Läheisten huomioiminen hatkatilanteissa vaatii kehittämistä

Hatkaamisen kansallinen tilanne läheisten näkökulmasta

Tämän tekstin havainnot perustuvat Pesäpuu ry:n Hatkassa – sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jättäminen -hankkeessa tehtyyn tiedonkeruuseen ja kehittämistyöhön. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa aloitettiin työ luomalla mahdollisimman kattava tilannekuva hatkaamisesta ilmiönä Suomessa. Tiedonkeruun tavoitteena oli kartoittaa hatkaamiseen liittyviä ja siihen vaikuttavia tekijöitä niin ennaltaehkäisyn, hatkaamistilanteen kuin lastensuojelulaitokseen palaamisen osalta.

Tietoa kerättiin kansallisella kyselyllä, johon vastasi yhteensä 1864 ihmistä – sijaishuollossa asuvia ja asuneita nuoria, heidän läheisiään sekä erilaisia ammattilaisia. Läheisille suunnattuun kyselyyn vastasi yhteensä 130 ihmistä. He kertoivat olevansa sijaishuollossa asuvan tai asuneen nuoren vanhempia, isovanhempia, sisaruksia, muita sukulaisia, ystäviä, kumppaneita tai muita läheisiä henkilöitä. Kyselyllä kerättyä tietoa syvennettiin myöhemmin työpajoissa ja yhteiskehittämistilaisuudessa, joihin osallistui yhteensä 222 ihmistä kaikista vastaajaryhmistä. Tiedonkeruun lopputuloksena julkaistiin Hatkassa Suomessa – Kohti kansallista tilannekuvaa lastensuojelun sijaishuollosta kadonneista lapsista -raportti keväällä 2023.

Yksi raportin johtopäätöksistä kiteytyy juuri läheisten rooliin hatkailmiössä. Kyselyssä selvitettiin kaikilta vastaajaryhmiltä, miten he kokivat ammattilaisten huomioivan läheiset hatkatilanteissa. Kerätyn tiedon perusteella sijaishuollosta kadonneiden nuorten läheiset jäävät liian yksin hatkatilanteissa. Suurin osa läheisistä ja puolet nuorista oli eri mieltä väitteestä, että ammattilaiset huomioivat nuoren läheiset hyvin hatkatilanteissa. Suurin osa lastensuojelulaitosten työntekijöistä oli väitteestä samaa mieltä. Kolmannes sosiaalityössä työskentelevistä oli eri mieltä väitteestä. Poliiseista enemmistö ei ollut väitteestä samaa eikä eri mieltä.

Kyselyssä selvisi, että vastuut läheisten kanssa tehtävän työn osalta ovat vaihtelevia niin sisällöltään, toteutukseltaan kuin toteuttajiltaan. Ammattilaiset kertoivat, että läheisten kanssa työskentelyyn ei ole riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia, ja se kuormittaa heitä, mikä näkyi myös läheisten kokemuksissa. Huomionarvoista on lisäksi se, että kyselyn eri kohdissa oli havaittavissa nuorten ja läheisten kokemusten sekä ammattilaisten näkemysten välinen kuilu. Esimerkiksi sijaishuoltopaikan välittävästä ilmapiiristä kysyttäessä, nuoret ja läheiset arvioivat ilmapiirin huomattavasti negatiivisemmin kuin ammattilaiset. Sijaishuollon vaikuttavuuden ja toimivan yhteistyön osalta onkin hyvä pohtia, miten ammattilaisten välittämisenä pitämä toiminta näyttäytyisi entistä vahvemmin nuorille ja läheisille, ja kokemusten välistä kuilua saisi kurottua umpeen.

Läheisten roolia käsiteltäessä on myös nostettava esiin raportin johtopäätöksistä huomio siitä, että nuorilla tulee olla oikeus omiin yhteisöihinsä, kumppaneihinsa sekä kaveri- ja ystävyyssuhteisiinsa. Lastensuojelulaitoksessakin asuvien nuorten tulee saada käydä yökylässä, juhlia saavutuksia ja elää tavanomaista nuoruutta. Näitä nuoruuden tärkeimpiä suhteita tulee kannatella, mahdollistaa ja rohkaista niitä kohti. Muun muassa sijaishuoltopaikan valinnassa, sijaishuoltopaikan muutoksia tai rajoitustoimenpiteitä tehdessä tulee tunnistaa kaikki nuorelle tärkeät ja turvalliset suhteet, ja ottaa ne huomioon päätöksiä tehdessä.

