Ihmiset ja ilmiöt | Sanna Isosävi | 6.6.2024
Perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat avainasemassa ylisukupolvisen traumatisoitumisen ehkäisemisessä: haavoittuvuus- ja suojatekijöitä voidaan tunnistaa ja huomioida hoidossa.
Vakava traumatisoituminen vaikuttaa syvästi läheisiin ihmissuhteisiin. Tunnistamattomina ja hoitamattomina traumakokemukset voivat heikentää turvallisuuden tunnetta vanhemmuudessa, parisuhteessa ja perheen vuorovaikutuksessa. Perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat avainasemassa ylisukupolvisen traumatisoitumisen ehkäisemisessä: haavoittuvuus- ja suojatekijöitä voidaan tunnistaa ja huomioida hoidossa.
Traumatisoituminen ja perhesuhteet –kirjassa yhdistyvät ajantasainen tutkimustieto ja kliininen asiantuntemus. Kirja tarjoaa ammattilaisille ja opiskelijoille resursseja perhesuhteiden ymmärtämiseen ja hoitamiseen traumanäkökulmasta. Artikkelien kirjoittajat ovat suomalaisia ja kansainvälisiä asiantuntijoita. Kirjan toimittajina toimivat PsT Sanna Isosävi, PsM Marjo Ruismäki ja FT, PsM Saara-Leena Kaunisto.
Traumatisoituminen ja perhesuhteet -kirja kattaa aiheita raskaus- ja vauva-ajasta lapsuuteen ja nuoruuteen, traumaperäisiin ilmiöihin vanhemmuudessa, parisuhteessa ja perheissä sekä tarjoaa laajan katsauksen hoidollisiin näkökulmiin. Artikkelit käsittelevät perheiden ja ammattilaisten tarpeita peruspalveluista, arvioinnista ja terapeuttisesta työstä aina vaativaan lastensuojelutyöhön saakka.
Traumatisoituminen ja perhesuhteet auttaa ammattilaisia pitämään eräänlaiset ”kaksoislinssit” silmillä. Toisaalta ymmärtämään vanhemmuutta, perhesuhteita ja lapsen kehitystä, toisaalta tunnistamaan traumaperäisiä vaikeuksia näissä. Tunnistaminen mahdollistaa ylisukupolivisten traumaperäisten ilmiöiden ottamista hoidon kohteeksi. Traumatietoisuus on erinomainen pohja perheiden ja ammattilaisten yhteistyösuhteille.
Kun osaamme ja uskallamme tunnistaa traumaperäisiä haasteita, perheet voivat saada apua hankaluuksiin, joista he joka tapauksessa kärsivät, mutta joita voi olla vaikea kertoa ammattilaisille ja joiden vuoksi usein tipahdetaan hoidosta pois. Tieto antaa myös ammattilaisille turvallisuutta. Ongelmien lisäksi on tärkeää tarkastella perheiden suoja- ja vahvuustekijöitä sekä omia reaktioitamme ammattilaisiana. On monia hyviä hoitomalleja, joiden avulla traumaoireista kärsiviä perheitä voidaan auttaa.
Kirjan idea syntyi tarpeesta luoda suomenkielinen teos, joka kokoaisi yhteen kattavan tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen siitä, miten varhaiset stressi- ja traumakokemukset vaikuttavat lapsen kehitykseen ja perhesuhteisiin. Huomasimme, että vastaavaa teosta ei ollut vielä saatavilla suomeksi, ja tämä kannusti meitä tuomaan tämän tärkeän aiheen laajemman yleisön saataville. Ajattelemme, että tieto auttaa ammattilaisia ja ammattiin opiskelevia kohtaamaan vaikeitakin ilmiöitä ja tilanteita turvallisesti.
Judith Hermanin ”Trauma and Recovery” on klassikkoteos, joka 1990-luvulla auttoi ajattelemaan, että traumakokemukset sijoittuvat usein läheisiin ihmissuhteisiin, eikä vain ”kauas pois” kuten sota-alueille. Suosittelen kirjaa kaikille lähisuhdetraumatisoitumisesta ja sen vaikutuksista kiinnostuneille.
Sanna Isosävi
Traumaterapiakeskuksen johtaja, PsT, varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti ja aikuisten integratiivinen psykoterapeutti
Sanna Isosävi
Traumaterapiakeskuksen johtaja, PsT, varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti ja aikuisten integratiivinen psykoterapeutti
Sanna Isosävi (PsT) on psykologi sekä integratiivinen ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti. Hän on toiminut vuodesta 2023 lähtien Traumaterapiakeskuksen johtajana. Isosävin ammatillisen kiinnostuksen kohteena tutkijana, työnohjaajana, konsulttina, psykoterapeuttina, kirjoittajana ja arviointi- sekä hoitomallien kehittäjänä on erityisesti traumaperäisten ilmiöiden ilmeneminen ja välittyminen läheisissä ihmissuhteissa sekä hoidollisissa suhteissa. Hän on kirjoittanut ja kouluttanut kansallisesti ja kansainvälisesti erityisesti perinataaliajan traumaperäisistä ilmiöistä, traumaperäisistä kiintymyssuhteen ilmiöistä sekä traumaperäisistä ilmiöistä vanhemmuudessa.