Kohti tavoitteellisempaa perheen jälleenyhdistämistä

Taustaa 

Lapsen huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen on lastensuojelun viimesijaisin keino turvata lapsen kehitys ja kasvu. Sijaishuolto on väliaikaista ja sen keskeisenä tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Lastensuojelun viimeisimpien tilastotietojen mukaan vuonna 2023 vain 4 % alle 18-vuotiaiden huostaanotoista päätettiin. 

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella jälleenyhdistämistyöskentelyn vahvistamiseksi perustettiin jälleenyhdistämistiimi syksyllä 2023. Lisäksi helmikuussa 2024 käynnistynyt Euroopan Unionin osarahoittama PerheYhdessä -hanke, eli Perheiden jälleenyhdistäminen ja kokemustoimijuus monitoimijaisessa lastensuojelussa -hanke on yhtenä toimenpiteenään fasilitoimassa jälleenyhdistämistyöskentelyn prosessimallin yhteiskehittämistä hyvinvointialueen, yksityisten palveluntuottajien ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Katse kohti jälleenyhdistämistä

”Kiitos paljon, sillä ilman teitä, uskon että tämä olisi kestänyt todella kauan.”  Näin totesi eräs vanhempi, kun olin perheohjaajana lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa viimeisessä neuvottelussa perheen kotona. Perheen jälleenyhdistämistiimin ja sosiaalityöntekijän yhteisen työskentelyn osalta vaiherikas, mutta kaikkia osallistava työskentely oli saatu päätökseen. Työskentelyssä kaikki osapuolet olivat omalta osaltaan mukana tekemässä työtä perheen jälleenyhdistämisen eteen; koulukuraattori, perhe, perhehoito, sosiaalityöntekijä ja perheen jälleenyhdistämistiimistä perheohjaaja ja perheterapeutti. Tällainen on meidän eli perheen jälleenyhdistämistiimin ideaalitilanne, jolloin kaikki lapsen elämässä olevat toimijat tekevät töitä sen eteen, että lapsella olisi mahdollisuus kotiutua sijaishuoltopaikasta oman perheensä luo. Kyseisen perheen kohdalla menneisyyden painolastit ja puhumattomat tunteet olivat isona taakkana lapsella kannettavana ja vaikuttivat sitä kautta läheisiin vuorovaikutussuhteisiin. Yhdessä tutkittiin tunteita ja niiden käsittelyä sekä keskusteltiin vaikeista asioista avoimesti, jolloin pienin, varmoin askelin mahdollistui eteneminen kohti yhteistä päämäärää. 

Ehkäpä tällaiset työskentelyt ja lopputulemat ovat olleet haaveena ja tavoitteena, kun perheen jälleenyhdistämistiimiä on lähdetty Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella suunnittelemaan vuonna 2023. On haluttu lähteä etenemään kohti toimintakulttuurin muutosta ja rakentamaan lastensuojeluun ympäristöä, jossa organisaatiorakenteilla halutaan turvata lakisääteistä velvoitetta perheen jälleenyhdistymisestä.  Hyvinvointialueemme perheiden palveluiden palvelualuejohtaja Satu Mäki-Fossi on kertonut pohtineensa virassa aloittaessaan, että miksi jälleenyhdistäminen ei näy eikä kuulu julkisessa keskustelussa, vaikka taloudellinen panostus sijaishuoltoon on merkittävä. Yhdessä henkilöstön ja johdon kanssa olemassa olevia resursseja uudelleen järjestelemällä syntyi perheen jälleenyhdistämistiimi (JYT). Syyskuussa 2023 lähdettiin liikkeelle kahden perheterapeutin ja kolmen perheohjaajan työpanoksella, kunnes tammikuussa 2024 tiimi kasvoi täyteen mittaansa vahvistuessaan vielä yhdellä perheohjaajalla sekä osa-aikaisella sosiaalityöntekijällä.

