Miksi varhainen tuki on tärkeää?

Artikkeli | Heidi Jussila | 31.3.2022

Jaa artikkeli

Lapsen kehitys on kaikkein nopeinta ajanjaksolla 1000 päivää hedelmöityksestä

Heidi Jussila hymyilee kameralle

Varhaisen tuen keskeisyys nojaa vahvasti tietoon lapsen biologisesta ja sosioemotionaalisesta kasvusta ja kehityksestä. Lapsen kasvu ja kehitys on kaikkein nopeinta sikiökaudella ja varhaislapsuudessa, ja 1000 päivää hedelmöityksestä onkin määritelty tärkeimmäksi ajanjaksoksi esimerkiksi aivojen kehityksen näkökulmasta. Perustellusti on todettu, että 1000 päivää hedelmöityksestä on ajanjakso, joka muovaa yksilön koko tulevaisuutta (Britto et al., 2017; Lo, Das, & Horton, 2016). 

Eriarvoisuus alkaa varhain

Pysäyttäviä ovat tutkimuslöydökset, jotka osoittavat, että vastasyntyneiden lasten edellytykset pärjätä myöhemmin elämässään eivät ole samanlaiset. Eriarvoisuus alkaa hyvin varhain – tutkimusten mukaan jo vastasyntyneiden terveydentilassa on eroja, jotka määrittävät terveyttä, hyvinvointia ja vaurautta myöhemmin elämässä. Terveys syntymän hetkellä ennustaa yksilön myöhempää toimintakykyä, koulutustasoa ja jopa tulotasoa aikuisuudessa (Aizer & Currie, 2014; Bilgin, Mendonca, Wolke, 2018). Yhtenä keskeisenä tekijänä tämän varhaisen eriarvoisuuden taustalla ovat erot äitien sosioekonomisessa tilanteessa. Huono-osaisten äitien vauvat syntyvät useammin ennenaikaisesti tai pienipainoisina (Aizer & Currie, 2014; Jardine et al., 2021), mikä ennustaa aikuisuudessa matalampaa koulutustasoa, heikompaa työllistymistä ja suurempaa todennäköisyyttä sille, että yksilö aikuiseksi varttuessaan tarvitsee sosiaalitukia (Bilgin, Mendonca, Wolke, 2018). Terveys ja hyvinvointi kietoutuvat sosiaalisiin tekijöihin, ja puhutaankin terveyden sosiaalisista määrittäjistä (social determinants of health). Hiljattain erittäin korkeatasoisessa Englannissa toteutetussa tutkimuksessa todettiin, että 19% ennenaikaisista synnytyksistä ja 31% raskauksista, joissa sikiön kasvu oli hidastunut, oli liitettävissä äitien sosioekonomiseen eriarvoisuuteen (Jardine et al., 2021).

Äitien heikomman sosioekonomisen tilanteen ajatellaan heijastuvan vauvojen terveyteen mm. äitien tupakoinnin, ylipainon ja mielenterveyshäiriöiden, sosiaalisen eristäytyneisyyden, heikentyneen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, heikomman raskaudenaikaisen hoitoon pääsyn ja korkeamman stressitason vuoksi - stressin syntyessä toimeentulohuolien, työllisyyden haasteiden ja heikommassa asemassa olevien naisten tavallista useammin kohtaamien kuormittavien elämäntapahtumien kautta. On esitetty, että raskaudenajan yksilötason hoitoa parantamalla voidaan vain rajallisesti vaikuttaa lasten terveyteen syntymän hetkellä. Katse onkin suunnattava ylävirtaan, vauvojen terveyden alkulähteille; äitien sosioekonomiseen eriarvoisuuteen liittyvien ja vauvojen terveydessä näkyvien sosioekonomisten terveyserojen vähentämisessä keskeisiä ovatkin yhteiskunnan tasolla tapahtuvat toimet koulutustason, työllisyyden, sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi (Jardine et al., 2021). Lapsen terveys ja toimijuus alkavat siis määräytyä jo hyvin varhain, jo ennen syntymää – prosessi, jota määrittään keskeisiltä osin äitien sosioekonominen tilanne. Se, että vauvat syntyvät mahdollisimman terveinä ja lapset saavat kehitykselleen suotuisat lähtökohdat heti syntymästään, vaatii vaikuttamista sosiaaliseen eriarvoisuuteen varhain, jo ennen lapsen syntymää (Jardine et al., 2021).

