Osaamisnäkökulma: Kulttuurisensitiivisyys lapsiperhesosiaalityössä ja lastensuojelussa

Huomioita pakolaistaustaisten perheiden kanssa työskentelystä lapsiperhesosiaalityössä

Sanni Niemelä

Kulttuurisensitiivisen työskentelyn lähtökohtana on ammattilaisen kulttuurisesti kunnioittavat vuorovaikutustaidot, mitkä koostuvat arvostavasta niin sanallisesta kuin sanattomastakin viestinnästä asiakastyön kohtaamisissa.  Kulttuurisensitiivisessä työskentelyssä tulee huomioiduksi se, että kaikilla osapuolilla on oikeus ilmaista omaa kulttuuriaan ja tulla sen kanssa hyväksytyksi sekä kuulluksi. (THL 2021.)

Työskennellessäni oleskeluluvan saaneiden pakolaistaustaisten aikuisten ja lapsiperheiden kanssa pohdin usein sitä, miten kulttuurisensitiivisyys muodostuu ja rakentuu asiakaskohtaamisissa. Yksilönä kohtaaminen, asiakkaalta avoimesti kysyminen ja yhdessä ääneen pohtiminen ovat tärkeitä asiakastyön lähtökohtia millä tahansa sosiaalihuollon kentällä, työskenneltiin sitten maahan muuttaneiden tai suomalaistaustaisten perheiden ja aikuisten kanssa. Kun työskentely rakentuu asiakkaan yksilönä kohtaamiselle, tulee tällöin myös mahdolliset kulttuurilliset tekijät näkyviin ja huomioiduiksi asiakkaan itsensä määritteleminä sen sijaan, että ne olisi ennalta määriteltyjä työntekijän näkökulmasta.

Seuraavaksi käyn läpi huomioita oman työkokemukseni pohjalta kulttuurisensitiiviseen työskentelyyn lapsiperhesosiaalityössä ja lastensuojelussa. Huomiot eivät kuitenkaan ole ainoastaan tästä näkökulmasta sovellettavissa, vaan ulottuvat mielestäni mille tahansa sosiaalityön kentälle.

Älä oleta, vaan kysy rohkeasti 

Ei kysyvä tieltä eksy! Ja kun muistaa vielä miettiä, millä tavalla asioista kysyy, ollaan vankasti oikealla polulla asiakassuhteen rakentamisessa. Eri kulttuuritaustaisten asiakkaiden kanssa työskenneltäessä saattaa helposti lipsahtaa olettamaan joidenkin asioiden olevan kulttuurista johtuvia. Itse pyrin kuitenkin välttämään keskustelussa asetelmaa “meistä ja teistä”. Sen sijaan, että asiasta kysyisi: “miten teidän kulttuurissa toimitaan?”, voisi kysyä esimerkiksi: “miten sinä vanhempana näet/koet tämän asian ja minkä vuoksi ajattelet näin olevan?”. Tällöin asiakas saa itse määritellä mihin ajatuksensa ja näkemyksensä pohjaa sen sijaan, että työntekijä olisi sen jo etukäteen määritellyt asiakkaan kulttuurista johtuvaksi. Tavalla, jolla asioista kysytään pystytään luomaan asiakkaalle kokemus siitä, ettei hän automaattisesti tule kohdatuksi jonkin tietyn kulttuurin edustajana.

Yksilönä kohtaaminen  

Yksilönä kohtaaminen ja sen myötä esille tulevien asioiden huomioiminen toimii tärkeänä lähtökohtana työskentelylle asiakasryhmästä riippumatta. Kun asiakas tulee kohdatuksi yksilönä, on työskentely tällöin myös kulttuurisensitiivisesti vankalla pohjalla. Kulttuurisensitiivistä työskentelyä ei ole se, että asiakas tai perhe nähdään lähtökohtaisesti juuri maahanmuuttaja- tai pakolaistaustaisena. Näistä määrittelyistä lähtevä työskentely ennemminkin lokeroi asiakkaat tai asiakasperheet kuuluvaksi johonkin sellaiseen joukkoon, joka usein on määritelty ulkopuolelta ja suppeasti ja jolla ei todellisen tilanteen kanssa ole välttämättä paljoakaan tekemistä.  Maahan muuttanut kun voi olla taustaltaan tai maahanmuuttosyyltään millainen tahansa, eivätkä nämäkään tekijät määritä yksilöä itsessään millään tavalla.  

