Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori asiakkaana

Näkökulma | Mirva Keinänen | 26.6.2023

Jaa artikkeli

Koulutusta ja osaamista tarvitaan, jotta voidaan tehokkaammin tunnistaa syrjiviä rakenteita ja syrjintää sekä auttaa syrjinnän kohteeksi joutuneita. 

Jokaisella meillä on varmasti kokemus seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan asiakkaan kohtaamisesta. Vai onko? Jos ei ole, niin voisi olla hyvä kysyä itseltä sitä, voiko se liittyä siihen, miten juuri minä sanoitan ja oletan asioiden olevan. Onko sinulla poikaystävää? Kysymys voi olla tehokkaasti suun sulkeva, jos kysymyksessä seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori. Samoin voi käydä, kun hyvää tarkoittaen juttelen tytöistä ja tyttöjen jutuista. Millaista kieltä minä käytän, mitä haluan kuulla ja mistä olen valmis puhumaan. Nämä sanavalinnat ja käytetty kieli haastavat omaa ajattelua. Millaisin termein ilmaisen sitä, että sinun on ok olla se, joka olet.


Monet ammattilaiset oppivat asiakastyössä siitä, millainen kieli on tätä päivää ja millaisia sanoja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä voi tai ei voi käyttää. Ammattilaisten on kuitenkin tärkeätä muistaa se, ettei koskaan ole asiakkaan velvollisuus antaa työntekijälle perustietoa vaan työntekijän tulisi aktiivisesti hakea tietoa muilla tavoin. Koulutusta ja osaamista tarvitaan, jotta voidaan tehokkaammin tunnistaa syrjiviä rakenteita, syrjintää, sekä auttaa syrjinnän kohteeksi joutuneita. 

THL:n kouluterveyskyselyn mukaan (2019) nuorista on noin 12 % sateenkaarinuoria (heistä 9 % seksuaalivähemmistö- ja 3 % sukupuolivähemmistöön kuuluvia). Sateenkaarinuorista myös valtaväestöä useampi kokee terveydentilansa huonommaksi ja heillä on enemmän ahdistus, masennus- ja mielialaoireita. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista 43 % on kertonut kohdanneensa henkistä väkivaltaa huoltajan taholta. Fyysistä väkivaltaa on kertonut kohdanneensa 19 % sukupuolivähemmistönuorista (cis-nuorilla 9 %, 17 % seksuaalivähemmistönuorista.) (THL 2019) Tämän tutkimuksen valossa voisi siis ajatella, että myös lastensuojelussa sateenkaarinuoret ovat yliedustettuina suhteessa muihin samanikäisiin.

Mikä sitten aiheuttaa sen, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori voi muita nuoria huonommin? Yksi iso tekijä on asenteet ja syrjintä ympäröivässä yhteiskunnassa ja yhteiskunnan rakenteissa.  Kohtaamattomuus ja syrjintä ovat monelle liian tuttua. Pahimmillaan perhe ei hyväksy, koulussa nuori voi kokea kiusaamista ja syrjintää ja nuori voi jäädä yksin. Rakenteellista syrjintää nuori voi kohdata monin eri tavoin, on sukupuolen mukaan jaetut vessat tai ryhmäjaot. Missä on silloin muunsukupuolisen paikka? Meidän lastensuojelussa on tärkeätä tehdä sellaista työtä jossa kukaan ei enää kokisi syrjintää tai eriarvoisuutta oman sukupuolensa tai seksuaalisuutensa vuoksi. Tästä on varmasti helppo olla samaa mieltä, mutta sen toteutumiseksi on tärkeätä pysähtyä teeman äärelle ja tehdä omat käytäntömme näkyviksi.  

Kyse on sensitiivisyydestä, tahdosta, arvoista ja asenteista. Sensitiivisyydestä aistia ja lähestyä toista niin, että toinen kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi itsenään. Kuulla niin, että toinen tahtoo puhua, selittää ja auttaa ymmärtämään. Tahdosta oppia uutta, ymmärtää muutosta ja opetella termit, joilla ei loukkaa ketään. Sosiaalialan arvoista, kuten ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ja asenteista; halu kuulla, halu ymmärtää toisen kokemusmaailmaa ja halu olla asettumatta toisen yläpuolelle. 


Seksuaalivähemmistöön kuuluvan työkaverina 

Harvoin varmasti tulee edes ajateltua, millaisia tilanteita arjessa tulee, myös aikuiselle, jos kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. On ymmärrettävää ja täysin tavallista katsoa maailmaa omien hetero- ja cis-lasien läpi, sitä tapahtuu kaikille, myös itse vähemmistöön kuuluville. On kuitenkin tärkeätä myös ymmärtää, miten se vaikuttaa siihen työkaveriin, harrastuskaveriin tai asiakkaaseen. Millaisia ovia voi käytetty kieli sulkea tai millaisia esteitä keskusteluun muodostaa. On tultava ensin tietoiseksi omista asenteista, arvoista ja uskomuksista.

