Ihmiset ja ilmiöt | Emmi Lipponen | 8.8.2023
Emmi Lipponen: Hyvinvointialueille siirtymisessä olisi mahdollisuuden paikka toteuttaa uutta toimintatapaa, jossa henkilöstöjohtamisesta ja lähijohtamisesta keskustellaan enemmän ja jäsennellymmin julkisissa palveluissa ja erityisesti lastensuojelussa.
Tieteessä-juttusarjassa tutustaan alan tuoreisiin tutkimuksiin ja opinnäytteisiin sekä ihmisiin niiden taustalla. Haluamme nostaa esiin uusinta tietoa ja näkökulmia, jotka liittyvät lasten suojeluun tai lasten ja perheiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Tällä kertaa Emmi Lipponen kertoo Pro gradu -tutkielmastaan.
Olen valtiotieteiden maisteri sekä laillistettu sosiaalityöntekijä. Tällä hetkellä lomailen ja tarkoituksenani on aloittaa työt syksyllä. Olen kiinnostunut työskentelemään erityisesti lastensuojelussa, vaikka pidän koko sosiaalityön työkenttää kiinnostavana.
”Johtaja on työntekijöitä varten” - Henkilöstöjohtaminen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tukena -tutkielmassani tavoitteenani oli kuvata ja ymmärtää henkilöstöjohtamisen merkitystä sosiaalityöntekijöille sekä miten sosiaalityöntekijöiden mielestä lähijohtaja voi henkilöstöjohtamisella tukea heidän työhyvinvointiaan. Tutkielman aihe syntyi omasta kiinnostuksestani sosiaalityön johtamista kohtaan. Kiinnostukseni on lähtöisin siitä, että haluaisin tulevaisuudessa työskennellä sosiaalipalveluiden johtotehtävissä. Erityinen kiinnostuksen kohteeni johtamisen osa-alueena on henkilöstöjohtaminen. Tutkielmassani lastensuojeluun ymmärretään kuuluvaksi lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuolto sekä näiden yhdennetty muoto. Tutkimuskysymykseni olivat: mitä merkityksiä sosiaalityöntekijät antavat henkilöstöjohtamiselle sekä miten henkilöstöjohtamisella voidaan tukea sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Aiempi tutkimus on osoittanut henkilöstöjohtamiseen liittyvän keskustelun niukaksi ja jäsentymättömäksi julkisissa organisaatioissa. Tutkielmani toimii siten keskustelunavauksena siihen, miten lähijohtaja voi henkilöstöjohtamisen avulla tukea lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia.
Pidin tutkielman teosta ja siihen vaikutti loistava ohjaus, jota sain koko tutkielman teon ajan. Gradun tekemistä helpotti myös muutama vuosi sitten tehty kandidaatin tutkielma, joten esimerkiksi työn aikatauluttaminen kävi rutiinilla. Tutkielman teossa oli toki haastaviakin hetkiä, kun tuntui ettei työ etene lainkaan. Vaikeinta tutkielman teossa oli ehkä rajaaminen, sillä työ helposti ”leviää käsiin”, kun siihen haluaisi sisällyttää kaiken mahdollisen. Myös aineiston tulkinta on mahdollista viedä useaan eri suuntaan, jotka kaikki tuottaisivat mielenkiintoisen tutkielman. Tutkielmaani ilmoittautui haastateltavaksi 11 sosiaalityöntekijää, mistä olen erittäin kiitollinen, sillä he mahdollistivat minulle rikkaan aineiston.
Tutkielmani perusteella sosiaalityöntekijät kokevat merkityksellisenä lähijohtajan tavoitettavuuden, lähijohtajan lastensuojelun työn koordinoijana, sosiaalityöntekijöiden huomioimisen yksilöinä, lähijohtajan työyhteisöä yhdistävänä tekijänä sekä lähijohtajan sosiaalityöntekijöiden edustajana ylemmän johdon suuntaan. Nämä asiat nimesin viideksi eri lähijohtajuuden rooliksi, joiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen vaikuttavat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Nämä roolit ovat läsnä oleva johtaja, kaaoksen koordinoija, yksilöiden johtaja, osa työyhteisöä sekä työntekijöiden edustaja. Mikään muu rooli ei voi kuitenkaan lähtökohtaisesti toteutua, ellei lähijohtajaa ole olemassa tai hän ei ole työntekijöilleen läsnä. Pidän huolestuttavana erityisesti niiden sosiaalityöntekijöiden kokemusta, joilla lähijohtajan läsnäolo oli vähentynyt huomattavasti tai puuttui kokonaan, esimerkiksi hyvinvointialueille siirtymisen myötä.
