Missä ovat lastensuojelun lähijohtajat?

Lähijohtaja on työpaikalla ensisijaisesti työntekijöitä varten: hän on läsnä, koordinoi tiiminsä lastensuojelutyön kokonaisuutta, tukee, kannustaa ja huomioi sosiaalityöntekijät yksilöinä, on itse osa työyhteisöä sekä toimii työntekijöiden edustajana ylemmän johdon suuntaan.

Pro gradu –tutkielmassani ”Johtaja on työntekijöitä varten” (Lipponen 2023) havaitsin, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on kokemusta lähijohtajista, joista toiset ovat olleet hyvin tavoitettavissa ja toiset huonosti. Lähijohtaja saattoi myös puuttua kokonaan, esimerkiksi hyvinvointialueiden tuomien muutosten myötä. Sosiaalityöntekijöiden työlle ja työhyvinvoinnille on kuitenkin merkityksellistä lähijohtaja, joka on läsnä ja tavoitettavissa muun muassa asiakastapausten konsultointia varten, mutta myös koordinoimaan koko lastensuojelutyön kokonaisuutta.

Aiemmissakin tutkimuksissa on tunnistettu lähijohtajan tavoitettavuuden tärkeys. Kujalan (2019) tutkielmassa lähijohtajat itse tiedostivat tavoitettavissa olemisen tärkeyden ja että työntekijät tarvitsevat heitä muun muassa konsultointiin. Myös Koivumäen (2021, 75) tutkielmassa havaittiin lähijohtajan läsnäolon elementti, ja sen vaikutus lähijohtajan ja työntekijöiden vastavuoroiseen tuntemiseen ja luottamukseen. Viimeisimmässä Talentian (2023) jäsenkyselyssä yli puolet vastaajista kertoi kokevansa työhyvinvointinsa heikentymistä hyvinvointialueille siirtymisen myötä. Työntekijät kuvasivat arkeaan kaaoksen keskellä selviytymiseksi ja myös tässä kyselyssä tuli esiin lähijohtajan puuttuminen, joka aiheutti työntekijöille väsymystä ja kuormittuneisuutta.

Henkilöstöjohtamisen pitkän aikavälin tavoitteena on huolehtia työntekijöiden työhyvinvoinnista vahvistamalla heidän kokemuksiaan työn mielekkyydestä sekä työn imusta. Jos lähijohtaja ei ole läsnä työntekijöilleen, tai häntä ei ole lainkaan, ei hän pysty toteuttamaan henkilöstöjohtamisen tehtäväänsä, eli esimerkiksi kiinnittämään huomiota työn riskitekijöihin, työntekijöiden poissaoloihin, stressin sekä uupumisen oireisiin. (Viitala 2021, 38.) Lähijohtajan läsnäolon ollessa vähäistä, sosiaalityöntekijät eivät saa tarvitsemaansa tukea lähijohtajalta, joka voisi lisätä heidän kokemustaan esimerkiksi työn imusta (Tiwari 2020, 51–54). Tutkimustiedon valossa ei pitäisi siis olla mahdollista, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä puuttuu lähijohtaja. Tämä on kuitenkin nyt todellisuutta monella lastensuojelun työpaikalla. Kun mietitään tekijöitä, jotka saavat lastensuojelun sosiaalityöntekijän pysymään työssään, mainitaan johtaminen yhtenä merkittävänä tekijänä.

Lastensuojelun johtaminen on erityistä työtä

Lastensuojelun lähijohtajan työnkuva on tällä hetkellä erittäin laaja, eikä työnkuvaan kuulu ainoastaan kiireellisten sijoitusten päätösten allekirjoittamista ja huostaanottohakemusten tekemistä. Lähijohtaja on työpaikalla ensisijaisesti työntekijöitä varten: hän on läsnä, koordinoi tiiminsä lastensuojelutyön kokonaisuutta, tukee, kannustaa ja huomioi sosiaalityöntekijät yksilöinä, on itse osa työyhteisöä sekä toimii työntekijöiden edustajana ylemmän johdon suuntaan. Lähijohtajien kohdalla puhumme mielestäni samoista pitovoimatekijöistä, kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kohdalla. Esimerkiksi palkkaus on tekijä, jota pohdin myös itse tarkastellessani avoimia lähijohtajan virkoja lastensuojelussa.

Paasivirta ja Pitkänen (2021) havaitsivat selvityksessään lastensuojelun lähijohtamisen sisällöstä ja merkityksestä, että lähijohtajan tehtävissä aloittavilla ei usein ole johtamiskokemusta tai –koulutusta, eivätkä he saa systemaattisesti koulutusta tehtäväänsä. Paasivirta ja Pitkänen suosittelevatkin, että lastensuojelun lähijohtajat saisivat työhönsä tarvittavan koulutuksellisen tuen ja että myös lähijohtajia johdettaisiin laadukkaasti. Laadukas valtakunnallinen lastensuojelun lähijohtaminen toteutetaan kansallisella lastensuojelun lähijohtamisen koulutus- ja kehittämisohjelmalla. Selvityksessä haastateltavat kertoivat kokevansa, että erityispiirteet, jotka liittyvät lastensuojelun johtamiseen, jäävät tunnistamatta sekä tunnustamatta.

