Käytännön työn ääreltä: Tavoitteellinen leiritoiminta osana asiakastyötä

Leiritoiminnan taustalla vaikuttavat voimavarakeskeisyys, luonnon hyvinvointivaikutukset ja teoreettinen viitekehys, joka rakentuu seikkailu- ja elämyspedagogiikan kautta. Seikkailukasvatus ja elämyspedagogiikka ovat suuntauksia, joita voidaan hyödyntää sosiaalisten ongelmien sekä syrjäytymisen ehkäisyyn.

Osana asiakastyötä toteutettu leiritoiminta tarjoaa niin asiakkaille kuin työntekijöillekin hienon mahdollisuuden lujittaa työskentelyiden yhteistyösuhteita. Työntekijöille mahdollistuu perheenjäsenten välisten vuorovaikutussuhteiden havainnointi ja niiden vahvistaminen kodin ulkopuolisessa ympäristössä. Leireillä toimitaan yhdessä tehden ja yhdessä kokien. Asiakkaille mahdollistuu leireillä esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden turvallinen harjoittelu, kun ympärillä on läsnä tuttuja ammattilaisia. Leirillä ilmapiiri on tarttuvan kannustava, mitä on jokaisella leirillä ihana havainnoida. Niin vanhemmat kuin lapsetkin saavat osakseen kannustusta ja positiivista vahvistusta.

Leiritoimintaa voidaan sisällyttää niin ammatilliseen tukihenkilötyöskentelyyn, tehostettuun perhetyöhön kuin avoperhekuntoutukseenkin. Leirien pituudet vaihtelevat neljästä tunnista 24 tuntiin. Leiripäivät on suunnattu työskentelyissä mukana oleville lapsille ja heidän perheilleen. Leiripäivät sisältävät ohjattua toimintaa, vertaistukea, uusia elämyksiä ja perheen yhteistä aikaa.

Leiritoiminnan tavoitteena on tarjota ainutlaatuinen tilaisuus vahvistaa perheen keskinäistä vuorovaikutusta, voimavaroja sekä yhteenkuuluvuutta kodin ulkopuolella. Lisäksi tavoitteena on yhteinen ilo ja perheyhteyden rakentaminen ja lujittaminen sekä kommunikaation, vuorottelun, sosiaalisten tilanteiden ja erilaisten tunteiden säätelyn harjoittelu.

Leiritoiminnan taustalla vaikuttaa teoreettinen viitekehys, joka rakentuu seikkailu- ja elämyspedagogiikan kautta. Seikkailu- ja elämyspedagogiikka ovat suuntauksia, joilla on alettu etsiä uudenlaisia ratkaisumalleja sosiaalisiin ongelmiin sekä syrjäytymisen ehkäisyyn. Leiritoiminnassa nojataan luonnossa tapahtuvaan toimintaan, jossa painotetaan ihmisen kasvun ja oppimisen tukemista sellaisten elämysten kautta, jotka koskettavat ihmistä kokonaisvaltaisesti. Kun tavoitteena on yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukeminen leiriympäristössä seikkailu- ja elämyspedagogisia menetelmiä hyödyntäen, puhutaan laajoihin valmiuksiin liittyvän kasvun ja kehittymisen tukemisesta. Näitä taitoja ovat esimerkiksi yhteistoimintataidot, vuorovaikutustaidot sekä luottamus- ja elämänhallintataidot. Nykyisin leiritoiminnan tiedetään myös vaikuttavan osallistujiin merkittävästi erityisesti juuri itsetunnon ja sosiaalisten taitojen vahvistumisen osalta. Seikkailupedagogiikan vaikuttavuudesta on saatu hyviä tutkimustuloksia myös masennuksen lieventymiseen liittyen. (Karppinen 2005; Karppinen 2007.)

Yksi tärkeä osa leiritoiminnan tavoitteellisuutta liittyy reflektiivisyyteen. Reflektiivisyydellä tarkoitetaan sekä omien että toisen ihmisen sisäisten tuntemusten havainnointia, ilmaisua, tunnistamista sekä suhtautumista näihin tuntemuksiin. Reflektio puolestaan on yksi kokemuksellisen oppimisen perusprosesseista. Pelkkä kokemusten olemassaolo ei siis takaa oppimista, vaan se voi jäädä pinnalliseksi ilman kokemusten tietoista käsittelyä eli reflektointia. Reflektoinnilla tähdätään minäkäsityksen, sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen paranemiseen. On tärkeää, että reflektiota tapahtuu toiminnan suunnittelun aikana, toiminnan aikana sekä toiminnan jälkeen. Reflektion tueksi voidaan esimerkiksi käyttää työntekijöiden valmiiksi muotoilemia kysymyksiä, joilla tuetaan asiakasta pohtimaan omia tunteitaan ja sisäisiä kokemuksiaan. Tämä mahdollistaa siirtovaikutuksen, jossa leirillä opittuja taitoja voidaan siirtää käytäntöön perheiden arkea ja vuorovaikutusta sujuvoittamaan esimerkiksi avoperhekuntoutustyöskentelyssä. Siirtovaikutus tapahtuu konkreettisesta abstraktiin. Tällöin asiakkaat voivat harjoitella leiritoiminnassa omaksumansa oppimiskokemuksen siirtämistä ja yleistämistä toisenlaiseen tilanteeseen arkiympäristössään. Työntekijät tukevat työskentelyissä pitkäjänteisesti siirtovaikutusta ja leiritoiminnan tuottamia myönteisiä kokemuksia sekä vaikutuksia perheen arkeen. (Pietilä 2020; Karppinen 2005.)

