Ihmiset ja ilmiöt | Heidi Parviainen | 17.5.2023
Arjen kasvuympäristöt ovat olennaisia maahanmuuttotaustaisen lapsen mielenterveydelle.
Tieteessä-juttusarjassa tutustaan alan tuoreisiin tutkimuksiin ja opinnäytteisiin sekä ihmisiin niiden taustalla. Haluamme nostaa esiin uusinta tietoa ja näkökulmia, jotka liittyvät lasten suojeluun tai lasten ja perheiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Olen LT, lastenpsykiatri Heidi Parviainen ja työskentelen Tyksin lastenpsykiatrialla. Työhöni kuuluu erikoissairaanhoitoa tarvitsevien lasten psykiatristen häiriöiden arviointi ja hoidon suunnittelu yleislastenpsykiatrisessa työryhmässä. Lisäksi olen viime syksynä aloittanut varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaopinnot. Tutkimuksen osalta on nyt väitöksen jälkeen menossa hengähdystauko.
Väitöstutkimuksessani vanhemmat raportoivat maahanmuuttotaustaisilla lapsilla paljon psykiatrisia oireita. Lapset olivat äskettäin maahan saapuneita 2–12-vuotiaita turvapaikanhakijoita ja ulkomaalaistaustaisia 1.–3.-luokkalaisia koululaisia. Opettajat eivät raportoineet eroja ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten lasten psykiatrisissa oireissa.
Lisäksi turvapaikkaa hakevien 2–6 –vuotiaiden lasten vanhempien kokemana vastaanottokeskuksen tilat sekä mahdollistivat että estivät vanhemmuuden tehtävien toteuttamista. Etenkin ikätasoisen leikin ja oppimisen mahdollistavat lasten tilat ja aktiviteetit sekä perheiden yksityisyyden säilyttäminen tukivat vanhemmuutta.
Tunnetason kiinnittyminen paikkaan oli vaikeutunut vastaanottokeskuksessa ja koulussa. Maahanmuuton tiedetään olevan riski näille hyvinvointia tukeville tunnetason siteille, sillä paikkaa vaihdettaessa vanhoja siteitä katkeaa ja uusia muodostuu. Vastaanottokeskuksessa vanhemmat kokivat, että heidän perheillään oli vaikeuksia kiinnittyä tunnetasolla paikkaan. Vanhemmat yrittivät erilaisin keinoin vahvistaa paikkaan kiinnittymistä edistäviä lasten kuulumisen tunteita ja päivittäisiä rutiineja, mutta rutiineja oli vaikea luoda. Ulkomaalaistaustaisten pikkukoululaisten koulukiinnittyminen tunnetasolla oli lasten itsensä raportoimana heikompaa kuin suomalaistaustaisilla. Tunnetason hyvän koulukiinnittymisen tiedetään yhdistyvän hyvään koulumenestykseen ja parempaan psyykkiseen vointiin.
Helpoimmilta tuntuivat jo ennalta tutut asiat: ihmisten kohtaaminen ja keskustelut vanhemmuudesta ja lapsista aineistoa kerätessä, vaikka tilanteet saattoivatkin toisinaan olla tunnetasolla raskaita. Vaikeinta oli työskentely yksin tietokoneen ja tilasto-ohjelmien kanssa.
Arjen kasvuympäristöt ovat olennaisia maahanmuuttotaustaisen lapsen mielenterveydelle. Tilallisilla ratkaisuilla voidaan tukea ja tulee tukea maahanmuuttotaustaisten lasten kehitystä ja vanhempien vanhemmuutta. Näitä arjen kasvuympäristöjä tulisi kehittää vanhemmuutta ja lapsen mielenterveyttä tukevaan suuntaan. Tämä edellyttää yhteistyötä esimerkiksi mielenterveyden, maantieteen ja opetusalan ammattilaisten sekä maahanmuuttoviranomaisten kesken. Myös lastensuojelun ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa.
Vastaanottokeskuksissa lasten mielenterveyden kannalta tärkeää on tukea vanhemmuutta mielenterveyttä tukemalla ja perheille sopivia asuinympäristöjä tarjoamalla. Lisäksi tulisi tukea vanhempien mahdollisuuksia luoda arkisia rutiineja ja vahvistaa siten kuulumisen tunteita. Esimerkiksi joissakin vastaanottokeskuksissa on Lapsiystävällinen tila -toimintaa, joka tarjoaa lapsille mahdollisuuden ikätasoiseen leikkiin ja kehitykseen sekä tukee siten myös vanhemmuutta. Myös turvapaikkaa hakevien vanhempien mahdollisuudet luoda sosiaalisia suhteita ovat tärkeitä kuulumisen tunteelle. Kouluissa tulisi ottaa käyttöön menetelmiä ulkomaalaistaustaisten lasten koulukiinnittymisen tukemiseksi ensimmäisinä kouluvuosina sekä mielenterveyden että koulumenestyksen tukemiseksi.
Heidi Parviainen
LT, lastenpsykiatri
Heidi Parviainen
LT, lastenpsykiatri
Olen LT, lastenpsykiatri ja työskentelen Tyksin lastenpsykiatrialla. Työhöni kuuluu erikoissairaanhoitoa tarvitsevien lasten psykiatristen häiriöiden arviointi ja hoidon suunnittelu yleislastenpsykiatrisessa työryhmässä.