Osaamisnäkökulma: Tukemalla vanhemman mielenterveyttä tuetaan myös vanhemmuutta – psykiatrian ammattilainen lastensuojelun avopalveluissa

Vanhemman riittävä mielen hyvinvointi voi vaikuttaa lapsen elämään positiivisesti monin tavoin. Lastensuojelun avopalveluissa vanhemman hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä. 

Lastensuojelun avopalveluita toteutetaan työpaikallani Profiamilla useista eri alan ammattilaisista koostuvissa tiimeissä. Psykiatrian ammattilaisella tehtävien kirjo on laaja. Yksi tärkeimmistä on usein vanhemman mielen hyvinvoinnin tukeminen. Riittävä mielen hyvinvointi tukee jaksamista ja esimerkiksi johdonmukaisten arjen rutiinien, hyvän vuorovaikutuksen, vanhempijohtoisten kasvatuskäytäntöjen sekä lapsen ikätasoisen huolenpidon ylläpitoa.

Yleisesti mielen hyvinvoinnin tukeminen tarkoittaa toisaalta voimavarojen tunnistamista, ja samaan aikaan myös vaikeuksien ymmärtämistä. Molemmat ovat tärkeitä. Pelkkien vaikeuksien tarkastelu sivuuttaa helposti ihmisen pärjäävän, hyvinvoivan puolen, kun taas yksin voimavarojen korostaminen voi vähätellä tai jopa mitätöidä ihmisen kokemusta omista ongelmistaan. 

Nykykäsityksen mukaan ihmisellä voi olla samaan aikaan paljon sekä mielen hyvinvointia että vakaviakin, mielenterveyden ongelmiksi määriteltäviä vaikeuksia. Mielen hyvinvointi ja mielenterveysongelmat eivät siis ole saman jatkumon kaksi ääripäätä. Mielen hyvinvoinnin tukeminen onkin tarpeellista ja mahdollista kaikenlaisissa tilanteissa, myös silloin, kun mielenterveyden ongelmia ei pystytä kokonaan poistamaan.    

Yhden perheenjäsenen mielenterveyden ongelmat heijastuvat usein koko perheeseen ja erityisesti aikuisen mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa hänen vanhemmuuteensa monin eri tavoin. Esimerkiksi voimakkaasti ahdistunut vanhempi ei välttämättä pysty tukemaan lastaan arjen vaatimuksista selviytymisessä ikätasoisesti. Hän saattaa huomaamattaan tulla suojelleeksi myös lasta sellaisilta hankalilta tunteilta, kuten jännitykseltä, pelolta, pettymykseltä ja häpeältä, jotka herättävät vanhemassa itsessään ahdistuneisuutta. Jos vanhemman on vaikea säädellä omia tunteitaan, on hänen usein myös vaikea auttaa lastaan tunteiden säätelyssä. Tällöin voi käydä niin, että lapsen voimakkaat tunnetilat saavat vanhemman esimerkiksi reagoimaan itse samanlaisella tunteenpurkauksella tai vetäytymään kokonaan tilanteesta, jolloin lapsi jää aika yksin omien tunteidensa kanssa. Masennusta sairastavan vanhemman taas voi olla vaikea tehdä esimerkiksi vuorovaikutusaloitteita lapsensa suuntaan tai huolehtia ennakoitavissa olevasta arjen rytmistä. Vanhemman on tärkeää saada apua ja tukea mielenterveyden ongelmiinsa, jotta hän voisi kokea vanhemmuutensa mahdollisimman täysipainoisena ja tukea lapsensa kasvua ja kehitystä.   

Vanhempi voi kokea epäonnistuneensa, vaikka vaikeuksien taustalla olisi sairauden oireita. Psykiatrian osaaminen tiimissä onkin tärkeää juuri siksi, jotta työskentelyssä pystytään erottamaan mielenterveyden ongelmat ihmisen persoonallisuudesta ja sanoittamaan tätä eroa. Usein esimerkiksi masentunut ihminen kokee olevansa yksilönä epäonnistunut, aikaansaamaton sekä huono ja hänen on vaikea nähdä, että kyse on sairauden oireista. 