Mitä tarkoitamme, kun puhumme perheen jälleenyhdistämisestä?

Alkuun meidän täytyi hahmottaa, mitä kaikkea sanaparin “perheen jälleenyhdistäminen” sisälle mahtuukaan. Vaikka tiimimme jäsenillä on kertynyt lastensuojelun kokemusta yhteensä useampia kymmeniä työvuosia erilaisissa työtehtävissä, on jälleenyhdistämisen toteutumiseen ja toteuttamiseen tullut roimasti lisää oivalluksia niin tutkimus- kuin kokemustietoonkin tutustuessamme. Vierailut erilaisissa verkostoissa ovat saaneet aikaan tunteen, että olemme tärkeän asian äärellä. On ollut hienoa huomata, miten rohkeasti useampi sosiaalityöntekijä on ottanut tiimiä mukaan yhteistyöhön, vaikkei valmista prosessi- tai palvelukuvausta ole ollutkaan. Syksyllä 2023 alueellamme teetettiin lastensuojelun ammattilaisille kysely jälleenyhdistämistyöstä. Tuloksena oli, että jälleenyhdistämistyö koetaan tärkeäksi, mutta kokemus on, ettei sen eteen tehdä riittävästi työtä. Tämän kaiken pohjalta olemme päätyneet sanoittamaan sanaparia niin, että perheen jälleenyhdistäminen on ensisijaisesti mentaalista eli yhteyden löytämistä kotiin ja suhteisiin. Mentaalisen yhteyden löytyminen ei kuitenkaan välttämättä takaa kotiutumista, mutta fyysinen jälleenyhdistäminen eli kotiutuminen vaatii mentaalisen yhteyden avautumisen perheen sisällä. Perheen jälleenyhdistämistyöskentely edellyttää sijoituksen syiden työstämistä, ja että niitä tarkastellaan lapsen edun näkökulmasta, mutta niin että kaikki asianosaiset tulevat kuulluksi.

Perheen jälleenyhdistämistiimin työtä kuvaava palvelukuvaus on lähtenyt kehittymään kohti kolmea päätehtävää:

1. Jälleenyhdistämistyön mallinnus, toteutus ja koordinointi eli auttaa lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää jälleenyhdistämiseen tähtäävässä työskentelyssä. Tavoitteena on yhdessä eri toimijoiden kanssa mallintaa jälleenyhdistämistä edistävää työskentelyä, joka helpottaa lastensuojelulain jälleenyhdistämisvelvoitteen täyttämistä.

2. Systeemisen työotteen tukirakenne eli vahvistaa systeemisen lastensuojelun työotetta verkostoissa.

3. Vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan koordinointi lastensuojelussa. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella vertaistuen tärkeys on tunnistettu ja siihen halutaan panostaa. Perheen jälleenyhdistämistiimi on lähtenyt kehittämään vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta PerheYhdessä-hankkeen kanssa lastensuojelun saralla. Tiimi on alkanut koota lastensuojelun kokemusasiantuntijapankkia, johon kouluttautunut kokemustoimija voi ilmoittautua, jos haluaa olla mukana vertaistukena asiakastapaamisilla ja / tai kokemustoimijana toiminnan kehittämisessä. Lisäksi on tarjolla sijoitettujen lasten vanhemmille suunnattu Voikukkia-vertaistukiryhmä. 

Mitä se itse jälleenyhdistämistyöskentely sitten on?