Tutkielmani osoittaa, että sosiaalityöntekijät tarvitsevat lähijohtajan koordinoimaan lastensuojelun kokonaisuutta työnkuvista ja töiden jakautumisesta tiedottamiseen mutta käytännön arjessa nämä toteutuivat vaihtelevasti. Tutkielmassani sosiaalityöntekijät näkivät, että heitä sitouttaisi työpaikkaan se, että lähijohtajalla on aikaa henkilöstöjohtamiselle. Sosiaalityöntekijät näkevät, että heidän työhyvinvoinnistaan pidetään huolta siten, että heille varmistetaan resurssit ja aika toteuttaa perustyötään. Sosiaalityöntekijät pitivät ihanteellisena tilanteena sitä, että he saavat itse organisoida oman työnsä haluamallaan tavalla ja lähijohtaja koordinoi kokonaiskuvan toteutumista sekä tarvittaessa puuttuu epäkohtiin. Tutkielmastani käy ilmi, että sosiaalityöntekijät kokivat merkityksellisenä sen, että lähijohtaja on kiinnostunut heistä, johtaa heitä yksilöinä sekä kannustaa, antaa palautetta ja tukee sosiaalityöntekijöiden kehittymistä ja osaamista.
Tutkielmani mukaan sosiaalityöntekijät näkevät lähijohtajan olevan työyhteisöä yhdistävä tekijä. Lähijohtajalla on vahva vaikutus työyhteisön ilmapiiriin ja siitä huolehtiminen nähtiin tärkeänä lastensuojelun henkilöstöjohtamisessa. Hyvä lähijohtaja vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin positiivisesti. Lähijohtajan puuttumattomuus työntekijöiden välisiin ristiriitoihin vaikutti työhyvinvointiin negatiivisesti siten, että ilmapiiri saattoi muuttua kyräileväksi ja lisätä epäluottamusta työntekijöiden kesken. Sosiaalityöntekijät itse pohtivat puuttumattomuuden syiksi esimerkiksi lähijohtajien pelkoa siitä, että puuttumalla he saavat olemassa olevat työntekijät irtisanoutumaan tai lähijohtajien omien työkiireiden takia heillä ei ole aikaa puuttua tilanteisiin.
Tutkielmastani on havaittavissa, että sosiaalityöntekijät toivoivat lähijohtajan ottavan roolia ensisijaisesti heidän edustajanaan, eivät työnantajan edustajana. Sosiaalityöntekijät kokivat, että pahinta on epätietoisuus siitä, onko heidän asioitaan viety eteenpäin vai ei.
Tutkielma on suunnattu erityisesti ylemmän tason johtotehtävissä toimiville, sillä heidän ajatuksensa, odotuksensa ja johtamisensa vaikuttavat lähijohtajina toimivien johtamiskäytäntöihin. Toivon tutkielman herättävän myös lähijohtajia pohtimaan omia roolejaan ja ovatko he tietoisia siitä, mitä juuri heidän tiiminsä työntekijät heiltä odottavat ja tarvitsevat. Vastaavasti myös sosiaalityöntekijöiden on hyödyllistä pohtia, millainen johtaminen tukee heidän työhyvinvointiaan, jotta keskustelu henkilöstöjohtamisesta voidaan sosiaalityöntekijöiden, lähijohtajien ja ylemmän johdon välillä avata. Hyvinvointialueille siirtymisessä olisi mahdollisuuden paikka toteuttaa uutta toimintatapaa, jossa henkilöstöjohtamisesta ja lähijohtamisesta keskustellaan enemmän ja jäsennellymmin julkisissa palveluissa ja erityisesti lastensuojelussa. Nyt jo on olemassa erilaisia suosituksia johtamisesta julkisissa palveluissa, mutta ne eivät toteudu käytännön johtamisessa.
Työnantajan tulisi tunnustaa lähijohtajan tekemän työn merkitys ja vaikutus sosiaalityöntekijöiden työlle sekä työhyvinvoinnille ja panostaa lähijohtamisen sekä henkilöstöjohtamisen kehittämiseen. Aihe ei ole uusi, mutta sen merkitystä ei voida tarpeeksi korostaa. Sitä pitää tuoda esiin entistä enemmän, sillä jos asiasta ei pidetä meteliä, se hukkuu kaiken muun alle. Tällöin emme saa haluttua muutosta aikaiseksi lastensuojelun työyhteisöisissä sellaisiksi, joissa sosiaalityöntekijät pystyvät tekemään työtään ja jopa viihtyisivät työpaikallaan.
Sosiaalityöntekijöiden ehkä paikoin suuretkin odotukset lähijohtajalta ja hänen tekemältä henkilöstöjohtamiselta on kuitenkin helppo ymmärtää lastensuojelun vaativalla työkentällä. Vaikkei kaikkiin toiveisiin ja odotuksiin ole todennäköisesti mahdollista vastata täydellisesti, on hyvä kuitenkin olla tietoinen siitä, millaisia ne ovat, jotta niihin voidaan edes yrittää vastata. Aihe kaipaa mielestäni lisää tutkimusta ja jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi lastensuojelun lähijohtajat rakentavat omia roolejaan ja kohtaavatko ne sosiaalityöntekijöiden tarvitsemien roolien kanssa.
Emmi Lipponen
Sosiaalityöntekijä (VTM)
Emmi Lipponen
Sosiaalityöntekijä (VTM)
Olen valtiotieteiden maisteri sekä laillistettu sosiaalityöntekijä. Työskentelen lastensuojelun sijaishuollossa.