 

Varhaisvaiheissaan lapsi on erityisen haavoittuvainen


Varhaisvaiheiden kasvun ja kehityksen äärimmäinen nopeus aiheuttaa sen, että sikiökaudella ja varhaislapsuudessa yksilö on erityisen altis ja haavoittuvainen, mikäli hoivaympäristöön liittyy kasvua ja kehitystä vaarantavia tekijöitä. Arvioidaan, että lapsen kehityksessä on herkkyyskausia, jotka ovat keskeisiä ajanjaksoja erilaisten taitojen oppimisen näkökulmasta. Näihin herkkyyskausiin ajoittuva haitallinen ja liiallinen kuormitus lapsen elämässä häiritsee tärkeiden taitojen kehittymistä; esimerkiksi noin 6-12kk ikä on keskeinen elimistön stressinsäätelyjärjestelmien kehittymisen kannalta, noin 15kk ikä kielen kehityksen näkökulmasta ja kasvun vaiheet 24kk ikään mennessä sekä kiintymyssuhteiden että älykkyyden kehittymisen kannalta (Nelson et al., 2020).  Haavoittavat ja kuormittavat lapsuudenaikaiset kokemukset heikentävät lapsen edellytyksiä saavuttaa kehityksellinen potentiaalinsa; lapset, jotka ovat kohdanneet lapsuudessaan kurjia juttuja pärjäävät esimerkiksi kognitiivisen kehityksen näkökulmasta heikommin kuin lapset, jotka eivät ole lapsuudessaan joutuneet kohtaamaan vastoinkäymisiä (Guinosso, Johnson & Riley, 2016). Lapsen varhaisissa kasvun vaiheissaan kohtaama adversiteetti ”menee lapsen ihon alle” aiheuttaen aikuisiässäkin näkyvän haavoittuvuuden – alttiuden heikompaan terveyteen ja toimijuuteen (Soares et al., 2021). Tämän hetken tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että kasvunsa ja kehityksensä varhaisissa vaiheissa lapsi on erityisen haavoittuvainen laiminlyönnin, kaltoinkohtelun sekä perheen ja yhteisön vaikeuksien vaikutuksille (Nelson et al., 2020; Ridout et al, 2018).


Varhaiset interventiot ovat vaikuttavimpia, kun lasta ja hänen perhettään koskettavat vastoinkäymiset


Jos lasta ovat koskettaneet lapsuusiässä haavoittavat, kuormittavat tai traumaattiset, voidaan vastoinkäymisten kielteisiä vaikutuksia lapseen vähentää ja lapsen tilannetta parantaa interventioilla (Marie-Mitchell & Kostolansky, 2019; van IJzendoorn et al., 2020; Boparai et al., 2018). Tutkimuskirjallisuudessa esitetty, että läpimurtojen saavuttaminen kielteisiä lapsuudenaikaisia kokemuksia kohdanneiden lasten tukemisessa edellyttää, että lapsesta huolehtivia aikuisia tuetaan ja vaikuttavia interventioita tarvitaan sekä raskausaikaan että lapsen ensimmäisen kolmen ikävuoden ajanjaksoon erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja heidän perheilleen (Shonkoff, 2016; Nelson et al., 2020). Lapsuusiän kasaantuvien vastoinkäymisten vaikutusten vähentämisessä vankin tieteellinen näyttö on lasten mielenterveys- ja käytösongelmien sekä lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutussuhteen parantamisesta pienillä, 1–5-vuotialla lapsilla (Marie-Mitchell & Kostolansky, 2019). Kaikkiaan varsin vahva yhteisymmärrys vallitsee siitä, että vanhemmuuden tukeminen on vaikuttava tapa ennaltaehkäistä lasten kaltoinkohtelua ja vähentää haavoittavien, kuormittavien tai traumaattisten tapahtumien vaikutuksia lapseen (van IJzendoorn et al., 2020; Boparai et al., 2018), ja interventioiden parempaan vaikuttavuuteen liittyy varhaisempi ajoitus (Boparai et al., 2018). Keskeisimmän lapsen kehitystä suojelevan tekijän – hyvän hoivan – edistämisen kannalta keskeiseksi toimeksi on arvioitu lapsen varhaislapsuuden aikana vanhemmuutta tukevat ohjelmat ja tuki vanhempien mielenterveydelle (Britto et al., 2017).

