoden seuranta-aikana koulukotiin sijoitetuilla nuorilla esiintyi psykooseja enemmän kuin väestössä yleensä  ja näiden oireiden perusteella määritelty korkea psykoosiriski oli yhteydessä myöhempään sairaalahoitojaksoon masennus- tai käytöshäiriön vuoksi. Koulukotiin sijoitetut nuoret olivat myös erityisen suuressa vaarassa syrjäytyä. Tutkimuksen tulosten perusteella koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatristen oireiden, tunteiden käsittelyn vaikeuksien sekä neuropsykologisten erityisvaikeuksien tunnistaminen olisi tärkeää ja ne pitäisi ottaa huomioon sekä erityisten hoitomuotojen kohdentamisessa että koulukodissa tarjottavan hoidon kokonaisuuden suunnittelussa. Perinteinen psykoterapia ei myöskään ole kaikille tehokas hoitomuoto muun muassa kielellisten erityisvaikeuksien  vuoksi (Manninen, 2013).

Monitoimijaisen yhteistyön kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla

MONNI-hankkeen Etelä-Pohjanmaan kehittämisen tiimit muodostuivat tarpeesta luoda keinoja monialaisen yhteistyön kehittämiselle lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden, erityisesti sijaishuollossa olevien lasten osalta. Yksi kehittämisen tiimien tiimirakenteista oli lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian tiimi, johon osallistui työntekijöitä sekä heidän esihenkilöitään lastensuojelusta, lasten- ja nuorisopsykiatrialta sekä lastensuojeluyksiköistä. Tiimissä oli MONNI-hankkeen yhteistyökumppanina myös kokemusasiantuntija.

MONNI-hankkeen Etelä-Pohjanmaan kehittämisen tiimeissä nousi erityisesti esiin ajatus monialaisen ja systeemisen, lapsikohtaisen tiimin muodostamisesta. Tiimi rakentuisi lapsen ympärille monialaisesti eri tieteenalojen asiantuntijoista ja lapselle tärkeistä henkilöistä lastensuojelusta, lasten- ja nuorisopsykiatrialta sekä lastensuojeluyksiköstä. Kehittämisen tiimeissä päätettiin käynnistää kokeilu, johon kokeilusta kiinnostuneet kunnat ja kuntayhtymät, lastensuojeluyksiköt sekä lasten- ja nuorisopsykiatria voivat osallistua kevään 2022 aikana. Uudessa tiimimallissa oli tarkoitus luoda uudenlaista moniammatillista toimintatapaa lastensuojelun sijaishuollon ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuudessa olevien lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä ja näin vahvistaa lapsen osallisuutta ja yhteisen tekemisen käytäntöjä.

Systeemisyys ja lapsilähtöisyys yhteistyön perustana

Julkaisussaan lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisistä asiakkaista Heino ym. (2018) pohtivat, kuinka moniammatillisessa yhteistyössä eri ammattilaisten välisessä, yhteisessä tavoitteellisessa toiminnassa syntyy uudenlaisia toimintamalleja ja osaamista, mutta myös uutta ymmärrystä silloin, kun lähtökohtana on yhdessä toimiminen ja yhteinen tiedon rakentaminen ’valmiin tietämisen’ sijaan. Heino ym. (2018) painottavat, että yhteisasiakkuustilanteissa auttaa, että toimijat kuuntelevat toisiaan ja sanottavat tilannetta yhdessä lapsen kanssa.

Lastensuojelun systeeminen toimintamalli tuo eri toimijat lähemmäksi toisiaan sekä mahdollistaa dialogisen ja kohtaavan vuorovaikutuksen (Aaltio ja Isokuortti 2019). Systeemisen toimintamallin periaatteita ovat muun muassa kaiken toiminnan läpäisevä systeeminen ajattelu, lapsilähtöisyys, asiakkaan osallisuus ja kohtaaminen sekä perheterapeuttinen ymmärrys ja ihmissuhdeperusteisuus. (emt.)