Yksilönä kohtaamisen kautta asiakas tulee esitellyksi ja tunnetuksi itsenään. Maahanmuuttoon johtaneiden syiden pohjalta työntekijällä on mahdollisuus saada osviittaa prosessista, jonka asiakas on käynyt läpi Suomeen saapuessaan. Suomeen muuttaminen työpaikan perässä on hyvinkin toisenlainen prosessi kuin esimerkiksi turvapaikkaprosessi. Turvapaikan Suomesta saanut perhe on syystä tai toisesta joutunut jättämään kotimaansa ja on voinut joutua odottamaan oleskelulupaa vastaanottokeskuksessa usean vuoden ajan epätietoisena siitä, mikä prosessin lopputulos tulee olemaan. Myös matka Suomeen on voinut pitää sisällään traumaattisia asioita ja tapahtumia, jotka saattavat heijastua perheen tilanteeseen, vaikka uusi arki Suomessa olisikin jo käynnistynyt.  

Ajan käyttö järjestelmän, prosessien ja käsitteiden läpikäymiseen 

Pakolaisena Suomeen saapuneen perheen vanhemmat voivat olla luku- ja kirjoitustaidottomia tai korkeasti koulutettua useita kieliä osaavia. Jo pelkästään koulutustausta tai sen puuttuminen luo tietyt lähtökohdat työskentelylle. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmät ja prosessit ovat hankalia välillä hahmottaa ihan ammattilaisellekin – saati sitten luku- ja kirjoitustaidottomalle ei-suomea osaavalle henkilölle. Käsitteiden ja prosessien hahmottaminen voi olla hyvinkin vaikeaa vailla luku- ja kirjoitustaitoa ja niiden läpikäymiseksi olisikin tärkeää työntekijänä muistaa ottaa oma aikansa.  Jo itsessään käsitteinä esimerkiksi lastensuojeluilmoitus tai lastensuojelu voivat olla vieraita, saati sitten perhekuntoutuksen, ammatillisen tukihenkilön tai perhetyön käsitteet. Tulkkauksesta huolimatta käsitteet saattavat jäädä epäselviksi eri kielien katvealueiden vuoksi, kun suomenkieliselle käsitteelle ei aina ole suoraa käännöstä. Tämä korostaa käsitteiden avaamisen tärkeyttä entisestään.  

Tärkeää on myös muistaa, että henkilöllä saattaa olla hyvinkin traumaattisia ja huonoja kokemuksia oman kotimaansa viranomaisista, mikä luonnollisesti voi heijastua voimakkaana epäluottamuksena viranomaisiin myös Suomessa. Avoimuus ja asioiden auki puhuminen perusteellisesti saattavat viedä aikaa, mutta edesauttavat luottamuksen rakentumista.

Huomionarvoista on myös se, että vieraskielisenä tai luku- ja kirjoitustaidottomana tiedon etsiminen itsenäisesti on erittäin haastavaa. Samalla myös mahdollisuus virheellisten käsitysten ja tiedon leviämiseen kasvaa, jos tiedon saamisessa ollaan riippuvaisia pelkistä kuulopuheista. Jo näiden virheellisten (ja usein valitettavasti negatiivisten) käsitysten oikaiseminen ottaa oman aikansa, mutta toisaalta on onnistuessaan tärkeä tukipilari, jolle rakentaa luottamuksellista ja turvallista asiakassuhdetta. Mahdollisuudet hedelmälliselle työskentelylle rakentuvat jo siinä, kuinka hyvin työskentelyn syitä esimerkiksi lastensuojelussa ehditään käymään läpi ruohonjuuritasolta alkaen. Esimerkiksi mikä on lastensuojeluilmoitus ja minkä vuoksi sellainen on tehty? Mitä tarkoittaa lapsen palvelutarpeen arvio, millaista työskentelyä se pitää sisällään ja mihin arviossa voidaan päätyä? Millaista tukea ja apua perheen ja lapsen on mahdollista sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain perusteella saada? Mitä lastensuojelulla ylipäätään tavoitellaan? Käsitteiden ja prosessien läpikäymisen tärkeys korostuu vieraskielisten kanssa tehdyssä työssä, mutta näihin kysymyksiin vastaamisen ei tulisi kuitenkaan riippua siitä, onko asiakkaana maahan muuttanut vai suomalaistaustainen perhe.