Suomessa ei tällä hetkellä tilastoida ja julkaista hatkaamisen määriä minkään tahon toimesta, mutta poliisin tietojen perusteella voidaan arvioida yksittäisiä hatkoja olevan vuosittain noin 3000–5000 kappaletta. Samalla tiedetään, että hatkaaminen kasaantuu ainakin osittain samoille nuorille ja samoihin lastensuojelulaitoksiin. Hatkaaminen koskettaa siis vuosittain merkittävää määrää lastensuojelun sijaishuollossa asuvia nuoria suoraan tai välillisesti. Sijaishuollossa asuvien nuorten lisäksi hatkaaminen vaikuttaa vielä isompaan joukkoon läheisiä sekä ammattilaisia, jotka työskentelevät lastensuojelussa ja sen rajapinnoilla.

Hatkaamisen vaikutukset monenlaisiin läheisiin ja lähiyhteisöihin

Läheisten kanssa työskentelyn osalta on hyvä huomioida, että kyselyn mukaan nuoret hatkaavat yleisimmin kavereille tai heillä ei ole lähtiessään tiedossa hatkan määränpää. Yleisimmin vastaajien mukaan nuoret myös löydetään kavereiden luota tai julkiselta paikalta. Harvinaisempaa on hatkaaminen perheen luokse ja nuoren löytyminen perheen luota. Kehittämistyössä tehdyt havainnot osoittavat, että perheenjäseniä on kuitenkin aktiivisesti mukana hatkatilanteissa esimerkiksi etsimässä nuorta tai tilanteet vaikuttavat perheenjäseniin monenlaisten tunteiden, kuten huolen ja pelon kautta.

”Lähdin taas yöhön ajamaan 3 valvotun vuorokauden jälkeen. Valmiina, paikoillanne, hep ja taas mennään pimeään loputtomaan yöhön. Siihen neulaa heinäsuovasta-juttuun, tiedättekö? Kun lähdetään vaan ajamaan ja mietitään mihin se olisi tällä kertaa lähtenyt. Vasemmalle vai oikealle? Puristin rattia ja huusin. Huusin niin kovaa ja niin kauan, että lopulta ei tule enää ääntä. Se on erilainen ääni. Se huuto, joka lähtee äidistä, jonka lapsi on hävinnyt ja hengenvaarassa.” – läheinen hatkassa.fi-verkkosivuston hatkatarinassa

Erilaiset läheiset toivat kyselyaineistossa esiin vastaavaa pelkoa ja huolta kuin edellä olevassa otteessa on kuvattu. Läheiset pelkäävät ja kantavat huolta siitä, miten kateissa olevan nuoren hyvinvoinnille käy, mitä nuori mahdollisesti tekee hatkassa olleessaan, miten hän saa apua, tai mitä nuorelle tapahtuu hatkan jälkeen. Lisäksi läheiset pohtivat, miten ihmissuhteet palautuvat hatkakokemusten jälkeen. Läheiset esimerkiksi kuvasivat tilanteita, joissa nuori on alkanut vihaamaan heitä, koska he olivat aktiivisesti osallistuneet nuoren etsimiseen ja paikantamiseen hatkan aikana. Hatkaaminen vaikuttaa tunteiden lisäksi nuorten läheisten arkeen monin tavoin, kuten läheisten omaan toimintakykyyn ja mahdollisuuteen jatkaa omaa arkea.

”Viha vanhempia kohtaan on niin kova, miten ne palautuu ne ihmissuhteet. Kyllä omalla kohdalla on palautunut, mutta ei se trauma häviä mihinkään: oma trauma, sisarusten trauma, ei ne saa apua.” – läheinen työpajassa

Ymmärrys nuoren verkostoista ja hatkaamisen syistä on oleellista, jotta hatkaamiseen voidaan vaikuttaa ja läheiset voidaan ottaa mukaan työskentelyyn. Hatkaamisen yhteydessä tulisikin kiinnittää huomiota erilaisiin nuorille läheisiin ihmisiin, eikä työskentelyä tulisi rajata esimerkiksi ainoastaan perheenjäseniin. Hatkaamisella on nimittäin aina vaikutuksia nuorten läheisiin ja lähiyhteisöihin, mutta vaikutukset voivat olla erilaisia riippuen siitä, onko kyse esimerkiksi nuoren vanhemmista, sisaruksista, kumppaneista, kavereista vai lastensuojelulaitoksen muista nuorista.