Lapsen osallisuutta suunnittelussa ja päätöksenteossa on lastensuojelun alalla kehitetty paljon (Oranen 2008; Kaijanen ym. 2022). Koulukotitaustaisten elämäntarinoissa esiintyvä vahvempi osallisuus on yhteydessä positiiviseen minäkuvaan ja hyvinvointiin (Niiranen ym., 2022). Erityisesti vakaat ja luottamukselliset ihmissuhteet ovat yhteydessä positiivisiin tunteisiin, osallisuuteen ja koherenssin tunteeseen. Kuitenkin lapsen saaminen mukaan vastavuoroiseen vuorovaikutukseen vaatii ammattilaisilta hyvin paljon joustavia taitoja (Francis ja Lorenzo 2002). Kaijanen ym. (2022) pohtivat nuoren oikeutta osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon ikä- ja kehitystason mukaisesti. Osallistuminen on heidän mukaansa erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja hyödyntämällä mahdollistettava kaikille. Nuorten osallistumista, osallisuuden kokemuksen syntymistä sekä heidän mahdollisuuttaan olla mukana itseään koskevissa asioissa ja erilaisessa päätöksenteossa voidaan tukea keinoilla, joilla he voivat tuntea olonsa turvalliseksi omien näkemystensä ilmaisemiseen (tila), kuulluksi tulemiseen (ääni) ja ymmärtää mahdollisuudet näkemysten eteenpäin viemiseen (yleisö) ja vaikuttamiseen (vaikutukset).

Oranen (2008) on ollut mukana kehittämässä lapsen osallisuutta lastensuojelussa ja käy raportissaan läpi osallisuuden eri näkökulmia ja esittelee mm. Francisin ja Lorenzon (2002) vastavuoroisuutta korostavan lähestymistavan, jossa osallisuus nähdään vastavuoroisena kommunikaationa. Siinä lapsilla ja aikuisilla on omat roolinsa ja tehtävänsä, jotka yhdessä tuottavat uutta, innovatiivista suunnittelua. Lähestymistavassa pyritään tarkastelemaan asioita yhdessä, aidossa ja todellisessa vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää aikuisilta ammattilaisilta joustavia taitoja ottaa lapsi mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Lapsen OMA TIIMI - uudenlainen toimintamalli monitoimijaiseen yhteistyöhön

Etelä-Pohjanmaan kehittämisen tiimeissä kehitetyn monitoimijaisen ja systeemisen, lapsikohtaisen tiimin tavoitteena on kokoontua säännöllisesti yhdessä lapsen ja perheen kanssa. Tiimin arvoja ovat lapsilähtöisyys, osallisuus, luottamus ja turvallisuus. Tavoitteena on myös vähentää päällekkäistä työtä eri toimijoiden kesken ja perheen kuormitusta palvelujen viidakossa. Tiimin yhteinen työskentely perustuu systeemiseen työotteeseen (Aaltio & Isokuortti 2019) ja tarkoituksena on vahvistaa lapsen osallisuutta ja välttää moniammatillista yhteistyön tapaa, josta lapsi suljetaan ulos.

Lapsen OMA TIIMI muodostetaan lastensuojelun sijaishuollossa olevalle lapselle, jolla on yhteisasiakkuus lastensuojelun sekä lasten- tai nuorisopsykiatrian kanssa. Tiimin muodostavat lapsi itse, sosiaalityöntekijä, ohjaaja yksiköstä, sekä lasten- tai nuorisopsykiatrian työntekijä. Työskentely on edellä mainittujen työntekijöiden perustyötä ja perustehtävää. Nyt tiimi muodostetaan niistä toimijoista, jotka voivat päätöksillään vaikuttaa lapsen arjen ympäristöihin. Työskentelyssä voi tarvittaessa olla myös vanhempi/huoltaja mukana jos lapsi niin toivoo ja antaa siihen suostumuksensa.

OMA TIIMI voidaan muodostaa vain lapsen suostumuksella, suullinen suostumus lapselta työskentelyyn riittää. Tiimin työskentelystä kerrotaan sijoitetun lapsen vanhemmille sosiaalityöntekijän toimesta ennen työskentelyn aloittamista. Mikäli lapsi on sijoitettu avohuollon tukitoimena, vaatii työtavan hyödyntäminen myös huoltajien suullisen suostumuksen, tätä varten on myös käytettävissä suostumuslomake. OMA TIIMI kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Tiimin kokoontuessa käsitellään lapsen ja nuoren elämässä sillä hetkellä esillä olevia tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita ja sovitaan tiimityöskentelylle yhteiset tavoitteet. Tiimissä voidaan päivittää asiakassuunnitelmaa tai hoitosuunnitelmaa tai keskustella lapsen arjen asioista.

