”Tehtiin tosi paljon yhdessä ja haettiin kaikkea” – Millaista lastensuojelun jälkihuollon sosiaalityötä nuoret toivovat?

Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien tutkimiseen keskittyvän LANUPS -hankkeen tavoitteena on ollut tunnistaa sellaisten nuorten toteutuneet palvelut ja palvelutarpeet, jotka ovat olleet sekä lastensuojelun avo- ja sijaishuollon että nuorisopsykiatrian avo- tai osastohoidon asiakkaina 

Lastensuojelun jälkihuolto on lastensuojelulaissa säädetty palvelu, jota tulee tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle kiireellisen sijoituksen, huostaanoton tai vähintään puoli vuotta kestäneen avohuollon sijoituksen jälkeen. Tarpeen mukaan jälkihuoltoa voidaan myöntää myös nuorelle, joka ei ole ollut sijoitettuna. Jälkihuollon yläikärajaksi määrittyy tällä hetkellä 24 vuotta. [1] Jälkihuollon tavoitteena on tukea lapsen kotiutumista sijaishuollosta tai auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle [2]. Kaiken kaikkiaan vuonna 2021 lastensuojelun jälkihuolto kosketti lähes kymmentätuhatta lasta ja nuorta; näistä jälkihuollossa olevista asiakkaista enemmistö eli 88 prosenttia oli 18 vuotta täyttäneitä nuoria [3]. Nämä nuoret ovat yhteiskunnassamme poikkeuksellisen haavoittuvassa asemassa; tutkimusnäyttö on nostanut esiin lastenkotisijoituksessa olleiden nuorten syrjäytymisriskin olevan kohonnut suhteessa ikäryhmään ja lisäksi heillä on kohonnut riski muun muassa mielenterveysongelmiin sekä päihteiden väärinkäyttöön. [4] Tarve tämän asiakasryhmän erityiselle tukemiselle sosiaalityössä on siis selkeä, mutta siitä huolimatta tiedämme jälkihuoltonuorten kokemuksista, tarpeista ja jälkihuollon vaikutuksista kovin vähän. Kuntaliiton selvitys osoittaa, että selkeää vaihtelua jälkihuollon työtavoissa on kunnittain, työntekijöittäin ja alueittain. Lisäksi tietoa siitä, mitä nuoret toivovat, miten ja mihin he haluaisivat osallistua, ei riittävästi ole. [5] Tämä blogiteksti nostaa tuoreen tutkimusaineiston kautta esiin jälkihuollon piirissä olleiden nuorten näkemyksiä ja kokemuksia siitä, millaisia tuen tarpeita jälkihuoltonuorilla on ja millaista tukea he olisivat jälkihuollolta kaivanneet.  

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien tutkimiseen keskittyvän LANUPS -hankkeen [6] tavoitteena on ollut tunnistaa sellaisten nuorten toteutuneet palvelut ja palvelutarpeet, jotka ovat olleet sekä lastensuojelun avo- ja sijaishuollon että nuorisopsykiatrian avo- tai osastohoidon asiakkaina. Yhdeksi tutkimuskohteeksi hankkeessa ovat nousseet myös nuorten kokemukset jälkihuollosta, joita lähdettiin paikallistamaan laadullisin menetelmin jälkihuollon asiakkuudessa olleiden nuorten haastattelujen kautta. Haastateltavat olivat 18-27 vuotiaita nuoria aikuisia.  Nuorten haastattelujen kautta lähdimme nostamaan haastatteluaineistosta esiin millaisena hyvän jälkihuollon elementit (kuvio 1) näyttäytyvät nuorten kokemuksissa ja kerronnassa.

Kuvio 1. Hyvän jälkihuollon elementit nuorten näkökulmasta. 

Nuorten näkökulmasta hyvä jälkihuollon työntekijä on rento, inhimillinen ja pysyvä. Rentouden nuoret toivoivat ulottuvan työntekijöiden olemuksesta ja puhetyylistä aina tapaamisten fyysisiin tiloihin saakka, jo pelkästään palaverihuoneen viihtyisä sisustus sohvineen voi nuorten näkökulmasta keventää tunnelmaa.