Kyselyssä nousi esiin, että läheiset kantavat huolta hatkaamisen vaikutuksista perheen muihin jäseniin: esimerkiksi vanhemmat pelkäsivät vaikutuksia sisaruksiin ja sisarukset puolestaan vanhempiin. Vanhempien tukemisen ohella onkin kiinnitettävä erityistä huomioita tilanteisiin, joissa hatkassa olevalla nuorella on kotona tai esimerkiksi toisessa sijaishuoltopaikassa asuvia sisaruksia. Hatkatilanteissa huomioitavaa on, että vanhempien voimavarat saattavat kulua hatkassa olevan nuoren etsimiseen, jolloin ammattilaisten on varmistettava, että myös sisarukset saavat riittävästi ikä- ja kehitystasoista tietoa ja tukea tilanteen käsittelyyn.

”Kotona asuvana sisaruksena hatkareissut ovat ihan hirveitä. Äiti etsii yötä päivää, itkee ja vaatii apua kaikilta sossuilta, mutta ei saa. Aina saa pelätä mitä veljelle tapahtuu ja sitä, ettei äiti jaksa.” – läheinen kyselyn avovastauksissa

Hatkaamisen vaikutukset tulee tunnistaa myös niissä lähiyhteisöissä, joista nuoret hatkaavat eli lastensuojelulaitoksissa. Kyselyn vastauksissa ammattilaiset tunnistivat, että hatkaamisella on kielteisiä vaikutuksia muihin lastensuojelulaitoksessa eläviin lapsiin ja nuoriin. Yhteisiä tekemisiä on jouduttu perumaan, työntekijöiden aikaa on kulunut merkittävästi hatkassa olevan nuoren etsintään ja muiden nuorten tuen saaminen on heikentynyt. Jatkossa huomiota onkin kiinnitettävä siihen, ettei hatkatilanteet vaikuttaisi muiden lastensuojelulaitoksessa asuvien lasten ja nuorten arkeen tällä tavoin. Lisäksi on autettava sijaishuoltopaikan muita lapsia ja nuoria käsittelemään toisen nuoren hatkaamiseen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia, sillä tilanteet voivat herättää monenlaisia, ehkä ristiriitaisiakin tunteita. Muilla saattaa esimerkiksi olla tieto hatkassa olevan nuoren sijainnista tai tilanteesta, mutta tiedon jakaminen ammattilaisille voi synnyttää syyllisyyttä luottamuksen rikkomisesta. Tai hatka saattaa nostaa esiin huolta toisen turvallisuudesta. Vaihtoehtoisesti muut nuoret voivat kokea kateutta, jos ammattilaisilla ei riitä aikaa heidän huomioimisellensa.

Hatkaamisen vaikutusten ymmärtäminen, huomioiminen ja niiden äärellä työskentely yhteisesti on tärkeää, myös ennen mahdollisia hatkatilanteita. Läheisten kanssa työskentelyn tulisi tapahtua koko lastensuojelun asiakkuuden ajan, jotta rakentuu mahdollisimman hyvä pohja yhteistyölle, läheisten tarpeiden huomioimiselle ja tuelle hatkatilanteiden kohdatessa. Läheisten kanssa työskentely saattaa myös ennaltaehkäistä hatkaamista kokonaan tai vähentää tarvetta hatkaamiselle.

Miten toimia tilanteissa, joissa läheinen mahdollistaa hatkaamista?

Läheisten huomiointi ja heidän kanssaan työskentely on tärkeää myös sellaisissa tilanteissa, joissa läheiset esimerkiksi piilottelevat, rahoittavat tai muulla tavoin mahdollistavat hatkaamista. Tällöin voi keskustella läheisten kanssa hatkaamiseen liittyvistä riskeistä ja hatkaamisen mahdollisista seurauksista. Hatkassa Suomessa -raportin laadullisen aineiston mukaan hatkassa olevia nuoria nimittäin kohtaa laaja joukko heille eri tavoin läheisiä aikuisia, joilla kaikilla ei ole selkeää käsitystä hatkaamiseen liittyvistä vaaroista ja siitä, miten hatkassa olevia nuoria kohdatessa tulisi toimia. Tiedon saaminen ja kokemus siitä, että voi itse yhteistyössä ammattilaisten kanssa toimia nuoren turvallisuuden ja hyvinvoinnin eteen, voi auttaa läheisiä muuttamaan omia ajattelumalleja ja toimintatapoja hatkaamiseen liittyen.

