Näkökulma | | 17.9.2024
Juttusarjassa lastensuojelun asiakkaina olevat tai olleet lapset ja vanhemmat kertovat kokemuksiaan ja terveisiään, joiden avulla voimme rakentaa parempaa lastensuojelua.
19-vuotias nuori.
Lastensuojelu tuli elämääni kun olin jo lähes puolen vuoden ajan juonut ja ollut itsetuhoinen. Olin 16-vuotias, kun asiakkuus alkoi. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun syyllistyin erilaisiin rikoksiin ja jouduin tämän takia lastenkotiin. Ajatukseni silloin olivat aika vihaisia tätä muutosta (sijoitusta) kohtaan, sillä siihen aikaan halusin vain olla kavereideni kanssa ulkona.
Minulle kuuluu nykyään pelkkää hyvää. Opiskelen, urheilen, olen lähdössä armeijaan ja ihmissuhteeni ovat nykyään pelkästään positiivisia.
Omasta näkökulmastani neuvoisin häntä urheilemaan ja katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen, kuin vain tulevaan iltaan. Suosittelisin myös hankkimaan pieniäkin onnistumisia, jotka auttavat itsetunnon kehittämiselle. Kehottaisin myös ehdottomasti juttelemaan avoimesti ihmisille, joihin luotat ja karsimaan ns. "huonoja" ihmisiä elämästäsi.
En osaa sanoa muuta kuin sitä, että menkää rohkeasti juttelemaan jollekin tai ottakaa vain rohkeasti yhteyttä lastensuojeluun.
Suosittelisin lastensuojelun ammattilaista kuuntelemaan avoimesti ja tukemaan, eikä olemaan vain "mulkku" esimerkiksi heti rankaisemalla virheestä. Tärkeää on antaa mahdollisuuksia ja auttaa näkemään tulevaisuus valoisammalta.
En osaa itse sanoa, mitä kannattaisi muuttaa, ehkä sitä, että asiakkuus olisi helpompaa eikä niin iso tabu. Mielestäni hyvin toimii ainakin suurimman osan työntekijöiden olemus ja käytös nuoria kohtaan, mutta joillakin on vähän "mulkkumainen" käytös.
Tarinoita lastensuojelusta on juttusarja, jossa ääneen pääsevät lastensuojelun asiakkaana olevat/olleet nuoret ja vanhemmat. Julkaisemme tarinat poikkeuksellisesti nimettömänä kirjoittajien yksityisyyden suojaamiseksi. Kirjoittajan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.