Inhimillisyyttä nuoret kuvasit toiveena siitä, että työntekijät kohtaisivat heidät ihminen ihmisenä, muistaen, että jokainen tekee joskus virheitä. Nuoret toivovat ammattilaisten suhtautuvan heihin myönteisesti ja ennakkoluulottomasti sekä pyrkivän näkemään nuoret voimavarojensa kautta kuunnellen myös aidosti nuorten omia toiveita.  Nuorten näkökulmasta hyvä jälkihuollon työntekijä on avoin nuoren kerronnalle ja myös luottaa siihen. Yksilökohtaista sosiaalityötä tutkittaessa on noussut esiin, miten tilannekohtaisten toimintatapojen hyödyntäminen sekä aidosti tilanteeseen paneutuvien menetelmien käyttö ovat vaikuttavinta mikrotason sosiaalityötä nuorten aikuisten kanssa. Näyttöä on myös siitä, miten hyvin pintapuoliseksi jäävä tuen tarjoaminen, kuten pelkän taloudellisen tuen myöntäminen, voi pahimmillaan pitkittää asiakassuhdetta myönteisen muutoksen edistämisen sijaan. [7] On siis hyvin perusteltua aidosti tutustua nuoren tilanteeseen ja kohdata hänen yksilöllinen tilanteensa ja lähteä etsimään ratkaisuja juuri kyseisen nuoren voimavarat ja tarpeet huomioon ottaen.

Työntekijöiden pysyvyys on lastensuojelun sosiaalityön keskuudessa näyttäytynyt viime vuosina selkeänä haasteena – myös jälkihuollon kontekstissa. Nuorille merkityksellistä oli, että heillä olisi aidosti kokemus siitä, että sosiaalityöntekijä tuntee heidät, ja että häneen on mahdollista luoda luottamussuhde. Esiin nouseekin vahva tarve entistä suhdeperustaisemmalle työlle sekä sosiaali- että terveyspalvelujen kentällä. Panostus pysyviin työntekijöihin vaatii ennen kaikkea työnjohdollisia ja organisaatiotasoisia ratkaisujen työolojen ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Kuitenkin myös jokainen sosiaalialan ammattilainen on vastuussa viemään näitä mahdollisia muutostarpeita eteenpäin omassa työssään pysyvyyden mahdollistamiseksi.

Mitä tekijöitä jälkihuollon sosiaalityötä toteuttaessa tulisi siis kyetä ottamaan huomioon, jotta se vastaisi entistä paremmin näitä nuorten kuvauksissa esiin nousevia toiveita ja tarpeita? Nuorten haastatteluaineistoissa kipukohdiksi nousivat etenkin jälkihuollon alkuaikaan sijoittuva omaan kotiin muuttaminen, tilanteet, joissa nuorella on ollut päihdeongelma ja tilanteet, joissa nuori on jälkihuollon aikana saanut oman lapsen. Tulisiko siis päihdetyönosaamista kehittää jälkihuollon työntekijöiden keskuudessa entisestään? Ja miten toimivia ovat yhteistyömallit jälkihuollon sekä päihdetyön ja toisaalta myös jälkihuollon ja lapsiperhesosiaalityön välillä? Nuoret toivoivat, että näissä heitä kuormittaneissa elämäntilanteissa olisi jälkihuollon tarjoama apu ollut mahdollisimman konkreettista; esimerkiksi lapsenhoitoavun organisoimisessa auttamista ja arjen asioiden yhteistä organisointia.

Lisäksi nuorten haastatteluissa nousi esiin sama ilmiö, kuin Kati Paason (2018) [8] tutkimuksessa; jälkihuollon tuen rakentaminen tulisi aloittaa nuoren kanssa jo hyvissä ajoin sijaishuollon aikana. Nuoret nostivat esiin toiveita siitä, miten itsenäistymisvaiheessa he olivat kaivanneet työntekijöiden luottamusta, mutta myös aktiivista avun ja tuen tarjoamista, ei kuitenkaan tyrkyttäen. Tämä herättää pohdintaa siitä löytyykö avo- ja sijaishuollon lastensuojelun kentältä riittävästi tietoa liittyen itse jälkihuoltoon, mutta myös itsenäistymisvaiheeseen liittyviin kehityksellisiin tekijöihin kuten itsenäistymisvaiheen vaikutuksista aiempien traumakokemusten aktivoitumiseen? Lastensuojelun jälkihuollon kuntakyselyn tuloksissa nousivat esiin nuorten toiveet siitä, että jälkihuolto auttaisi heitä traumakokemusten ymmärtämisessä ja käsittelyssä, mutta myös jälkihuollon parissa työskentelevien traumaosaamisessa näyttäytyi puutteita [9]. Herää kysymys, miten saisimme tätä osaamista kehitettyä kokonaisvaltaisesti koko lastensuojelun kentällä? Jälkihuoltoikäisten nuorten kanssa tärkeää olisi myös muistaa, että vaikka jälkihuoltonuoret (pääasiallisesti) ovatkin jo täysi-ikäisiä eli lähtökohtaisesti työ on aikuisten kanssa tehtävää sosiaalityötä, voi monen nuoren kohdalla lapsuus olla jäänyt hyvinkin vaillinaiseksi. Työskentely on siis jatkuvaa tasapainoilua sen suhteen missä vaiheessa nuori tarvitseekin huomattavasti omaa ikätasoaan enemmän apua ja tukea, kun toisaalta hänen tulisi kyetä jo itse ottamaan vastuuta omasta arjestaan. Ja toisaalta, mikä kaikki näyttäytyy nimenomaan jälkihuollon tehtävänä ja missä asioissa jälkihuolto toimii ennen kaikkea muiden palveluiden piiriin ohjaavana ”palvelukoordinattorina”? Tutkimuksessamme nousi esiin myös nuorten kokemus siitä, että yksi tärkeimmistä tukimuodoista heille jälkihuollon aikana on ollut jälkihuollon tarjoama tuki psykoterapiapalveluiden piiriin pääsemiseksi.

