Lapsibudjetointi on keino vahvistaa lasten oikeuksien toteutumista

Lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdistuvat julkiset varat voidaan tehdä näkyväksi lapsibudjetoinnin avulla. Tavoitteena on tukea sitä, että lapsille ja heidän perheilleen voitaisiin jatkossa tarjota entistä parempia ja oikea-aikaisempia palveluita.  

Lapsibudjetointi tarkoittaa talousarvion tai tilinpäätöksen tarkastelemista lapsen oikeuksien näkökulmasta, jolloin saadaan tietoa, minkä verran lapsiin ja perheisiin on kohdistettu resursseja. Lapsibudjetointiin liitetään usein lapsivaikutusten arviointi, jotta voidaan lisätä ymmärrystä, millaisia vaikutuksia kohdistetuilla resursseilla on saatu aikaan.  
  
Lapsibudjetointia on toistaiseksi tehty valtion talousarviossa ja yksittäisissä kunnissa, kuten Oulussa ja Hämeenlinnassa. Lapsibudjetoinnin tekeminen ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan väline lapsiin kohdistuvien resurssien jäljittämiseen ja toiminnan sekä vaikuttavuuden arviointiin.
 

Lapsibudjetointi valtion talousarviossa

Valtion budjettiin on vuoden 2022 talousarvioesityksestä lähtien sisältynyt lapsi-ikäryhmään ja suoraan perheisiin kohdistuvien määrärahojen mutta myös verotuksen kysymysten yhteenvetotarkastelu. Talousarvioesitykseen sisältyvä koonti perustuu lapsibudjetoinnin mallia pohtineen työryhmän ehdotukseen.   
  
Lapsibudjetointia koskeva tarkastelu auttaa hahmottamaan, minkä verran määrärahoja lapsille ja lapsiperheille tarkoitettuihin palveluihin ja etuuksiin valtion budjetista kohdistetaan. Nämä määrärahat lapsi-ikäluokan palveluihin ovat lähes kokonaisuudessaan kasvatuksen ja opetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden määrärahoja. 
  
Vuoden 2023 talousarvioesityksen määrärahoiksi on ehdotettu 80,5 mrd. euroa, josta suoraan lapsiin tai lapsiperheisiin kohdistuu yhteensä noin 10,4 mrd. euroa. Näistä määrärahoista noin 2,2 mrd. euroa on laskennallisesti arvioitua peruspalvelujen valtionosuutta ja noin 3,7 mrd. euroa hyvinvointialueiden valtion rahoituksen laskennallista osuutta. Kuntien ja hyvinvointialueiden rooli valtion budjetista tulevan yleiskatteisen rahoituksen kohdentamisessa on siis merkittävä lapsi-ikäryhmän kannalta.  
  
Koko lapsi-ikäryhmää koskevien määrärajojen lisäksi valtion talousarvioesityksessä kuvataan yhdenvertaisten mahdollisuuksien vahvistamiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten tukemiseen kohdennettu (10,4 mrd. euroon sisältyvä) erillisrahoitus, jonka määrä on noin 360 milj. euroa.

Kuntien ja hyvinvointialueiden lapsibudjetointi

Kansallisen lapsistrategian hankkeessa tarkasteltiin kuntien ja hyvinvointialueiden omaa lapsibudjetointia sekä toteumatietojen seurantaa ja raportointia. Valtiovarainministeriön koordinoiman hankkeen selvityshenkilöt Juha Aho ja Mika Penttilä ehdottavat raportissaan kuntiin ja hyvinvointialueille yhteistä lapsibudjetoinnin mallia, jotta saadaan kokonaiskuva, mihin suuntaan lasten ja nuorten hyvinvointi on kehittynyt. 
  
Lapsibudjetoinnin kehittäminen lähtisi liikkeelle piloteista, joissa kannattaisi hyödyntää verkostomaista toimintatapaa, jotta voidaan luoda vertailukelpoinen, monistettava ja toistettavissa oleva lapsibudjetoinnin malli. Nähtäväksi jää, mikä on seuraavan hallituksen tahtotila lapsibudjetoinnin ja pilottien edistämisessä. 
  
Sote-uudistus muuttaa merkittävästi lasten ja perheiden palvelujen järjestämistä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille vuodenvaihteessa. Lasten ja perheiden palvelut ovat tulevaisuudessa jaettu tehtävä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä, sillä kunnille jää vastuu kasvatus- ja sivistystoimen palveluista. Hyvinvointialueille, ja myös kunnille, on alkuvaiheessa taattava työrauha, jotta järjestämisvastuun siirto voidaan toteuttaa onnistuneesti. Kun hyvinvointialueiden toiminta on vakiintunut, olisi lapsibudjetoinnin piloteilla mahdollista tarkastella palvelujen järjestämistä kokonaisuutena.

Toiminnan seurannan kehittäminen osana lapsibudjetointia

Menojen ja tulojen tarkastelun lisäksi tarvitaan tietoa siitä, mitä määrärahoilla saadaan aikaan. Kun väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee, on välttämätöntä, että määrärahojen käyttöä ja toimintaa pystytään kohdentamaan entistä paremmin sellaisiin toimiin, joilla lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan parhaiten tukea. Tästä syystä on tulevaisuudessa kehitettävä myös toteumatietojen, kuten talous- ja toimintatietojen, seurantaa ja lapsivaikutusten arviointia.