 

 

Aikuisen ja lapsen kädet pitävät punaista sydäntä

Varhainen tuki on investointi, joka maksaa itsensä takaisin 


Varhainen tuki haavoittuvaisessa asemassa oleville lapsille ja heidän perheilleen on investointi, jonka arvioidaan maksavan itsensä tuottojen kera takaisin. Talouden nobelisti, professori James J. Heckman on arvioinut, että yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien lasten tukemiseen, erityisesti varhaiskasvatuksen ja oppimisen edistämiseen, tähtääviin ohjelmiin sijoitettujen varojen tuottoaste eli tuottoprosentti on 13 prosenttia ja 0-5 -vuotiaiden lasten tukeminen on selvästi kannattavampi investointi kuin isompien lasten tukeminen. Hän on myös esittänyt Heckmanin yhtälön (Heckman Equation), joka kuvaa sitä, millä tavalla taloudellinen investointi varhaislapsuuden kehityksen tukemiseen hyödyttää yhteiskuntaa. Huomionarvoista on, että mitä varhaisemmin tukea osoitetaan, sitä suurempi on tuottoprosentti (Kuva 1). (https://heckmanequation.org).


”The research shows that high-quality birth-to-five programs for disadvantaged children can deliver a 13% per year return on investment—a rate substantially higher than the 7-10% return previously established for preschool programs serving 3- to 4-year-olds. Significant gains are realized through better outcomes in education, health, social behaviors, and employment.”  (García et al., 2016).


Lisäksi lapsuuden haavoittavista kokemuksista koituu yhteiskunnalle huomattavat kustannukset, ja niiden ennaltaehkäiseminen voisi säästää huomattavasti yhteiskunnan varoja. Toimet lasten turvallisuuden edistämiseksi varhain ovat siis kannattavia sekä inhimillisen kärsimyksen vähentämisen näkökulmasta että lapsuuden kurjista kokemuksista koituvien kustannusten vuoksi. Euroopassa lapsuudenaikaisten kielteisten kokemusten terveyteen kohdistuvista vaikutuksista arvioidaan koituvan vuosittain kustannukset, jotka vastaavat 2.67 prosenttia bruttokansantuotteesta ja lähes 80 prosenttia näistä kustannuksista syntyy haavoittavien kokemusten kasaantumisesta (Bellis et al., 2019). Suomessa kustannuksien on arvioitu olevan vieläkin suuremmat, noin 4.1 prosenttia bruttokansantuotteestamme (Hughes et al., 2021). Kustannukset syntyvät merkittäviltä osin lapsuusiässä kohdatun laiminlyönnin, kaltoinkohtelun tai perheen vaikeuksista aiheutuneen kuormituksen pitkän aikavälin vaikutuksista; lapsuuden haavoittavien kokemusten vaikutukset selittävät merkittää osaa väkivallasta, alkoholi- ja huumeongelmista sekä ahdistuneisuudesta ja depressiosta yhteiskunnassamme. Kielteisiin lapsuudenaikaisiin kokemuksiin liitettävistä myöhemmistä terveysongelmista alkoholin ongelmakäyttö, tupakointi ja syöpäsairaudet aiheuttavat suurimmat kustannukset monissa maissa (Hughes et al., 2021). Bellis kollegoineen (2019) on esittänyt arvion, jonka mukaan 10 prosentin lasku niiden lasten määrässä, jotka ovat lapsuudessaan kohdanneet haavoittavia kokemuksia, tarkoittaisi Euroopassa vuosittain 2 miljoonaa säästettyä toimintakykyistä elinvuotta tai liki 50 miljardin Yhdysvaltain dollarin säästöjä. Tutkijat huomauttavat, että tehokkaita keinoja lasten suojaamiseen on olemassa – tarvitaan tukea erityisesti korkean riskin perheille, vanhemmuustaitojen ja kiintymyssuhteen vahvistamista ja lapsen resilienssiä tukevia toimia (Bellis et al., 2019). 

 

Kuva 1. Heckmanin yhtälö ((https://heckmanequation.org).

Heckmanin yhtälö

Mikä lastensuojelussa on vaikuttavaa?

Tämä on ensimmäinen osa kymmenen artikkelin sarjasta lastensuojelun vaikuttavuustekijöistä.


Viitteet:


Aizer A, Currie J. The intergenerational transmission of inequality: maternal disadvantage and health at birth. Science. 2014 May 23;344(6186):856-61. doi: 10.1126/science.1251872.


Bellis MA, Hughes K, Ford K, Ramos Rodriguez G, Sethi D, Passmore J. Life course health consequences and associated annual costs of adverse childhood experiences across Europe and North America: a systematic review and meta-analysis. Lancet Public Health. 2019 Oct;4(10):e517-e528. doi: 10.1016/S2468-2667(19)30145-8.