OMA TIIMIssä lapsen läsnäolo huomioidaan koko ajan ja asioista keskustellaan hänen kanssaan, ei hänen ohitseen. Ennen tiimin kokoontumista lasta valmistellaan riittävästi tapaamiselle sekä kaikissa tilanteissa tuetaan, kuullaan ja kerrotaan asiat ymmärrettävästi. OMA TIIMIssä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita, joista löytyy esimerkki Pesäpuun UP2US:in säännöistä (pesapuu.fi). Ennen työskentelyn aloittamista lapselle annetaan riittävä informaatio toimintamallista ja työskentelyn kulusta. Lapsen kanssa valmistellaan ennakkoon, mitä ja miten asioita tiimissä työstetään tai käsitellään. Tapaamisen kulku tehdään lapselle etukäteen selkeäksi ja ennakoitavaksi ja tapaamisilla edetään sovitulla tavalla. Lisäksi ensimmäisellä tapaamisella sovitaan pelisäännöt ja käydään läpi turvallisemman tilan periaatteet sekä OMA TIIMI-työskentelyn arvot. Myös tapaamisen jälkeen käydään asiat läpi lapsen kanssa.

Lapsen toiveita ja hänen OMA TIIMI-tapaamiseen osallistumiselle asettamia ehtoja kunnioitetaan, kuin myös lapsen päätöstä keskeyttää työskentely ja pyritään löytämään tälle syy yhdessä keskustellen. Mikäli tilanne ei ole korjattavissa on tiimin työskentely päätettävä ja jatkettava työskentelyä toisella tavalla. Myös mahdolliset muutokset, esimerkiksi lapsen tilanteessa tai työntekijän vaihtuessa, huomioidaan ja ennakoidaan työskentelyn aikana. Jokaiselta työntekijältä odotetaan kuitenkin sitoutumista ja tahtoa yhteiseen työskentelyyn. Lapsen osallisuutta pyritään vahvistamaan myös asiakkaiden osallisuutta vahvistavien mittareiden avulla, joita voidaan hyödyntää tarvittaessa heti työskentelyn alussa, sen aikana tai työskentelyn päättyessä. OMA TIIMI-työskentely päätetään asteittain ja sovitusti.

OMA TIIMI-kokeilu Etelä-Pohjanmaalla

Syksyllä 2022 kirjoitimme artikkelin Lapsen OMA TIIMI monialaisen yhteistyön ja lapsen osallisuuden vahvistajana THL:n julkaisuun Kohti monitoimijaista lastensuojelua hyvinvointialueilla. 

Artikkelin keskiössä olivat haastatteluaineiston pohjalta kootut pilottitiimien kokemukset monialaisen yhteistyön sujuvuudesta ja kehittymisestä ja lapsen osallisuuden vahvistumisesta OMA TIIMI-kokeilun aikana 12/2021–09/2022. Tiimiläisten kokemusten pohjalta koottiin tietoa 1. monialaisen yhteistyön sujuvuudesta ja kehittymisestä sekä 2. lapsen osallisuuden vahvistumisesta OMA TIIMI-kokeilun aikana. Osallisuuden kokemukset olivat subjektiivisia ja osallisuutta oli siten vaikea määritellä, mutta analyysissa haastatteluaineistosta nostettiin esiin lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta, huomioimisesta sekä tiedonsaannista OMA TIIMI-pilotin aikana. Lapsen osallisuutta analysoitaessa huomioitiin myös muiden tiimiin osallistuneiden haastatteluvastauksissa ilmenneet lapsen osallisuutta vahvistavat ja estävät tekijät.

Pilottitiimiläisten kokemukset monialaisen yhteistyön sujuvuudesta OMA TIIMI-kokeilun aikana olivat hyvin myönteisiä. Moni tiimiläinen lähti mukaan kokeiluun monialaisen yhteistyön kehittämiseksi ja yhteisen keskustelun käymiseksi. Osa tiimiläisistä koki tärkeänä syynä suhteen luomisen lapseen tai lapsen tilanteen tukemisen. Toiveita oli myös saada kokemusta/luottamusta siitä, että kaikki ovat samalla puolella lapsen asioissa.

