Miksi vanhempien parisuhteen äärellä kannattaa työskennellä myös lastensuojelussa?

Vanhempien parisuhteella on suurempi merkitys lapsen hyvinvointiin kuin yleensä ehkä ajatellaan. 

Vanhempien parisuhteella ja sen laadulla on reaaliaikainen vaikutus lapsen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Tämän lisäksi vanhempien parisuhteella on vaikutusta lapsen aikuisena solmimiin parisuhteisiin sekä siihen, kuinka oman lapsen syntymän myötä parista muotoutuu perhe. Parisuhteen ollessa toimiva ja vakaa, sen tasapaino ei järky esimerkiksi lapsen kiukuttelusta. Vanhempien toimiva parisuhde vapauttaa lapsen kasvamaan huoletta, eikä lapsen energia ei kulu esimerkiksi perheen ilmapiirin säätelemiseen tai vanhempien mielialojen seuraamiseen. (Tuhkasaari 2019; Sinkkonen 2020.)

Mikäli parisuhteessa on haasteita, myös parisuhteen ulkopuoliset haasteet aiheuttavat yleensä enemmän ongelmia vanhempien välille. Esimerkiksi lapsen eri kehitysvaiheet, kuten murrosikä, haastavat myös parisuhdetta. Vanhempien parisuhteen tila taas vaikuttaa lapseen kulloisenkin kehitysvaiheen mukaisesti. 

Kun lapsi tai nuori perheessä oireilee, on syytä kiinnittää huomiota myös vanhempien parisuhteen tilaan. Lapsen oireilu saattaa olla merkki vanhempien parisuhteen haasteista. Pitkittyessään myös vanhempien väliset ”hiljaiset” ristiriidat ja puhumattomuus ovat uhka lapsen tai nuoren terveelle kasvulle ja kehitykselle siinä missä avoin ja näkyvä riitely.

Parisuhteen merkitys vanhemmuudelle

Lapsen omalla kokemuksella vanhempien parisuhteesta ja hänen omasta paikastaan siinä, on vaikutusta myös lapsen omaan tulevaan parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen. Lapsi sisäistää vanhempansa sekä yksilöinä että parina. Lapsi samaistuu sekä vanhempiinsa että parisuhteeseen heidän välillään. Nämä tiedostamattomat sisäistykset ja samaistukset vaikuttavat aikanaan lapsen aikuisuudessa solmiman parisuhteen dynamiikkaan. (Tuhkasaari, 2019)

Vanhempien hyvä parisuhde korreloi lasten hyvinvointiin ja tästä on vankkaa tutkimusnäyttöä. Lapsen energia ei kulu perheen ilmapiirin säätelemiseen ja vanhempien mielialojen seuraamiseen, kun vanhemmat voivat hyvin. Tällöin vanhempien liitto vapauttaa lapsen kasvamaan huoletta, eikä esimerkiksi lapsen kiukuttelu horjuta liiaksi perheen sisäistä tasapainoa. Mikäli on lapsena joutunut nielemään kiukkunsa ja pitämään muitakin tunteita piilossa, ei ole helppoa vapautua estoista aikuisenakaan omassa parisuhteessa.  Kumpikin vanhemmista tuo parisuhteeseen mukanaan aiemmin omaksumansa kiintymyssuhdemallit sekä niihin liittyvät odotukset. Aikuisten seurustelusuhteissa aiemmat kiintymysmallit aktivoituvat, koska kyse on läheisyydestä, jollaista on koettu omassa varhaislapsuudessa suhteessa omiin vanhempiin. Parisuhde voi olla sekä trauman toistamista (esim. väkivaltainen puoliso, jonka luo palataan aina uudelleen tai puolisoiksi valikoituu väkivaltaisia kumppaneita) että osapuolia eheyttävää, jolloin turvallisuudentunne paranee parisuhteessa, kun puolisot luottavat toisiinsa ja pystyvät keskustelemaan esimerkiksi epävarmuudestaan. (Sinkkonen, 2020.)

”Kun parisuhde on toimiva ja vanhemmat voivat hyvin, lapsen energia ei kulu perheen ilmapiirin säätelemiseen tai vanhempien mielialojen tarkkailuun (Sinkkonen 2020).”

Vanhemmuus ja parin kahdenkeskisyyden muuttuminen kolmenkeskisyydeksi on yksi haasteellisimpia asioita aikuisuudessa. Lapsen syntymä on merkittävä kohta vanhempien parisuhteessa. Vanhemmaksi tuleminen aktivoi puolisoiden mielikuvia ja kokemuksia heidän omista vanhemmistaan ja heidän vanhempiensa parisuhteesta. Vanhempien välinen parisuhde muuttuu aina lapsen syntyessä. Perusta varhaisen vuorovaikutuksen ja molemminpuolisen kiintymyssuhteen synnylle on puolisoiden kyky kannatella vanhemmuutta. Jaettu vanhemmuus tai sen puuttuminen vaikuttavat parisuhteeseen ja vanhemmuuteen juuri nyt sekä aikanaan lapsen aikuisuudessa hänen omiin rooleihinsa puolisona ja vanhempana.  (Pirnes-Hyvönen, 2019)

