Kirjavinkki: Hullut aikuiset - Jussi Sudenlehti

Meidän pitää luopua normaalin käsitteestä, se on ohjaileva, epäreilu ja vääränlaista valtaa käyttävä.

Poikkeavia ihmisiä sanotaan helposti hulluiksi. Niin on tehty jo pitkään. Me käytämme tuota sanaa usein huolimattomasti, kun yritämme ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu. Miksi joku puhuu eriskummallisella tavalla? Miksi toinen sanoo olevansa koko ajan väsynyt? Miksi joku saattaa pestä käsiään kaksikymmentä kertaa peräkkäin? Mitä tarkoittaa kun joku on ahdistunut, masentunut tai se, että hänellä on persoonallisuushäiriö tai pakko-oire?

Psyko- ja kirjallisuusterapeutti Jussi Sudenlehden kirjoittama Hullut aikuiset auttaa puhumaan lapselle hankalista asioista suoraan, mutta myös niin, että lapsi voi kuvitella itsensä satujen ja mielikuvituksen maailmaan. Kirja antaa aikuisille ja lapsille välineen keskustella mielenterveyteen liittyvistä asioista.

Teoksen yksityiskohtaisen kuvituksen on laatinut Jussi Jääskeläinen.

Jussi Sudenlehti (kuvassa) vastaa esittämiimme kysymyksiin.

Mitä kirja voisi antaa lasten ja perheiden kanssa työskenteleville?

Ennen kaikkea keinon keskustella ja luoda sanat ja käsitteet niille implisiittisille ilmilöille joita perheessä tapahtuu jonkun sairastuttua. Yksilön mielenterveyden ongelma, varsinkin vanhemman, mutta myös sisaruksen, vaikuttaa koko perhesysteemiin. Syntyy usein puhumattomia asioita, jopa salaisuuksia jos sairauden tabuluonteeseen jäädään kiinni. Neurokirjon pulmasta kärsivä lapsi voi saada esimerkiksi helposti vääränlaisen ”vaikean lapsen” roolin perheessä, vanhemman masennus taas voi näkyä puhumattomuutena ja etäisyytenä, jota lapsi ei tavoita. Niissäkin perheissä joissa ei ole näkyviä mielenterveydenpulmia, pitäisi puhua laajemmin mielenterveydestä.

Suosittelen Hullut aikuiset kirjaa niin lapsille, ammattilaisille, opettajille kuin kaikille vanhemmille, jotka haluavat ymmärtää ja keskustella mielenterveyden ongelmista nykyajassamme. En usko että kukaan on pystynyt välttämään lähipiirissään mielenterveyden haasteita. Kaikki lähtee siitä että lapsen lähiympäristössä koulussa ja kotona pystytään puhumaan asioista. Jalkapallojoukkueen valmentajakin joutuu nykyään selittämään muille miksi joku toimii eri tavalla. 

Mitkä ovat kirjan keskeisimmät viestit?

Ehdottomasti se, että vaikka puolet sairastuu elämänsä aikana mielenterveyden ongelmiin, on kaikilla silti joitain haasteita elämänsä aikana. Siksi emme tarvitse enää me vastaan he - asetelmaa, jossa luodaan terveiden ja sairaiden maailma ja sairaat tarinallistetaan erilaisiksi, oudoiksi. Meidän pitää luopua normaalin käsitteestä, se on ohjaileva, epäreilu ja vääränlaista valtaa käyttävä. Lisäksi kirjassa käydään läpi mielenterveyden haasteita myös kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta, tyytymättä pelkkien diagnoosien avaamiseen. Meidän tulee etsiä uutta kieltä puhua pulmista ja mielenterveydestä.

Miten kirja sai alkunsa?

Kirja sai alkunsa, kun olin puhumassa koulussa neljäsluokkalaisille itsemurhasta. Ymmärsin kuinka omalla tavallaan he ymmärtävät asioita. Sen jälkeen kiinnitin huomiota paljon omien ja muiden lasten puheisiin, miten ope on skitso, koiralla on ad/hd ja ymmärsin että asialle pitää tehdä jotain. Meillä on kokonainen sukupolvi, jota ei sido enää vaitonaisuus mielenterveyden äärellä, mutta jolla ei ole käsitteitä ja kieltä ymmärtää asiaa.

Mikä kirja on itsellesi ollut ammatillisesti merkittävä?

Yksi merkittävimmistä kirjoista minulle on ollut Petteri Pietikäisen Hulluuden historia. Se käsittelee sitä miten mielenterveys ja sen pulmat ovat näkyneet eri aikakausilla eri tavalla. Se vie meidät pois tästä hetkestä tuijottamasta vain nykyisiä oireita, sen kysymyksen äärelle että diagnostiikka ja hulluuden muodot ovat myös kulttuurisia. Tämä ajattelu vei minut toisen kiehtovan kirjan äärelle, jonka nimi on Terapeuttinen valta. Se avaa sitä millä tavalla koko auttamisjärjestelmämme on kytkeytynyt valtaan. Jos oikeasti mielii purkaa lastensuojelun vastakkainasettelua, on tämä ehdoton kirja luettavaksi.