OMA TIIMIstä tuli kokemuksia siitä, että tiimillä oltiin juuri oikeiden ihmisten kanssa keskustelemassa oikeista asioista, jotta lapsen tilannetta saatiin eteenpäin. Kokemusta oli siitä, että esimerkiksi asiakassuunnitelmapalavereissa asioita oli paljon, eikä välttämättä päästy käsittelemään oikeita asioita riittävän perusteellisesti, esimerkiksi haasteita, joita lapsen arjessa tuli esiin. OMA TIIMIssä voitiin näitä arjen haasteita käsitellä perusteellisemmin.

Tapaamisiin valmistautuessa suurin osa vastanneista koki saaneensa vaikuttaa siihen, mitä asioita käsiteltiin tapaamisessa ja yli puolet kokivat saaneensa vaikuttaa siihen, keitä muita tulee mukaan tiimiin. Käsiteltävät asiat pyrittiin käymään etukäteen läpi, mutta kokemusta oli myös siitä, että aina asiassa ei välttämättä pysytty. Yli puolet vastanneista kokivat saaneensa vaikuttaa siihen, missä tavattiin. Tavoitteiden asettamisesta tiimeissä oli monenlaista kokemusta. Suurin osa vastanneista koki, että tavoitteet asetettiin yhdessä tai yhdessä nuoren kanssa. Osa pilottitiimiläisistä kuitenkin koki, että tavoitteet oli asetettu yksittäisen työntekijän toimesta. Yhdellä tiimiläisistä oli kokemus siitä, että aluksi tavoitteet olivat lähtöisin yksikön tarpeista ja olivat aikuisen sanelemia. Ajoittain tiimitapaamisilla ei pysytty aikatauluissa ja sovitussa suunnitelmassa ja siinä, mitä etukäteen oli sovittu aiheeksi.

Tiimeistä osa toteutettiin paikan päällä ja osa etäyhteyksin/hybridimallina. Kokemuksia oli siitä, että etenkin puheenjohtajuuden toimiessa, Teams oli hyvä ympäristö tapaamisille. Etäyhteydet mahdollistivat sen, että osa tapaamisista ylipäätään toteutui ja aikataulut saatiin soviteltua. Yhteistyön sujuvuutta ei tuntunut haittaavan se, että osa tiimiläisistä osallistui etäyhteyksin. Etäyhteys toi mukanaan myös haasteita yhteistyöhön: ruudun taakse ei välittynyt ihan kaikki, mitä ruudun toisessa päässä tapahtui. Osa koki helpompana ja tärkeänä sen, että sai pysähtyä ja puhua lapsen asioista kasvotusten paikan päällä.

Hyvänä koettiin myös se, että nuoren kanssa tehty työ ja myös eri tahojen käytänteet tulivat näkyväksi kaikille yhteistyötahoille. Lähes kaikki vastaajista kokivat, että tapaamisilla käsiteltiin hänelle tärkeitä ja oikeita asioita ja että hän oli tärkeä osa tapaamista. Työntekijän vaihtuminen ei tiimiläisten mielestä, yllättävää kyllä, tuntunut paljoa vaikuttavan työskentelyyn. Uusien työntekijöiden mielestä tapaamisilla pääsi hyvin perille asioista, kun oli ehtinyt hieman perehtyä lapsen asioihin etukäteen. Vaihdosten ja muutosten myötä työntekijöitä puuttui välillä tiimitapaamisilta, mikä toki vaikutti työskentelyyn ja myös OMA TIIMI-työskentelyyn osallistuvien työntekijöiden sitoutumisen merkitys tuli näkyväksi.

OMA TIIMIN kokoonpanoon oltiin pääasiassa tyytyväisiä: oikeat ihmiset olivat paikalla ja tiimi koostui niistä, jotka olivat nuoren asioissa mukana. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että vanhemman oli ja olisi hyvä olla paikalla ja myös opettaja olisi voinut olla ainakin joillain tapaamisilla mukana. Ulkopuolinen vetäjä oli vain yhdessä tiimissä, se koettiin kuitenkin tiimissä hyvänä. Myös yksikönjohtajan paikallaolo koettiin hyvänä, hän pystyi ottamaan kantaa päätöksiin. Pieni, lapsen lisäksi 3-5 henkilön määrä, koettiin sopivana määränä tiimiläisiä.