Bilgin A, Mendonca M, Wolke D. Preterm Birth/Low Birth Weight and Markers Reflective of Wealth in Adulthood: A Meta-analysis. Pediatrics. 2018 Jul;142(1):e20173625. doi: 10.1542/peds.2017-3625. 


Boparai, S. K. P., Au, V., Koita, K., Oh, D. L., Briner, S., Harris, N. B., & Bucci, M. (2018). Ameliorating the biological impacts of childhood adversity: a review of intervention programs. Child Abuse & Neglect, 81, 82-105


Britto PR, Lye SJ, Proulx K, Yousafzai AK, Matthews SG, Vaivada T, Perez-Escamilla R, Rao N, Ip P, Fernald LCH, MacMillan H, Hanson M, Wachs TD, Yao H, Yoshikawa H, Cerezo A, Leckman JF, Bhutta ZA; Early Childhood Development Interventions Review Group, for the Lancet Early Childhood Development Series Steering Committee. Nurturing care: promoting early childhood development. Lancet. 2017 Jan 7;389(10064):91-102. doi: 10.1016/S0140-6736(16)31390-3.

García, Jorge Luis, James J. Heckman, Duncan Ermini Leaf, and María José Prados. “The Life-cycle Benefits of an Influential Early Childhood Program.” (2016). https://heckmanequation.org/www/assets/2017/01/F_Heckman_CBAOnePager_120516.pdf

Viitattu 3.3.2022.


Guinosso SA, Johnson SB, Riley AW. Multiple adverse experiences and child cognitive development. Pediatr Res. 2016 Jan;79(1-2):220-6. doi: 10.1038/pr.2015.195.


Hughes K, Ford K, Bellis MA, Glendinning F, Harrison E, Passmore J. Health and financial costs of adverse childhood experiences in 28 European countries: a systematic review and meta-analysis. Lancet Public Health. 2021 Nov;6(11):e848-e857. doi: 10.1016/S2468-2667(21)00232-2. 


Jardine J, Walker K, Gurol-Urganci I, Webster K, Muller P, Hawdon J, Khalil A, Harris T, van der Meulen J; National Maternity and Perinatal Audit Project Team. Adverse pregnancy outcomes attributable to socioeconomic and ethnic inequalities in England: a national cohort study. Lancet. 2021 Nov 20;398(10314):1905-1912. doi: 10.1016/S0140-6736(21)01595-6.


Lo, S., Das, P., & Horton, R. (2016). A good start in life will ensure a sustainable future for all. Lancet, 389(10064), 8-9. doi:10.1016/S0140-6736(16)31774-3


Marie-Mitchell, A., & Kostolansky, R. (2019). A systematic review of trials to improve child outcomes associated with adverse childhood experiences. American journal of preventive medicine, 56(5), 756-764.


Nelson CA, Scott RD, Bhutta ZA, Harris NB, Danese A, Samara M. Adversity in childhood is linked to mental and physical health throughout life. BMJ. 2020 Oct 28;371:m3048. doi: 10.1136/bmj.m3048. 


Ridout KK, Levandowski M, Ridout SJ, Gantz L, Goonan K, Palermo D, Price LH, Tyrka AR. Early life adversity and telomere length: a meta-analysis. Mol Psychiatry. 2018 Apr;23(4):858-871. doi: 10.1038/mp.2017.26. Epub 2017 Mar 21.


Soares S, Rocha V, Kelly-Irving M, Stringhini S, Fraga S. Adverse Childhood Events and Health Biomarkers: A Systematic Review. Front Public Health. 2021 Aug 19;9:649825. doi: 10.3389/fpubh.2021.649825.


Shonkoff JP. Capitalizing on Advances in Science to Reduce the Health Consequences of Early Childhood Adversity. JAMA Pediatr. 2016 Oct 1;170(10):1003-1007. doi: 10.1001/jamapediatrics.2016.1559.


van IJzendoorn, M. H., Bakermans‐Kranenburg, M. J., Coughlan, B., & Reijman, S. (2020). Annual Research Review: Umbrella synthesis of meta‐analyses on child maltreatment antecedents and interventions: differential susceptibility perspective on risk and resilience. Journal of child psychology and psychiatry, 61(3), 272-290.


World Health Organization, United Nations Children’s Fund, World Bank Group. Nurturing care for early childhood development: a framework for helping children survive and thrive to transform health and human potential. Geneva: World Health Organization; 2018. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/272603/9789241514064-eng.pdf. Viitattu 3.3.2022.

 

Heidi Jussila hymyilee kameralle

Heidi Jussila

LT, psykiatrian, lastenpsykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri, päihdelääketieteen erityispätevyys