Ammatillisia havaintoja leiripäiviltä:

• Leiripäivässä on tullut näkyväksi esimerkiksi sisarusten välisen vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan toimivuus, joka kotiympäristössä on näyttäytynyt haastavana. Leiritoiminnassa sisarukset ovat saaneet onnistumisen kokemuksia siitä, kuinka sisarussuhteessa toista kuunnellaan, kunnioitetaan ja kehutaan. Leirillä on harjoiteltu sisarusten kanssa esimerkiksi taitoa odottaa omaa vuoroa ja vuorotella sekä toisen rajojen kunnioittamista. Leiripäivän lopulla sisarukset tunnistivat ja sanoittivat reflektiokysymysten avulla leirin sujuneen heillä ilman keskinäisiä ristiriitoja. Jaetut positiiviset hetket ovat tärkeitä sisarussuhteen välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Leiripäivän onnistumisiin on sisarusten kanssa palattu keskusteluin myöhemmin työskentelyssä, joka jatkui leiripäivän jälkeen useita kuukausia.
• Leiripäivässä on tullut näkyväksi perheenjäsenten välinen yhteenkuuluvuuden tunne. Leirillä vanhempi on sanoittanut kauniisti luottamustaan lapsiinsa. Avoperhekuntoutustyöskentelyn yhtenä tavoitteena kyseisen perheen kohdalla oli tukea vanhemman ja nuoren välistä vuorovaikutussuhdetta. Leiripäivässä näkyi yhteenkuuluvuuden tunteen kasvaminen nuoren nojatessa äitinsä olkapäähän leirinuoriolla ja äidin antaessa nuorelle myönteistä palautetta.
• Työntekijät pitävät tärkeänä sitä, että leiritoiminnassa perheen vanhimmatkin lapset saavat olla lapsia ja heittäytyä yhteisiin leikkeihin ja aktiviteetteihin mukaan! Leiritoiminnassa yksi tärkeä elementti lapsilla ja aikuisilla on myös ystävyys- ja vertaissuhteiden kokeminen ja luominen, vaikka suhde kestäisikin vain leirin ajan. Perheen aikuiset ovat pystyneet jakamaan omia kokemuksiaan vanhempina ja peilaamaan sitä kautta omaa vanhemmuuttaan ja siihen liittyviä kokemuksia muiden vanhempien kanssa.
• Leirillä perheen vanhempi on saanut onnistuneen kokemuksen siitä, että hän on rohkaistunut lähtemään yksin kodin ulkopuolelle pienen ja vilkkaan lapsen kanssa sekä saanut luottaa työntekijän tukeen.
• Leiritoiminta tukee itsensä ylittämistä, mistä työntekijät ovat päässeet tekemään useita havaintoja. Leiripäivän aikana on usein löytynyt tekemisen ilo, vaikka nuoren asenne olisi ollut ennen leiriä hieman vastahakoinen tai ennakkoluuloinen. Havaintoja on tehty myös perheenjäsenten rohkaistumisesta kokeilemaan jotakin sellaista, mitä he eivät ole aikaisemmin päässeet, uskaltaneet tai halunneet kokeilla. Työntekijöiden kannustus ja rohkaisu ovat näissä hetkissä tärkeässä roolissa, sillä ne lisäävät minäpystyvyyden tunnetta ja itsetunnon rakentumista sekä positiivisia havaintoja muista perheenjäsenistä.

Lähteet:

Karppinen, S. (2007). Elämyksestä kokemukseen ja oppimiseen. Teoksessa Karppinen, S. J.A. & Latomaa, T. (toim). Seikkaillen elämyksiä : seikkailukasvatuksen teoriaa ja sovelluksia. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Karppinen, S. (2005). Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa: etnografinen toimintatutkimus seikkailu- ja elämyspedagogiikasta. Oulu: Oulun yliopisto.

Pietilä, K. (2020). Reflektointi elämyspedagogiikassa. Teoksessa Karppinen, S. J.A., Marttila, M. & Saaranen-Kauppinen, A. (toim.) Seikkailukasvatusta Suomessa - pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 97.