Turvallisemman tilan toteutumisesta tiimitapaamisilla oli tiimiläisillä hyvin monenlaista kokemusta. yli puolet vastaajista kokivat, että turvallisemman tilan periaatteisiin sitouduttiin. Turvallisemman tilan toteutuminen näkyi mm. siten, että tapaamisilla ei esiintynyt epäasiallista käytöstä, ei loukattu ketään, nuoresta puhuttiin kunnioittavasti, käsittelyyn otettiin vain pieniä asioita kerrallaan, tiimin vetäjä piti tiimin ‘hanskassa’, ilmapiiri koettiin yhdenvertaisena ja avoimena, annettiin tilaa kaikkien mielipiteille ja jokaisen ääni tuli kuulluksi, lapsilähtöisyys korostui, tapaamiset lähensivät vanhemman ja työntekijöiden välejä. Osalla vastaajista oli kokemus siitä, että turvallisemman tilan toteutuminen jäi köykäiseksi, tapaamiset saattoivat venyä sovitusta, eikä tapaamisilla välttämättä kaikille annettu tarpeeksi aikaa ja tilaa. Osa vastaajista koki, että turvallisemman tilan periaatteisiin ei tiimitapaamisilla sitouduttu.

Lapsen osallisuuden vahvistuminen turvallisemman tilan periaatteisiin sitoutumalla näkyi OMA TIIMIssä lapsen vapaaehtoisen osallistumisen kunnioittamisena ja tilan järjestämisenä lapsen toiveiden mukaisesti. Tämä lisäsi turvallisuuden tunteen lisäksi myös selkeästi osallistumisaktiivisuutta. Vaikka lapsi on poistunut välillä OMA TIIMI-tapaamisesta, on hänen kanssaan käyty keskustellut asiat läpi.

Lasten kokemus tiedonsaannista oli hyvä koko OMA TIIMI-kokeilun ajan. Lapsilla oli riittävä tieto tiimiin osallistumisen vapaaehtoisuudesta ja he kokivat voineensa vaikuttaa siihen, keitä tiimiin tulee mukaan ja mitä asioita siellä käsitellään. Tiimissä keskusteltavien asioiden miettiminen sekä tavoitteiden laatiminen yhdessä muiden tiimiläisten kanssa näyttäytyi aineistossa positiivisena ja lasten tiimiin osallistumisen aktiivisuus lisääntyi myöhemmillä tapaamisilla. Lapset kokivat olevansa tärkeä osa tapaamista ja että heidän toiveitaan kuultiin ja otettiin huomioon.

OMA TIIMI-kokeilun aikana lapsen toiveita tapaamisen järjestämistavasta ei aina otettu huomioon eikä etätapaamisissa aina muistettu kysyä lapselta, missä tilassa hän haluaisi tapaamisen ajan olla. Lasten toiveet OMA TIIMI-tapaamisten toteutustavasta olivat melko yhteneväiset siltä osin, että he toivoivat etätapaamisten sijaan kaikkien läsnäoloa. Tämä näkyi myös muiden tiimiläisten vastauksissa. Etäyhteyksin järjestetyissä tapaamisissa oli havaittu, että toteutustapa vaikutti negatiivisesti lapsen aktiivisuuteen ja lapsi vetäytyi.

Kaikki tiimiläiset kokivat kuitenkin ymmärtäneensä asioita, joita OMA TIIMISSÄ käsiteltiin ja puhuttiin ja lähes kaikki vastaajista kokivat, että he tulivat kuulluksi OMA TIIMIssä. Kokemusta oli siitä, että tiimissä sai asiansa sanottua ja ymmärrys ja suhtautuminen lapseen parani ja muuttui sallivammaksi. Tapaamisten myötä sai varmistettua sen, että kaikilla on kohtuullisen samanlainen näkemys siitä, mikä lapsen tämänhetkinen tilanne on ja että kaikilla on sama suunta. Tapaamisilla sai tavoitteita selkeämmäksi, miten edetä myös omassa työskentelyssä, asioihin löytyi erilaisia ja uusia näkökulmia asioiden hoitamiseen ja nuoren kanssa työskentelyyn. Lisäksi tiimiläiset kokivat saaneensa mahdollisuuden vaikuttaa asioihin.

Uusien käytäntöjen äärellä

Etelä-Pohjanmaan kehittämisen tiimeissä muotoutunut OMA TIIMI- toimintamalli tuo oivan lisäpanoksen keskusteluun monitoimijaisen yhteistyön uusista käytänteistä. Etelä-Pohjanmaan OMA TIIMI-kokeilun aikana pilottitiimien kokemukset monitoimijaisen yhteistyön sujuvuudesta ja kehittymisestä sekä lapsen osallisuuden vahvistumisesta ovat hyvin myönteisiä. Lapsen ympärille koottu OMA TIIMI tuo lastensuojelun työkentälle lapsen osallisuutta vahvistavan toimintamallin ja monialaisen yhteistyön kehittämiseen tarvittavia työkaluja.