Kaiken kaikkiaan lastensuojelun jälkihuoltoa ja sen vaikutuksia on lastensuojelun tutkimuksen kentällä tarkasteltu verrattain vähän. Paaso [8] nostaa esiin, miten jälkihuollon valtakunnallinen systemaattinen kehittäminen ja tutkimus ovat jääneet puutteelliseksi ja miten laadukkaamman jälkihuollon toteuttaminen edellyttää vahvempaa tahtotilaa panostaa tähän tarvitsevaan nuorten joukkoon. Onneksemme LANUPS-hankkeen lisäksi tähän teemaan ovat lähteneet tarttumaan myös muun muassa Tampereen yliopiston ”Hyvää jälkeä” -tutkimushanke, joten valoa on tunnelin päässä! Myös edellä mainituissa lastensuojelun jälkihuollon kuntakyselyn tuloksissa nousee esiin, että halua tällaiselle kehittämistyölle kuntien; jatkossa hyvinvointitoimialueiden; jälkihuollon työryhmistä löytyy. 

Näiden tutkimustulostemme pohjalta kannustamme jokaista lastensuojelun sosiaalityön kentällä työskentelevää pysähtymään työnsä äärelle ja pohtimaan, miten nämä nuorten esiin nostamat toiveet ja elementit näkyvät sinun työssäsi? Miten juuri sinä voisit vaikuttaa siihen, että sekä jälkihuolto että lastensuojelu kokonaisuudessaan olisi entistä laadukkaampaa ja nuorten tarpeisiin vastaavampaa?

Lue lisää LANUPS-hankkeesta ja sen alustavista tutkimustuloksista täältä:

LANUPSin omat sivut

Sosiaali- ja terveysministeriön tiivistelmä hankkeesta

Tutustu myös Hyvää jälkeä - tutkimushankkeeseen

Lähteet:

1. LSL 417/2007
2. THL (2022a) Lastensuojelun käsikirja – Jälkihuolto. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/jalkihuolto Viitattu 2.11.2022.
3. THL (2022b) Lastensuojelu 2021. Tilastoraportti 22/2022. Julkaistu 6.6.2022.
4. Heino, T. & Johnson, M. (2010) Huostassa olleet lapset nuorina aikuisina. Teoksessa Hämäläinen, U. &  Kangas, O. (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 266 -287.
5. Hirschovits-Gerz, T.; Weckroth, N.; Ikonen, V. & Heino, T. (2022a). Lastensuojelun jälkihuolto. Teoksessa Tanja Hirschovits-Gerz, T.; Weckroth & Heino,T. (toim.) Ikkuna aikuistumiseen. Selvitys lastensuojelun jälkihuollon ja ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleiden nuorten tuesta ja palveluista. Raportti 002/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 28-30. 
6. Lastensuojelun sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteistutkiminen ja -kehittäminen Länsi- ja Itä-Suomessa, LANUPS-hanke | Sote-akatemia (utu.fi)
7. Kivipelto, M., Blomgren, S., Karjalainen, P. & Saikkonen, P. (toim.) (2013). Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportteja 8. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos.
8. Paaso, K. (2018). Merkityksellisiä polkuja – tarinoita lastensuojelun jälkihuollon merkityksellisyydestä. Turun yliopisto. Lisensiaatintutkimus.
9. Hirschovits-Gerz, T.; Weckroth, N.; Ikonen, V. & Heino, T. (2022b). Kuntakyselyn tuloksia. Teoksessa Tanja Hirschovits-Gerz, T.; Weckroth & Heino,T. (toim.) Ikkuna aikuistumiseen. Selvitys lastensuojelun jälkihuollon ja ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleiden nuorten tuesta ja palveluista. Raportti 002/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 57-87.