Lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa väkivaltarikosepäilyissä tarvitaan monialaista yhdessä tekemistä

Suomen Barnahus-hankkeen tavoitteet asettuvat kansainvälisten Barnahus-standardien ohella tunnistettujen epäkohtien korjaamiseen ja palvelujen kehittämiseen entistä paremmiksi.

Lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevistä ammattilaisista valtaosa on kohdannut tilanteen, jossa herää epäily lapseen tai nuoreen kohdistuneesta väkivallasta. Väkivallasta tai kaltoinkohtelusta kysyminen koetaan hankalaksi, eikä vähiten sen vuoksi, että teeman parissa koetaan syvää voimattomuutta. 

Lapseen tai nuoreen kohdistuvan väkivaltaepäilyn tullessa ilmi, käynnistyy samanaikaisesti useita prosesseja, joista tutuimmat meille ammattilaisille lienevät lastensuojeluviranomaisen ja esitutkintaviranomaisen tekemä selvitystyö. Meillä on Suomessa kattava ilmoitusvelvollisuus lastensuojelulakiin kirjattuna ja lakisääteiset prosessit kulkevatkin totutulla tavalla. 

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma (2019) nosti esiin lukuisia epäkohtia lasten ja nuorten psyykkisen tuen tarpeen arvioinnissa, tuen laadussa ja saavutettavuudessa sekä näihin palveluihin ohjautumisessa. Suomen Barnahus-hankkeen tavoitteet asettuvatkin kansainvälisten Barnahus-standardien ohella näiden tunnistettujen epäkohtien korjaamiseen ja palvelujen kehittämiseen entistä paremmiksi. Tehdessämme keväällä 2020 laajaa kyselyä lapsille ja nuorille tarjolla olevista ensivaiheen psykososiaalisen tuen palveluista, kohtasimme vastauksissa epätietoisuutta siitä, mitä ensivaiheen tuella tarkoitetaan. On siis keskeistä tuoda käsitteet aktiiviseen käyttöön ja avata niiden merkityksiä kaikille toimijoille. Tämäkin tuo tasalaatuisuutta ja saavutettavuutta.

Merkittävä osa vastaajista kuvasi tunnistavansa lapsen ja perheen tuen tarpeen, mutta toisaalta koettiin epävarmuutta siitä, millaista tukea väkivaltaepäilytilanteissa voisi tarjota ja usein tuen antamisen sijaan lapsi ja perhe päädyttiin lähettämään vaativampiin psykiatrian palveluihin. Laadukas, oikea-aikainen tuki ja hoito tuo paikoin raskaissa viranomaisprosesseissa lapselle/nuorelle ja tästä huolta pitäville aikuisille mahdollisuuden tunnistaa traumaattisen kriisin oireita ja tuoda toimivia, vakauttavia keinoja arjen palauttamiseksi raiteilleen. Ensivaiheen tuki tulisikin pyrkiä järjestämään lapsen omassa ympäristössä, omia huolta pitäviä aikuisia tukemalla, joka jo sinällään helpottaa paluuta arkeen. Tämän vuoksi on keskeistä osallistaa myös lapsesta huolta pitävä aikuinen auttamaan lasta ja toimimaan tätä tukien.

Ensivaiheen tukea ja mahdollista jatkotukea tai -hoitoa mietittäessä on merkityksellistä kuulla lapsen ja tästä huolta pitävän aikuisen omista toiveista ja tarpeista - sekä toisaalta mahdollisuudesta ja motivaatiosta ottaa tukea vastaan. Tästä toimintamallista olemme saaneet kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana tehtyjen pilottitapausten myötä jo varsin kannustavaa kokemusta niin lapsilta, nuorilta, heistä huolta pitäviltä aikuisilta kuin ammattilaistahoilta. 

 Lapsen ja tästä huolta pitävien aikuisten tukeminen esitutkintaprosessien aikana on tavallisesti koettu ongelmallisena ja lapsella tai nuorella jo mahdollisesti käynnissä oleva psykiatrinen hoito tai kuntoutus on saatettu tauottaa viranomaisselvittelyiden ajaksi. Tämänkaltaiset pulmat on tunnistettu niin sosiaalihuollon, kuin terveydenhuollon ja esitutkinnasta vastaavien viranomaisten näkökulmasta lasta ja tästä huolta pitäviä aikuisia kuormittavaksi. Tukea voi ja pitää antaa, muiden prosessien ohella - toki toimijoiden toisistaan tietäen ja yhteistä suunnitelmaa tukena käyttäen. Barnahus- hankkeessa on lähdetty sujuvoittamaan eri toimijoiden välistä yhteistoimintaa ja tiedonmuodostusta, turvaten kuitenkin lakisääteiset velvollisuudet ja eri toimijoiden roolit.

Tays yhteistoiminta-alueen Barnahus-kehittäjäryhmissä on pyritty rakentamaan monialaisen, moniportaisen yhdessä tekemisen malleja, joissa huomioidaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosepäilyjen kannalta kolme samanarvoista ja keskeistä toimintoa; tuki turva ja tutkinta. Perinteisesti nämä toiminnot ovat edenneet ”uimaratamaisesti” omia polkujaan ja joissain tapauksissa lapsi tai perhe on päätynyt toimimaan viestinviejänä eri palvelujen välillä. Tämä on ymmärrettävästi koettu varsin kuormittavana. Toisaalta kaikissa prosesseissa tehdään myös jossain määrin päällekkäistä, kattavaa tiedon keräämistä, jotta lapsen ja perheen tilanteesta saataisiin mahdollisimman kattava ja luotettava kuva. 

Monialaisen, moniportaisen yhdessä tekemisen mallissa on voitu jo varsin varhaisessa vaiheessa pysähtyä monitoimijaisesti, eri asiantuntijoiden osaamista hyödyntäen, huolen äärelle. Tällöin kaikki toimijat ovat toisistaan tietoisia ja päällekkäistä työskentelyä sekä epätarkoituksenmukaista palveluohjausta voidaan välttää. Tällaisessa yhdessä työskentelyn mallissa myös ensivaiheen tuki voidaan käynnistää välittömästi ja perheelle voidaan tarjota vakauttavaa, psykoedukatiivista ja omaa toimijuutta vahvistavaa tukea. 

Parhaimmillaan monialainen asiantuntijakonsultaatio mahdollistuu lapsen tai perheen parissa työskentelevälle ammattilaiselle jo hyvin varhain, jolloin keskeiset toimijat voivat tulla tekemään yhteistä suunnitelmaa ja tuomaan asiantuntemustaan olemassa olevan työskentelyn tueksi. Monialaisessa yhteistyön mallissa huomioidaan keskeiset toiminnot lapseen kohdistuvan väkivaltaepäilyn osalta. Näitä ovat esitutkinnan lisäksi lapsen suojelu, fyysinen terveys sekä psyykkinen tuki. 

Suosittelen lämpimästi ilmaisen, kattavan Barnahus-verkkokoulun suorittamista kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille. Tämän ja muut ammattilaisille suunnatut verkkokoulut ovat helposti saatavilla THL- verkkosivujen kautta. Ammattilaisten osaamisen vahvistaminen on tärkein kivijalka kaikessa toiminnassa tämän haastavan teeman äärellä.

Linkkejä: 

Barnahus

Miten toteutuu väkivaltaa kokeneen lapsen psykososiaalinen tuki? - tuki ja hoitomuodot sekä potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden ehkäisevä kuntoutus

Väkivallaton lapsuus; Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020-2025