Jälleenyhdistämistiimin työskentely pohjautuu systeemiseen työotteeseen. Systeemisen työotteen mukaisesti lapsen ja perheen elämä nähdään laajana kokonaisuutena, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Näin jokaisessa interventiossakin tulee katsoa ensin lintuperspektiivistä ennen kuin mennään yksittäisiin tapahtumiin, ongelmiin tai oireisiin. Kokemus on osoittanut, että helposti pyöritään tietyn oireen, ongelman tai tapahtuman ympärillä miettien syytä ja ratkaisua. Asioihin on helpompi suhtautua avoimemmin ja yhteistyöhenkisemmin, kun ihminen näyttäytyy haasteiden lisäksi myös vahvuuksineen ja voimavaroineen. Jälleenyhdistämistyöskentelyssä tutkimme yhdessä perheen kanssa lapsen ja perheen kokonaistilannetta ja nostamme sieltä rinnalle myös voimavaroja ja vahvuuksia, joita vahvistamalla tai käyttöönottamalla päästään hankalistakin tilanteista eteenpäin. Yhdessä tutkimalla perheen elämässä tapahtuneita ja sillä hetkellä olemassa olevia niin kuormittavia kuin vahvistaviakin asioita, perheenjäsenet saavat kosketusta myös toistensa kokemuksiin. Näin lisääntyy usein ymmärrys niin omaa kuin toistenkin toimintaa kohtaan, jolloin on helpompi lähteä miettimään, onko mahdollista toimia jossain kohtaa toisin.   Arvioivankin työotteen aikana työskentely on kuntouttavaa sekä suhteita vahvistavaa ja korjaavaa, ja siihen kytkeytyy terapeuttisia menetelmiä (esim. verkostokartta, aikajana, sukupuu). Kaiken perusta on mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä vuorovaikutus perheen ja ympärillä olevien toimijoiden kanssa sekä perheen toimijuuden vahvistuminen omassa asiassaan.   

Suhdeperustainen verkostoiva yhteistyö palveluiden ja läheisten kesken on työskentelymme keskeisiä periaatteita. Asiakastyössä kaikki lapsen ja perheen kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat osa lapsen ja perheen elämän kokonaisuutta.  Siksi myös heitä on tärkeä kutsua mukaan. Työntekijänä meidän on tiedostettava oma osuutemme perheen systeemissä ja tunnistettava myös oman kokemushistoriamme vaikutus käsillä olevaan asiaan, ettei omat olettamukset lähde ohjaamaan peittäen alleen asiakkaan yksilöllisen tarinan ja kokemuksen. Tämä on edellytyksenä sille, että uskalletaan avoimesti keskustella asiakkaan kuullen ja päästää hänet osalliseksi avoimeen pohdintaan eli dialogiin. On asiakasta arvostavaa ja kunnioittavaa, että hän pääsee mukaan pohtimaan omaa tilannettaan.  Verkoston välistä yhteistyötä vahvistamme työskentelyn aikana pidettävillä niin kutsutuilla pystypalavereilla, jotka yleensä pidetään Teamsin välityksellä. Pystypalaveriin perhe saa tulla kuuntelemaan, kun eri toimijat pitävät noin puolen tunnin mittaisen raportointihetken työskentelystä ja näin niin lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kuin muiden toimijoidenkin on helppoa pysyä ajan tasalla perheen ja verkoston kuulumisista. Kokemuksen mukaan myös päällekkäinen työ vähenee ja yhdessä tekeminen lisääntyy. Reaaliaikainen tieto tavoittaa kerralla kaikki tarvittavat toimijat ja voidaan yhdessä pohtia, ollaanko menossa asetettuja tavoitteita kohti vai onko tarpeen pysähtyä miettimään tavoitteita uudelleen.   

Olemme saaneet tiiminä olla mukana monissa erilaisissa sijoitusprosesseissa monien eri ammattilaisten kanssa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä työskentelyistä. Vaikuttavan työskentelyn edellytyksenä on tiivis ja avoin yhdessä tekeminen ja yhteinen tiedonmuodostus lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa: 

Kiireellinen sijoitus ->

Tiimin perheohjaaja on antanut tilaa vanhemman kokemukselle tapaamalla häntä pian sijoituksen tapahduttua, ja toinen perheohjaaja nuoren kokemukselle tapaamalla häntä sijaishuoltopaikassa, kunnes kaikkien osapuolten tultua kuulluksi mahdollisuudet yhteiseen kokemuksen jakamiseen ovat mahdollistuneet ja yhteisiä sopimuksia on päästy tekemään.