Perhevalmennuksessa lasta odottavien parien saattaa olla vaikea tiedostaa, miksi siellä tulisi puhua myös parisuhteen toimivuuteen liittyvistä asioista. Useiden tutkimusten mukaan lapsen hyvinvointi on monella tavalla sidoksissa vanhempien parisuhteen laatuun. Mitä paremmin vanhemmat kykenevät esimerkiksi jakamaan lapsen hoitoon liittyvää huolta keskenään, sitä paremmin he pystyvät sopeutumaan elämäntilanteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Keskinäinen jakaminen lisää läheisyyttä parisuhteessa. Vanhempien parisuhteella on myös merkitystä mallioppimisen kannalta. Lapsi oppii rakastamisen ja välittämisen mallin vanhemmiltaan. Kasvavan lapsen maailmankuvaan vaikuttavat laajemmin myös vanhempien välinen vuorovaikutus, keskinäinen kunnioittaminen ja tapa ottaa toinen huomioon (www.vaestoliitto.fi  6.7.2020).

”Vanhempien parisuhteella on merkitys myös mallioppimisen kannalta. Lapsi oppii rakastamisen ja välittämisen vanhemmiltaan.”

Toimimaton yhteisvanhemmuus ja vanhempien riitely  

Lapsuudentutkijat ovat laajasti sitä mieltä, että vanhempien vakavat ja pitkäkestoiset erimielisyydet vahingoittavat lapsia. Tämän vuoksi lasten mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää saada vanhemmat jonkinlaiseen järkevään keskusteluyhteyteen tai ”laihaan” sopuun keskenään. (Sinkkonen 2020, 56). Lapsen ja nuoren eri kehitysvaiheet ovat herkkiä ja vanhempien ongelmat saattavat olla pitkäkestoisia, jolloin ne voivat aiheuttaa lapselle vakavia tai jopa pysyviäkin vaurioita (Salo 2011, 122–125).

Lasta koskettava vanhempien välisen suhteen kuormittuneisuus - ”Child affected by parental relationship distress” (CAPRD) on hyväksytty Yhdysvaltain psykiatrisen diagnoosijärjestelmän viimeiseen versioon (DSM-5), osioon muut mahdollisesti kliinistä huomiota edellyttävät tilat, koska sen on arvioitu olevan niin merkittävä lapsen terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä (Bernet et al., 2016).

Yleisesti vakavan vanhempien välisen konfliktin piirteitä ovat (Bernet et al., 2016):

• Jatkuva erimielisyys vanhempien välillä ja kyvyttömyys sopia lapsen arjen aikatauluista ja tehdä yhdessä lasta koskevia päätöksiä
• Verbaalinen epäsuotuisa käytös, kuten ruma ja toista kaltoinkohteleva kielenkäyttö tai uhkaileminen
• Fyysinen uhka, toisen vahingoittaminen
• Tapahtunut tai väitetty lähisuhdeväkivalta
• Tapahtunut tai tapahtuneeksi väitetty lapsen seksuaalinen kaltoinkohtelu
• Lastensuojelun tarve vanhempien välisen konfliktin tai huoltajuusriidan vuoksi
• Toistuvia ja tavallista useampia oikeuskäsittelyjä, joita tarvitaan vanhempien välisen ja lasta koskevan kiistan/huoltajuusriidan sopimiseksi
• Vanhempien välisen konfliktin asettuminen kestää pitkään eron jälkeen 
   

Lapsen altistuminen vanhempiensa riitaisalle konfliktille tai erolle on tutkitusti yhteydessä lapsen heikentyneeseen terveyteen ja toimijuuteen, ja vaikutukset ulottuvat aikuisuuteen asti (Bernet et al., 2016):

• Liittyy kasvaneeseen riskiin internalisoiviin ja eksternalisoiviin oireisiin lapsuusiässä
• Liittyy kasvaneeseen häiriökäyttäytymisen riskiin lapsuusiässä
• Voi johtaa posttrarumaattiseen stressihäiriöön
• Vaikuttaa pitkään ja heijastuu heikentävästi aikuisiän terveyteen
• Suurempi määrä lapsuusiän stressitekijöitä johtaa suurempaan internalisoivien ja eksternalisoivienoireiden riskiin
• Lapsi voi altistua erilaisille vanhempien konfliktiin liittyville ilmiöille, kuten lähisuhdeväkivallan näkemiselle
   

Vanhempien väliset vakavat ja pitkään jatkuneet ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että lapsi ajautuu lojaliteettiristiriitaan (Bernet et al., 2016):

• Lapsi pyrkii ylläpitämään kiintymystä ja hyvää suhdetta molempiin vanhempiinsa olosuhteissa, joissa vanhemmat ovat vihaisia toisilleen tai suorastaan vihamielisiä tosiaan kohtaan. Kyseessä on lapsen näkökulmasta hyvin kuormittava stressitilanne.
• Lojaliteettiristiriidan taso: Kuinka pitkään vaikuttanut, kuinka vaikea tilanne on lapselle?
• Vakava tilanne: Kohdistuuko lapseen painostusta asettua toisen vanhemman puolelle usein (päivittäin tai viikoittain)?
• Onko kyseessä ”kolmiodraama” (triangulation) – yleisimmin sukupolven ylittävä yhteenliittymä lapsen ja toisen vanhemman välillä toista vanhempaa vastaan.
• Lapsella ilmenee usein psykosomaattisia oireita, kuten pää- tai vatsakipuja.