Etelä-Pohjanmaan pilottitiimeissä oli selvästi tahtotila yhteistyön kehittämiselle ja yhteisen tekemisen käytäntöjen vahvistamiselle. OMA TIIMI koettiin hyvänä toimintamallina lapsen tueksi myös tilanteessa, jossa työntekijämuutoksia oli paljon, tuomaan luottamusta lapsen ja aikuisten välille ja vahvistamaan, että näkemykset nuoren hoidosta ja tulevaisuuden jatkosuunnitelmista oat samansuuntaiset ja yhtenäiset. Lisäksi hyvänä koettiin se, että nuoren kanssa tehty työ ja eri tahojen käytänteet tulivat näkyväksi kaikille yhteistyötahoille. Suurin osa tiimiläisistä koki saaneensa mahdollisuuden vaikuttaa tapaamisilla käsiteltäviin asioihin, tavoitteisiin ja tiimin kokoonpanoon sekä koki tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi tapaamisilla. Suurimmalla osalla tiimiläisistä oli kokemus siitä, että tapaamisilla käsiteltiin hänelle tärkeitä ja oikeita asioita ja että hän oli tärkeä osa tapaamista.

Yhteistyön sujuvuutta ei tuntunut haittaavan myöskään se, että osa tiimiläisistä osallistui tapaamisiin etäyhteyksin. Etäyhteydet toivat kuitenkin omat haasteensa työskentelylle lapsen kanssa ja lapset itse toivoivat kaikkien läsnäoloa. Yllättävää on se, että työntekijän vaihtuminen ei tiimiläisten mielestä tuntunut paljoa vaikuttavan työskentelyyn. OMA TIIMIin osallistuvien työntekijöiden sitoutuminen työskentelyyn koettiin kuitenkin merkityksellisenä. Turvallisemman tilan toteutumisesta tiimitapaamisilla oli tiimiläisillä hyvin monenlaista kokemusta ja osalla tiimiläisistä oli kokemus siitä, että turvallisemman tilan toteutuminen jäi köykäiseksi. OMA TIIMIn kokoonpanoon oltiin pääasiassa tyytyväisiä, että oikeat ihmiset olivat paikalla ja tiimi koostui niistä, jotka olivat nuoren asioissa mukana. Pieni, lapsen lisäksi 3-5 henkilön tiimimäärä, koettiin sopivimpana määränä tiimiläisiä. Ajatusta oli siitä, että tarvittaessa tiimiin voi osallistua muitakin, lapsen kannalta tärkeitä aikuisia.

PIlottitiimeissä lasten omat kokemukset OMA TIIMIstä olivat pääosin myönteisiä ja hyvin samankaltaisia kuin muiden tiimiläisten. Lapsen osallisuuden vahvistuminen turvallisemman tilan periaatteisiin sitoutumalla näkyi OMA TIIMIssä lapsen vapaaehtoisen osallistumisen kunnioittamisena ja tilan järjestämisenä lapsen toiveiden mukaisesti. Tämä lisäsi turvallisuuden tunteen lisäksi myös selkeästi osallistumisaktiivisuutta. Lasten kokemus tiedonsaannista oli hyvä koko OMA TIIMI-kokeilun ajan. Tiimissä keskusteltavien asioiden miettiminen sekä tavoitteiden laatiminen yhdessä muiden tiimiläisten kanssa näyttäytyi aineistossa positiivisena ja lasten osallistumisen aktiivisuus lisääntyi myöhemmillä tapaamisilla. Lapset kokivat olevansa tärkeä osa tapaamista ja että heidän toiveitaan kuultiin ja otettiin huomioon. OMA TIIMI-kokeilun aikana lapsen toiveita tapaamisen järjestämistavasta ja tilasta ei aina otettu huomioon. Etäyhteyksin järjestetyissä tapaamisissa toteutustapa vaikutti negatiivisesti lapsen aktiivisuuteen ja osallisuuteen.
OMA TIIMI-kokeilun myötä voidaan todeta, että OMA TIIMI toimintamallina vahvistaa monitoimijaista yhteistyötä ja on yksinkertainen ja helposti toteutettava malli monitoimijaisen yhteistyön ja lapsen osallisuuden vahvistamiselle yhteisten asiakkuuksien kentällä. OMA TIIMIn juurruttaminen osaksi työkäytäntöjä nostaisi lapsen osallisuutta ja osallistumisaktiivisuutta uudelle tasolle ja lisäisi lasten kokemusta siitä, että he voivat itse vaikuttaa omiin asioihinsa. Keskeisiä huomioonotettavia seikkoja mallia käyttöönotettaessa ovat työntekijöiden tahtotila ja sitoutuminen sekä systeemisen toimintamallin ja ennen kaikkea turvallisemman tilan periaatteiden toteutuminen tapaamisilla. OMA TIIMI-tapaamisilla on tärkeää keskittyä lapsen kokemukseen tapaamisen turvallisuudesta ja sen vapaaehtoisuudesta. Lisäksi OMA TIIMI-tapaamiset on tärkeää pyrkiä järjestämään siten, että kaikki osallistujat ovat läsnä – tämä oli selkeästi lasten toive.