Kun minulta kysytään, mitä mieheni tekee työkseen tai vaikka mieheni nimeä, tilanne on usein melko kiusallinen. Jos vastaan, että siis vaimoni, asetan itseni alttiiksi tilanteelle, missä huomaan, että tapa suhtautua minuun voi muuttua. Katsotaanko minua vielä samalla tavalla? Olenko samalla tavalla ammattilainen? Muuttuuko jokin suhteessamme? Toisaalta tilanne voi olla hyvin kiusallinen myös kysyjälle itselleen. Jos taas valitsen, etten tässä hetkessä haluaisi tulla kaapista, joudun valehtelemaan ja kenties ensi viikolla onkin nolo tilanne kävellä vastaan. Näitä tilanteita ei tule vain työpaikalla, vaan myös pankissa, vakuutusyhtiössä, kampaajalla, lasten harrastuksissa tai missä ikinä kuljenkaan. Osa vähemmistöön kuuluvista kokee ne raskaampana kuin toiset. Joillekin on vaan ihan ”fine” korjata ihmisiä ja samalla päästä ehkä hieman napauttamaan. Jokaisessa uudessa kohtaamisessa joudun kuitenkin miettimään jo etukäteen, miten reagoin, kun kysymys ennen pitkää tulee. Kenelle haluan olla vaan ”se tavallinen” henkilö ja kenelle sitten seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö. Joskus on kiva muuttaa maailmaa ja asenteita, toisinaan taas ei jaksaisi.

Minua auttaisi se, että kohtaamieni ihmisten kieli olisi neutraalimpaa ja se mahdollistaisi toisella tavalla seksuaalisen monimuotoisuuden olemassaolon.  Mitä sinun puolisosi tekee työkseen? Voidaan puhua lapsen vanhemmista ennemmin kuin äidistä ja isästä, jos ei ole varmuutta siitä, onko lapsella isä vai kaksi saman sukupuolista vanhempaa. Itse pyrin aina käyttämään toisesta ihmisen kanssa jutellessani termejä puoliso, kumppani kunnes tuo toinen itse hoitaa halutessaan sukupuolittamisen. Ei ole väärin sanoa jonkun olevan tyttö tai poika, nainen tai mies. Se on ihan ok silloin, kun sen totuudeksi tiedät. Silloin, kun se ei vastaa henkilön omaa kokemusta, se on kuitenkin loukkaavaa sekä syrjivää ja muistuttaa siitä, että henkilö tulee toistuvasti väärin nähdyksi.

Mirva Keinänen
Mirva Keinänen, seksuaalivähemmistöön kuuluva ammatillisen perhekodin vanhempi, sateenkaariperheen äiti, työkaveri ja yrittäjä sosiaalialalla

Helsinki Pride 2023

Helsinki Pride -tapahtuman teemana on tänä vuonna Joy and Riot – Riemu ja kapina – sillä muuttaaksemme maailmaa, tarvitsemme molempia, iloa siitä ketä olemme ja kapinamieltä muuttaaksemme maailmaa yhä paremmaksi paikaksi. 

Riemu tuo esiin iloa ja ylpeyttä sateenkaari-identiteetistämme sekä yhteisömme moninaisuudesta. Riemu toimii ylpeyden tavoin vastavoimana vihalle, epäoikeudenmukaisuudelle sekä kaikelle syrjinnälle. Kapina kuvastaa meidän oikeuttamme olla olemassa tehden samalla kunniaa Pride-liikkeen historialle sekä sen juurille.

Näin Pride-viikon alussa toivon, että pysähdyt hetkeksi tätä ajattelemaan. Pride on paljon muutakin kuin sateenkaaria ja ilmapalloja. Valtaosan vuodesta, kovin monelle meistä se tarkoittaa myös pelkoa syrjityksi tulemisesta, salaisuuksia, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden sekä syrjään jäämisen kokemuksia. Pride-viikolla on lupa tulla nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi. Se on yhteenkuuluvuuden tunnetta, rakkautta, yhdenvertaisuutta, iloa ja ylpeyttä. Pride näyttää meille monelle toivoa tulevasta ja joka vuosi se vie meitä lähemmäksi sitä, että jokaisella meistä olisi oikeus olla oma itsensä, sukupuolen- tai seksuaalisuuden kokemuksesta ja olemuksesta huolimatta. Maailma ei ole vielä valmis ja siksi edelleen näitä teemaviikkoja tarvitaan.

Onnellista, iloista ja rakkauden täyteistä pride-kuukautta ihan jokaiselle. Joy and riot!

 

Mirva avaa keskeistä sanastoa

  • Cis-sukupuolinen: vastakohta transsukupuoliselle. Henkilö, joka on syntymässä määriteltyä sukupuolta.
  • Transsukupuolinen: ristiriita syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa.
  • Binäärinen (kaksinapainen): jako naisiin ja miehiin niin, ettei muuta tunneta.
  • Muunsukupuolinen: henkilö joka ei mahdu binääriseen ajatteluun eikä ole nainen tai mies.
  • Intersukupuolinen: sukupuolessa on fyysisiä viitteitä molemmista sukupuolista. Tunnetaan myös kaikissa eläinlajeissa.
  • Sukupuolivähemmistö: trans, muunsukupuolinen, intersukupuolinen.
  • Seksuaalivähemmistö: mm lesbo, homo, panseksuaali, bi…
  • HLBTIQ (tai LHBTIQ): homot, lesbot, biseksuaalit, transihmiset, intersukupuoliset ja queerit.
  • Sukupuoliristiriita ja kehodysforia: koettu tunne suhteessa omaan kehoon ja sukupuoleen.
  • Sukupuolen korjaaminen (huom ei vaihtaminen! Sukupuolta korjataan, sukkia vaihdetaan): juridinen, sosiaalinen ja lääketieteellinen korjaaminen.
  • Queer: ei halua määrittää omaa seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoltaan. On myös ajattelumalli ja akateeminen käsite (queer-tutkimus).

    Lue lisää sateenkaarisanastoa Helsinki Pride -yhteisön sivulta. Sanasto keskittyy sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen. 
Mirva Keinänen

Mirva Keinänen

Sosionomi (AMK), NEPSY-valmentaja