Avohuollon sijoitus ->

Suhteen luominen ja kuntoutumisen etenemisen suunnittelu yhdessä perheen kanssa jo sijoituksen aikana kaikkien toimijoiden kanssa yhdessä niin, että sijoituksen päätyttyä muutosmahdollisuudet ovat mahdollisimman otolliset. Mahdollisuuksien mukaan koko perhe mukana työskentelyssä ja jokaisen perheenjäsenen kuulluksi tuleminen muutostavoitteissa sekä läheisverkoston tuen mahdollisuuksien kartoittaminen.  Sijoituksen jälkeen riittävän pitkä saattaen vaihtaminen perheen yksilöllisten tuen tarpeiden mukaan paikallisiin palveluihin. 

Huostaanoton purkutyöskentely ->

Yhteisten pohdintojen helpottamiseksi on tehty suunnitelmallista arviointia Pesäpuun luomaa Pysäkkimallia mukaillen niin, että lapsen yksilölliset tarpeet tulee kartoitetuksi, ja samaan aikaan arvioidaan vanhemman valmiuksia vastata niihin. Työskentelyyn kuuluu sekä lapsen ja vanhempien omia että perheen yhteisiä tapaamisia. Teemoina ovat lapselle tärkeät ihmiset ja tuki, lapsen arki ja kasvuolot, lapsen tarpeet ja huolenpito sekä vanhemmuus. Yksi tapaamisista on lapsen, vanhempien, läheisten ja työntekijöiden tapaaminen, missä yhdessä mietitään läheisten ja viranomaisten konkreettisia mahdollisuuksia tukea perhettä. Jos on päädytty sijaishuoltopaikan muuttamiseen kotiin, olemme jatkaneet työskentelyä paikallisten ja tarpeelliseksi katsottujen tukipalvelujen rinnalla sovitun ajan.

Mentaalinen jälleenyhdistäminen ->

Perheen mentaalisessa jälleenyhdistämistyössä on lähdetty tutustumaan perheenjäseniin, heidän välisten suhteiden voimavaroihin ja haasteisiin. Työskentelyn keskiössä on pidetty koko ajan läsnä jokaisen mielipiteen ääneen sanoittamista ja mahdollisten ristiriitojen avaamista ja pohdintaa. Esimerkiksi yhden prosessin etenemisen kulmakiveksi koettiin tärkeänä toimintatapana työntekijöiden välinen, avoin ja pohdiskeleva reflektio, jossa sijoitetun lapsen mahdollisia tunteita pohdiskeltiin ääneen rohkean lempeästi. 

Jälleenyhdistämistiimi on ollut mukana myös moniammatillisessa yhteistyössä arvioimassa sijaishuoltopaikan muutostilannetta.

Lisäksi tiimin jäseniä on konsultoitu systeemiseen työotteeseen liittyvissä asioissa. Meitä on kutsuttu erilaisiin systeemisiin tiimeihin, joko koordinoimaan, konsultoimaan tai reflektoimaan. Tiimin sosiaalityöntekijä ja toinen perheterapeuteista järjestävät myös aiheeseen liittyen niin kutsuttuja SyTy- koulutuksia hyvinvointialueen työntekijöille.  

PerheYhdessä-hanke liittyy kehittämiseen mukaan

Suomalaista tutkimusta lastensuojelun perheiden jälleenyhdistämisestä ei juuri ole. Tutkielmia ja opinnäytetöitä on kuitenkin tehty. Tiedetään, että lakisääteiset vanhemmuuden tuen suunnitelmat jäävät usein tekemättä, moniammatillisen yhteistyön järjestämisessä on puutteita ja organisaatioiden toimintatavat tai resurssivaje voivat muodostua esteeksi jälleenyhdistämiselle. 