Pilotissa lapset olivat nuoruusikäisiä, joten tiimimallin soveltamista lastenpsykiatrian asiakkaisiin ei ole vielä kokeiltu. Nähtäväksi siis jää, toimiiko OMA TIIMI- malli parhaiten juuri nuoruusikäisten parissa vai toimiiko se myös nuorempien lasten yhteistyön mallina. Etelä-Pohjanmaalla toimintamallia on vuoden ajan juurrutettu yhteistyössä maakunnan sijaishuollon yksiköiden kanssa. Kokemusta on kertynyt vuoden aikana jo siitä, että toimintamalli soveltuu myös niille nuorille, joilla psykiatrisen hoidon tarve on ilmeinen, mutta jotka eivät motivoidu ja hyödy perinteisistä hoitomuodoista. Luottamuksen rakentuminen nuoren ja hänelle tärkeiden aikuisten välille sekä kokemus siitä, että on tullut aikuisten taholta kuulluksi ja arvostetuksi, luovat pohjaa käsitellä myös vaikeampia ja kipeämpiä aiheita turvallisesti, turvalliseksi muodostuneiden aikuisten kanssa. Tiimityöskentelyn myötä myös lastensuojelun työntekijät saavat ymmärrystä siitä, miten tukea lasten ja nuorten mielenterveyttä arjessa, eivätkä he jää liian yksin vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten kanssa.

LÄHTEET

Aaltio Elina & Isokuortti Nanne (2019) Systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotointi. Valtakunnallinen arviointi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137709/URN_ISBN_978-952-343-289-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Forssell Martta (2020). Ensimmäistä kertaa teini-iässä sijoitetut ja heidän palveluiden käyttönsä 2018. Teoksessa Heino Tarja (toim.) Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Francis, M. & Lorenzo, R. 2002. Seven realms of children’s participation. Journal of environmental psychology 22, 157–169.

Heino, Tarja & Forsell, Martta & Eriksson, Pia & Känkänen, Päivi & Santalahti, Päivi & Tapiola, Mia (2018). Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat - yhteinen vastuu. Päätösten tueksi 50. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-198-0

Kaijanen Milja & Liukkonen Johanna & Nokireki Katriina & Westlund Onni (2022). Nuorten osallisuus ja kokemusasiantuntijuus lastensuojelussa ennen, nyt ja tulevaisuudessa. UP2US-hankkeen loppuraportti. Jyväskylä: Pesäpuu ry.

Kääriälä Antti & Keski-Säntti Markus (2020) Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret: ennen teini-ikää ja teini-iässä sijoitettujen nuorten määrät ja taustat vuoden 1997 syntymäkohortissa. Teoksessa Heino Tarja (toim.) Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa. Helsinki: Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Marko Manninen (2013). Koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrinen oirekuva ja ennuste. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Niiranen Janette, Isola Anna-Maria, Kankanen Päivi, Manninen Marko (2022). Constructing Narrative Identity and Capabilities of Finnish Reform School Adolescents. Child and Adolescent Social Work Journal

Oranen Mikko (2008). Mitä mieltä? Mitä mieltä! Lapsen osallisuus lastensuojelun kehittämisessä. Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun kehittämisohjelman osaraportti.