Lastensuojelun johtamisen erityisyyden tunnustaminen liittyy myös palkkakeskusteluun. Lastensuojelun lähijohtajan palkka ei nouse samassa suhteessa johtoasemaan liittyvän vastuun ja työmäärän kanssa. Tämä tulee esiin myös Paasivirran ja Pitkäsen (2021, 56) selvityksessä, jossa pohditaan pienen palkkaeron sosiaalityöntekijän ja johtavan sosiaalityöntekijän tehtävän välillä johtuvan siitä, että johtavan sosiaalityöntekijän työnä nähdään vain sosiaalityöntekijöiden mentorointi asiakastyössä. Lastensuojelun lähijohtajalla on kuitenkin monia erilaisia rooleja ja tiimin tarpeista ja tilanteista riippuen roolit voivat vaihdella. Sosiaalityöntekijän ja lastensuojelun lähijohtajan ammatit eroavat toisistaan selkeästi, kuten eräs Paasivirran ja Pitkäsen haastattelema lähijohtajakin toi esiin.

Mistä lähijohtajia lastensuojeluun?

Lastensuojelusta puuttuu sosiaalityöntekijöiden lisäksi lähijohtajia. Lähijohtajat ja heidän tekemänsä työ ovat ratkaisevassa asemassa sen suhteen, saadaanko lastensuojeluun sosiaalityöntekijöitä. Huomiota tulisikin kiinnittää siihen, miten lastensuojelussa varmistetaan osaava ja laadukas johtaminen, joka tukee sosiaalityöntekijöitä heidän työssään. Myös lähijohtajat itse tarvitsevat tukea tärkeässä ja vastuullisessa työssään.

Kujalan (2019) sekä Koivumäen (2021, 80) tutkielmissa lähijohtajat kertoivat heiltä puuttuvan toimivalta reagoida resurssivajeeseen sekä toivat esiin turhautumistaan rakenteiden toimimattomuuteen ja ylemmän johdon käsityksen hämärtymiseen käytännön asiakastyöstä, työmäärästä ja tarvittavista resursseista. Myös omassa tutkielmassani pohdin sitä, rajoitetaanko lastensuojelun lähijohtajien toimintavaltuuksia liikaa. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa lähijohtajien halukkuuteen pysyä työtehtävissään, jos he kokevat, ettei heillä ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, joihin sosiaalityöntekijät odottavat heidän voivan vaikuttaa.

Kaikki lähtee johtamisesta. Lähijohtajia tulee johtaa laadukkaasti, heillä tulee olla osaaminen ja koulutus johtamiseen substanssiosaamisen lisäksi ja mahdollisuus lisäkoulutuksiin. Toimet eivät vaadi taikatemppuja, vaan enemmänkin asennemuutosta lastensuojelua ja sen johtamista kohtaan. Johtaminen ei ole jotain, mitä voi hieman oman työn ohessa toteuttaa, koska jonkun on sekin pakko tehdä. Johtamistehtävät tulisi voida valita, koska ne ovat kiinnostavia, palkitsevia ja niissä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Itse haluan tulevaisuudessa valita lastensuojelun johtamistehtävän näiden syiden takia, mutta se edellyttää, että työhön saa tarvittavan tuen ja palkkataso korjataan vastaamaan työn vaativuutta. Sekä kandidaatin tutkielmani (Lipponen 2020), että pro gradu -tutkielmani (Lipponen 2023) alleviivaavat lähijohtamisen tarvitsevan työnantajalta enemmän huomiota ja siihen panostamista, jotta lähijohtajat voivat puolestaan vastata lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden odotuksiin ja tarpeisiin.

Lähteet:

Koivumäki, Eeva (2021) Voimavarana vahva lähijohtajuus: Lähijohtajien käsityksiä sosiaalityön työhyvinvoinnin piirteistä ja johtamisesta. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/135008

Kujala, Arja (2019) Vallankäytön mahdollisuuksia lastensuojelun johtamisessa. Pro gradu -tutkielma. Kokkola: Jyväskylän yliopisto.
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64214/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201905272827.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lipponen, Emmi (2023) “Johtaja on työntekijöitä varten” - Henkilöstöjohtaminen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tukena. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto.
https://www.utupub.fi/handle/10024/175019

Lipponen, Emmi (2020) ”Hyvään johtamiseen kiinnitetään julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa edelleen liian vähän huomiota.” - Sosiaali- ja terveyspalveluiden johtaminen 2000-luvulla. Kandidaatin tutkielma. Turku: Turun yliopisto.

Paasivirta, Annukka & Pitkänen, Miia (2021) Lastensuojelun mahdollistajat – Selvitys lähijohtamisen sisällöstä ja merkityksestä. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 5/2021. ISBN: 978-952-7002-48-3 (pdf), ISSN: 2489-4885.

Talentia (2023) Hyvinvointialueuudistus toi vaikeuksia sosiaalialalle: “Touhu tuntuu suurelta sirkukselta”. Tiedote jäsenkyselystä. https://www.talentia.fi/uutiset/hyvinvointialueuudistus-toi-vaikeuksia-sosiaalialalle-touhu-tuntuu-suurelta-sirkukselta/

Tiwari, Jenni (2020) Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden psykologinen pääoma ja työn imu. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/73774

Viitala, Riitta (2021) Henkilöstöjohtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita Publishing Oy. https://www.ellibslibrary.com/book/978-951-37-7838-5