Vaikeimmillaan vanhempien välinen konflikti johtaa myös ilmiöihin, jotka luetaan lapsen kaltoinkohteluksi. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan on vanhemman aggressiivinen käyttäytymistapa, jota pidetään perheväkivallan yhtenä muotona (Harman et al., 2018). Vieraannuttamisella viitataan vanhemman toimintaan, joka johtaa lapsen vastustukseen tai täydelliseen kieltäytymiseen olla tekemisissä toisen vanhempansa kanssa epäloogisista, valheellisista tai liioitelluista syistä johtuen (Bernet et al., 2016). 

Välillä tilanne vanhempien välillä on niin vaikea, että rakentava riitely ei onnistu. Riitelevät vanhemmat ovat lapsen mielestä pelottavia, joten siksi erimielisyydet tulisi hoitaa niin, ettei lapsi ole lähettyvillä. Vanhempien riitely, toistensa haukkuminen ja nimittely asettavat lapsen ristiriitatilanteeseen. Lapsen perusoikeutena on luoda oma käsitys äidistä ja isästä. Lapset huomaavat helposti, mikäli vanhemmilla on ongelmia keskenään, vaikka äänekästä riitelyä ei ilmenisikään. Lapsi aistii esimerkiksi muuttuneen ilmapiirin tai vanhempien vähäpuheisuuden ja pohtii, mitä riidoista seuraa. Lapset reagoivat vanhempien välisiin ongelmiin eri tavoin eri ikäisinä. Lapselle tai nuorelle on hyvä kertoa ikätasoisesti, mikäli vanhemmilla on keskinäisiä ongelmia ja vanhemmat tekevät kaikkensa ja hakevat apua, jotta saisivat ratkaistua ongelmansa. Vanhempien on hyvä muistaa, että syyt aikuisten keskinäisiin ongelmiin ja niiden yksityiskohdat eivät kuulu lapsille. Lapselle on myös hyvä kertoa, etteivät vanhempien ongelmat vähennä heidän rakkauttaan lasta kohtaan (www.mll.fi; Sinkkonen, 2020) 

Miten huomioida aikuisten parisuhde lastensuojelussa?

Vanhempien parisuhteesta puhuminen vaatii hyvin sensitiivistä lähestymistapaa ja luottamuksellista suhdetta työntekijöiden ja vanhempien välillä. Sensitiivisyys on tärkeää erityisesti siksi, että tukea on harvemmin toivottu erityisesti parisuhteen ongelmien vuoksi. Yleensä työskentelyn keskiössä on oireileva lapsi tai nuori ja vanhemmat ovat fokusoituneita lapsen tai nuoren ongelmien kartoittamiseen sekä niiden ratkomiseen. Aikajanan ja sukupuun avulla päästään yleensä luontevasti kartoittamaan lapsen tilannetta. Sen jälkeen siirrytään hiljalleen vanhemmuuskeskusteluun ja tätä kautta parisuhteeseen liittyviin asioihin. Kun työskentelyssä päästään vaiheeseen, jossa vanhemmat ymmärtävät, mikä merkitys vanhemman omalla hyvinvoinnilla ja vanhempien parisuhteen laadulla on lapsen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin, päästään usein puhumaan myös parisuhteen tilasta ja sen mahdollisista haasteista. Tämän jälkeen voidaan keskittyä parisuhdetyöskentelyssä asioihin, joiden muutoksilla tuetaan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia perheessä.

Viitteet:

Bernet William; Wamboldt Marianne & Narrow William. 2016. Child Affected by Parental Relationship Distress. Journal of the American Academy of Child &Adolecent Psychiatry. Vol 55. No 7. July 2016.

Pirnes-Hyvönen Teija 2019. Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempien parisuhde ja vanhemmuus teoksessa Parisuhde kolmantena Psykoanalyyttisiä kirjoituksia paripsykoterapiasta. Helsinki: Therapeia-säätiö.

Sinkkonen Jari 2020. Onnellinen lapsi. Helsinki: Jari Sinkkonen ja WSOY.

Salo Sirpa 2011. Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi: kaksi tutkimusnäkökulmaa. Department of Psychology, University of Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House.

Tuhkasaari Pirjo 2019. Kolmisuhteiden ylisukupolvisesta vaikutuksesta parisuhteeseen teoksessa Parisuhde kolmantena Psykoanalyyttisiä kirjoituksia paripsykoterapiasta. Helsinki: Therapeia-säätiö.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ”Jatkuva riitely perheessä” 20.2.2023

Väestöliitto ”Parisuhde perhevalmennuksessa” 6.7.2020