Kirjavinkki: Missä on puolet minusta?

Moni on löytänyt dna-testin avulla tuntemattomat juurensa. Näitä tarinoita on Suomessa jo tuhansia.

Mape Morottaja vastaa sähköpostitse esittämiimme haastattelukysymyksiin.

Mitä kirja voisi antaa lasten ja perheiden kanssa työskenteleville?

Missä on puolet minusta? -teos jakautuu kahdenlaisiin tarinoihin: biologista isäänsä etsivien ihmisten kertomuksiin sekä lahjasoluilla syntyneiden ihmisten tarinoihin. Heitä yhdistää se, että he tietävät vain puolet biologisesta perimästään ja lähtevät dna-testin avulla etsimään biologista isäänsä tai lahjasolun luovuttajaa. 

Päähenkilöiden matkoista kehkeytyy salapoliisitarinoita, joissa totuutta etsitään kirkonkirjoista, somesta, kaukaisille sukulaisille soittelemalla, lopulta ehkä isän tai luovuttajan löytäen.

Yksi kirjan päähenkilöistä ystävystyy sukusolunsa luovuttajan kanssa. Toisen ovelle tupsahtaa 18 vuotta aiemmin päähenkilön munasolulla alkunsa saanut poika. Kolmannen biologinen isä torjuu, sillä tämän vaimo pakottaa valitsemaan hänet tai yllättäen elämään ilmestyneen tyttären. Neljäs löytää isänsä 36 vuoden jälkeen ja muuttaa perheineen toiselta puolelta Suomea isän lähelle. Traagisia, mutta toiveikkaita tarinoita.

Kirja lisää ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää lapsen, aikuisenkin, on tietää biologiset vanhempansa ja oma perimänsä. Usein aikuiset lapset eivät varsinaisesti etsi isää itselleen, vaan omaa historiaansa ja piirteitä, jotka ovat erottaneet heidät äidistä ja muista sisaruksista. 

Mitkä ovat kirjan keskeisimmät viestit?

Ihmiseen on sisäänrakennettu biologinen ja psykologinen tarve kuulua johonkin, olla osa oman sukunsa ketjua. On tärkeää, että juuret ovat konkreettisesti jossain paikassa ja yhteisössä. Mikäli isä puuttuu tai ei tiedä sukusolunsa luovuttajaa voi kokea, että ketjusta uupuu palanen ja vaillinainen ketju katkaisee yhteyden heimoon. Ihminen muodostaa tarinoita, joista tulee osa identiteettiä ja ne tarinat kertovat mistä ja kenestä olen tullut. Tämän vuoksi on tärkeää kuulla tarinoita esimerkiksi Karjalasta lähteneestä isoäidistä tai isästä, joka tykkäsi vanhoista autoista ja luoda kuvaa sitä kautta siitä, kuka minä olen.

Miten kirja sai alkunsa?

Lähipiirissäni oli vastikään paljastunut kahdelle eri ihmiselle, että heillä olikin olemassa isoveljet, joista ei perheissä ollut koskaan puhuttu mitään. Aikuisina veljet olivat etsineet biologiset isänsä ja perheet saivat tietää heistä. Ajattelin, että jos minun lähipiirissäni kahdelle ihmiselle käy näin, niin tämän on oltava yleisempää kuin kuvitellaankaan. 

Dna-testit mahdollistavat biologisen isän löytymisen entistä helpommin ja ne ovat mullistaneet perheiden ja sukujen elämää ympäri maailman. Suomessa on tehty testejä kymmeniä tuhansia ja koko maailmassa miljoonia. Nämä tarinat ovat universaaleja ja näitä löytyy valtavasti maailman joka kolkasta. 

Tein aiheesta alkuvuodesta 2024 Ylelle dokumenttisarjan, joka löytyy edelleen Areenasta nimellä Puolet minusta? Dokumenttisarjan jälkeen minulle jäi olo, että aika monta tarinaa ja näkökulmaa jäi vielä kertomatta ja kirjoitin kirjan. Dokumenttisarja ja kirja ovat kaksi itsenäistä teosta.

Mikä kirja on ollut sinulle ammatillisesti merkittävä?

Valmistuin keväällä 2024 ratkaisu- ja voimavarakeskeiseksi työnohjaajaksi ja olen viime aikoina lukenut valtavasti siihen liittyvää kirjallisuutta. Voisin kuitenkin työnohjausopusten sijaan suositella Tom Boycen muutama vuosi sitten ilmestynyttä teosta Orkidea vai voikukka? - Miksi lapset ovat niin erilaisia ja miten kaikki voivat kukoistaa. Teos kertoo synnynnäisistä temperamenttieroista ja ihmisten erilaisesta resilienssistä kestää ja selvitä tilanteista. Se on hyvin avartava teos ja sopii ihan kaikille: vanhemmille, isovanhemmille, kummeille, lasten kanssa työskenteleville tai niille, jotka haluavat ymmärtää itseään paremmin.

Luentopyynnöt ja kysymykset: mape@morottaja.fi