Onnistunut perheen jälleenyhdistäminen vaatii suunnitelmallista valmistelua jo sijoituksen alkuvaiheesta lähtien, huolellista arviointia sekä riittävän intensiivistä ja pitkäkestoista tukea myös sen jälkeen, kun lapsi on palannut kotiin. 

Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Perheiden jälleenyhdistäminen ja kokemustoimijuus monitoimijaisessa lastensuojelussa (jatkossa PerheYhdessä-hanke) käynnistyi Etelä-Pohjanmaalla helmikuussa 2024. Hankkeen ensimmäisinä toimenpiteinä toteutettiin BIKVA-arviointimalli. BIKVA:n pohjautuvassa artikkelissa nostettiin vanhemmuuden ja koko perheen tuen puute esille. Haastatellut syntymävanhemmat kokivat, että lastensuojelussa työskennellään asiakkaana olevien lasten kanssa eikä muu perhe saa riittävää tukea. He kokivat, että sijaishuollon alkuvaiheessa sijaishuoltopaikat työskentelevät aktiivisemmin vanhempien kanssa, mutta sijaishuollon pitkittyessä yhteydenpito hiipuu. Hankkeen muissa toimenpiteissä on noussut esiin kokemuksia siitä, että perheeseen vietäviä palveluita (esim. perhetyö) saatetaan lakkauttaa, kun sijaishuolto alkaa.

Tuen puute heijastui lasten kotiharjoitteluiden järjestämiseen ja niiden onnistumiseen, joka on yhteydessä perheen jälleenyhdistämiseen. Haastatteluissa kuvattiin mm. ristiriitaista tilannetta, jossa lasta palkitaan kuntoutumisen edistymisestä kotiharjoitteluilla. Syntymävanhempien kuntoutuminen ja kasvuolosuhteet syntymäperheessä eivät ole kuitenkaan edistyneet riittävästi tuen puutteen vuoksi, joten lapsi palaa kotiharjoittelusta oireillen sijaishuoltopaikkaan. 

Syntymävanhemmat toivoivat suunnitelmallista, tavoitteellista ja avointa työskentelyä. He kertoivat tarvitsevansa aikaa, jotta voivat ymmärtää ja muodostaa mielipiteitä käsiteltävistä asioista. Kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen mainittiin yhtenä ymmärrystä lisäävänä ja yhteistyötä helpottavana ratkaisuna asiakkuuksiin. Muut haastateltavat suhtautuivat myös myönteisesti kokemusasiantuntijuuteen järjestettynä palveluna. 

PerheYhdessä-hanke järjestää yhdessä Asiakkaasta kumppaniksi-hankkeen kanssa alueellamme kokemuskumppanikoulutuksen vuoden 2025 keväällä. Koulutuksen käyneiden on mahdollista lähteä työskentelemään kokemuskumppanina lastensuojelun ammattilaisten kanssa erilaisiin asiakkuuksiin. 

Syntymävanhemmat toivoivat jaettua arkea sijaishuoltopaikan kanssa, esimerkiksi yhteisiä vaate- ja tarvikehankintojen ostosreissuja, vierailuja sijaishuoltopaikkaan ja muuta vanhemmuutta ylläpitävää yhteistä tekemistä lapsensa arjen ympäristöissä. Lastensuojelulaitoksissa on koettu valvontaviranomaisten linjauksien haastavan vanhempien mahdollisuutta osallistua lapsensa arkeen sijaishuoltopaikassa.

BIKVA-arvioinnissa havaittiin rakenteellisia esteitä perheiden jälleenyhdistämiselle. Esteeksi mainittiin mm. heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien, etuuksia saavien, perheiden taloudellisen aseman välitön heikkeneminen huostaanoton aikana. Etuuksien menetys saattaa pakottaa perheen muuttamaan pienempään asuntoon tai muihin arjen muutoksiin, jotka kaventavat lapsen mahdollisuuksia palata syntymäperheeseensä.  