Psykoedukaation, eli riittävän tiedon tarjoaminen mielenterveyden ongelmista on tärkeää. Jo pelkästään tieto siitä, että masennus sairautena voi vaikuttaa niin, että sängystä nouseminen tuntuu todella työläältä, voi auttaa ihmistä erottamaan sairauden oireita itsestään, lisätä itseymmärrystä ja vähentää sisäistä kielteistä puhetta itsestä. Samasta tiedosta hyötyvät myös oireista kärsivän läheiset. Onkin tärkeää, että vanhempi saa tukea kertoakseen oireistaan lapsille ymmärrettävällä, ikätasoisella tavalla.   

Perheen kotona tehtävässä työssä vanhemman mielenterveyden ongelmat asettuvat perheen arjen kontekstiin. Työskentely perheen omassa ympäristössä auttaa myös työntekijää ymmärtämään ihmistä ja hänen vaikeuksiaan paremmin, kuin esimerkiksi vastaanottotyössä. Asiakkaan kanssa pystytään luomaan yhteistä ymmärrystä siitä, miten vaikeudet vaikuttavat häneen itseensä ja hänen läheisiinsä, ja suunnittelemaan konkreettisia keinoja vaikuttaa tilanteeseen. Suunnitelman lisäksi keinoja voidaan myös toteuttaa yhdessä. Monien mielen sairauksien hoidossa haasteeksi muodostuu suunnitelman toteuttaminen, jota sairauden oireet itsessään vaikeuttavat.

Lastensuojelun avopalveluissa työhön kuuluu rinnalla kulkemista arjessa, jolloin ensimmäiset askeleet suunnitelman toteuttamiseksi voidaan vanhemman kanssa ottaa yhdessä.  Voi esimerkiksi lähteä yhdessä suunnitelmallisesti ja turvallisesti ulos tilanteessa, jossa se tuntuu hyvin pelottavalta tai vaikealta. Tällöin luodaan myös yhdessä materiaalia keskusteluiden pohjaksi tai voidaan tarkastella kokemusta yhdessä jo toiminnan aikana. Uusia asioita voidaan kokeilla yhdessä myös koko perheen kanssa, jolloin perheellä on mahdollisuus saada uudenlaisia, myönteisiä kokemuksia itsestään. Työntekijä voi tarvittaessa tukea vanhempaa pohtimaan hoitoon hakeutumista, ja auttaa konkreettisesti esimerkiksi etsimällä tarvittavia yhteystietoja tai vaikka osallistumalla psykiatrisen hoidon aloituspalaveriin asiakkaan sitä toivoessa. Jo pelkästään terapeuttinen keskustelu vanhemman kanssa tarjoaa hänelle kokemuksen siitä, millaista psykiatrisesta hoidosta saatava apu voisi olla. 

Kotiin vietävässä työssä on lisäksi usein myös mahdollisuus vaikuttaa mielenterveyden ongelmien taustalla oleviin syihin, sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään oireiden hoitamiseen. Mielenterveyden ongelmien taustalla voi olla geneettistä alttiutta, mutta usein varsinaiseen sairauden puhkeamiseen vaikuttavat erilaiset kuormittavat tai traumatisoivat elämäntapahtumat. Lisääntynyt ymmärrys siitä, miksi itselle on tapahtunut näin, voi auttaa vanhempaa suhtautumaan itseensä myötätuntoisemmin. Itsemyötätunto taas on mielen hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta tärkeää. Mielenterveyden ongelmat aiheuttavat toistuvasti sairastuneelle häpeän tunteita, ja itsemyötätunto on häpeän tärkeä vastavoima.  Esimerkiksi aikuinen, joka soimaa itseään siitä, että aloitti päihteiden käytön 13-vuotiaana, voi pystyä purkamaan häpeän tunteitaan katsoessaan myötätuntoisemmin 13-vuotiasta itseään.  Sitä 13-vuotiasta, joka oli jo ehkä ehtinyt kokea elämässään asioita, joita kenenkään ei soisi kokevan.  

Vanhemman mielenterveyden tukeminen vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja voi parhaimmillaan lisätä kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia. Vanhemman mielenterveyttä tukemalla voi olla mahdollista myös katkaista ongelmien siirtymistä sukupolvien ketjussa ja vahvistaa niin vanhemman, kuin lapsenkin keinoja pitää huolta mielenterveydestään. 

Kirjoittaja on terveystieteiden maisteri (psykiatria) Pinja Kokkonen