STM:n visioi tulevaisuuden lastensuojelusta seuraavasti “Palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan lapsen ja hänen läheistensä tarpeisiin oikea-aikaisesti”. Oikea-aikaisuus on paikallaan aikaisissa ja ennaltaehkäisevissä interventioissa, mutta myös viimesijaisista palveluista siirtyessä kevyempiin palveluihin. Esimerkiksi kohtuullisessa ajassa etuuksien takaisinsaanti lapsen kotiutuessa olisi varmasti yhteydessä riittävän hyvien kasvuolosuhteiden turvaamiseen ja uudelleen sijoituksen ehkäisyyn. 

Taloudellisen tuen teemaan liittyi lisäksi epävarmuutta hyvinvointialueen ohjeistuksista tai niiden puutetta sekä vaihtelevia käytäntöjä. Osa kokemuksista selittyi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lapsikohtaisella harkinnanvaralla päätöksenteossa ja aluekohtaisilla eroilla.

Kohti toimivampaa lastensuojelua

Vuoden 2024 aikana jälleenyhdistämistiimin jalansija hyvinvointialueen sijaishuollossa on alkanut ottamaan pikkuhiljaa omaa paikkaansa juoksuradan lähtötelineissä. Hankkeen työpajoissa edetään 2025 vuoden aikana monitoimijaisesti jälleenyhdistämistä tarkastellen. Toimintakulttuurin muutos on kuin vaihtaisi sadan metrin juoksusta maratoniin. Jälleenyhdistämistiimi on käynnistymisen alkaessa tehnyt töitä keskittyen omaan rataan, mutta juoksun aikana onkin havaittu matkan ja muutoksen olevan pidempiä, kuin ihmismieli on osannut ajatellakaan. Alkumatkan varrella on ollut niin ihania kohtaamisia perheiden ja yhteistyötahojen kanssa, kuin myös yhteentörmäyksiä organisaatiorakenteiden myllerryksessä. Jokainen meistä tiedostaa, että muutos on aina haastavaa, mutta avoin, pohtiva ja rohkea asenne kokeilla uutta vie meitä kohti toimivampia rakenteita ja kohti toimivampaa lastensuojelua.

Lähteet

Lastensuojelulaki

Lastensuojelu 2023, Tilastoraportti 19/2024, THL

STM lastensuojelun tulevaisuuden visio

Tuija Eronen, 2013, Viisi vuotta huostaanotosta. Seurantatutkimus huostaanotettujen lasten institutionaalisista poluista. Raportti 4/2013, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Mia Lindi, 2018, Perheen jälleenyhdistämisen onnistumisen edellytyksiä ja haasteita 

Henna Haunia, 2019, Todistelun taakka – syntymävanhempien osallisuuden kokemuksia perheen jälleenyhdistämisessä perhehoidossa 

Emma Rantanen, 2020, Perheen jälleenyhdistämisen esteet ja onnistumiset perhehoidon työntekijöiden näkökulmasta 

Tiia Göös, 2021, Systemaattinen kirjallisuuskatsaus perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuuksista lastensuojelussa 

Niina Luukkonen-Moglia, 2021, Takaisin kotiin? Perheen jälleenyhdistäminen sosiaalityöntekijän harkinnassa 

Jenni Pösö, 2021, Toteutuuko lapsen etu? Perheen jälleenyhdistäminen hallinto-oikeuden ratkaisuissa 

Tiina Saarinen-Salmi, 2022, Perheen jälleenyhdistämistä tukemassa – estävät ja edistävät tekijät 

Juuli Aronoja, 2023, Perheen jälleenyhdistämisen edistäminen lastensuojelun sijaishuollon purkamisen yhteydessä 

Heini Peippo, 2023, Lapsen ja vanhemman yhteydenpidon merkitys perheen jälleenyhdistämiseen

PerheYhdessä - SeAMK Projektit