Mikäli läheiset mahdollistavat hatkaamista, on työskentelyssä kiinnitettävä erityisen paljon huomiota luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin rakentamiseen. Vaikka läheisen tahtotila olisi toimia nuoren parhaaksi, voi käytännössä teot olla ammattilaisten näkökulmasta arvioituna vastakkaisia. Tilanteet voivat synnyttää läheisissä syyllisyyttä, häpeää ja muita ristiriitaisia tunteita, joiden äärellä oleminen vaatii ammattilaisilta lempeyttä ja samalla rohkeutta ottaa vaikeita asioita puheeksi. Yhteisten rajojen sopiminen saattaa auttaa läheisiä hahmottamaan omia mahdollisuuksia vaikuttaa nuorten elämään. Rajojen ja pelisääntöjen yhteinen työstäminen voi myös selkeyttää läheisen ja ammattilaisten vastuuta ja rooleja, jolloin voidaan toimia yhteisessä linjassa lapsen edun ja oikeuksien toteutumiseksi.

Ammattilaiset kuvasivat laadullisessa aineistossa, että läheisillä saattaa itsellään olla monenlaisia tuen tarpeita, mutta tällä hetkellä tukea ei ole tarjolla riittävästi eikä tuen tavoista ja sisällöstä ole ammattilaisten kesken selkeää käsitystä. Joissakin tilanteissa yhteistyö aikuissosiaalityön sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden kanssa voisi edesauttaa työskentelyä, kun läheisen kanssa päästään käsittelemään hatkatilanteita sekä niihin liittyviä kokemuksia ja tunteita, ja läheiset saavat oikeanlaista tukea tilanteeseensa.

Miten läheisten huomioimista tulisi kehittää?

1.      Resurssien vahvistaminen ja roolien selkeyttäminen

Kuten edellä on noussut esiin, sekä läheiset että ammattilaiset toivovat enemmän aikaa ja mahdollisuuksia yhteiselle työskentelylle, sillä tällä hetkellä läheisten kanssa työskentely on hyvin vaihtelevaa ja se koetaan riittämättömänä. Läheisten huomioimista helpottaisi ammattilaisten mukaan resurssien lisäksi selkeämmät roolit ja vastuut ammattilaisten kesken. Yhteistyötä kaikkien lapsen tai nuoren elämään liittyvien aikuisten kanssa pidetään merkityksellisenä. Tällöin kannettaisiin yhteisesti vastuu lapsen auttamisesta ja voitaisiin myös ennaltaehkäistä hatkaamista.

”Lapsi on kiinni tarkkailuhuoneen mittareissa. Uskaltaisinko nukahtaa ilman pelkoa, että nukkuessani tapahtuu jotakin peruuttamatonta? Vahtivuorossa oli muitakin aikuisia, olihan varmasti? Mitään ei voi tapahtua, eihän? Onko lapsi elossa, kun herään, onhan? Sydän kävi ylikierroksilla, oksetti, huimasi, heikotti. Keho ei saanut vaihdettua lepotilaan. Tuijotin kattoon maalattuja Muumeja. Miten irvokkailta ne näyttivät hymyineen. Uni ei tullut, mutta raajat olivat väsymyksestä niin raskaat, ettei niiden liikuttaminen enää onnistunut. Lapsi hengitti edelleen.” – läheinen hatkassa.fi-verkkosivuston hatkatarinassa

Sekä ammattilaiset että läheiset kuvasivat tämän hetken haasteena ammattilaisten välisen yhteistyön toimimattomuuden ja vastuun siirtelyn. Nämä synnyttävät läheisille kokemuksen siitä, ettei nuoresta olla kiinnostuneita. Läheiset ovat nostaneet esiin erityisesti lastensuojelun, koulun ja nuorisopsykiatrian kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen. Haavoittavana pidetään väliinputoamista näistä palveluista, kun mikään taho ei ota koppia työskentelyn edistämisestä tai esimerkiksi hoitoon pääsy on ollut liian vaikeaa. Läheiset kokevat tällöin jäävänsä yksin tilanteiden edistämisessä.

2.      Läheisten merkityksen tunnistaminen ja osallisuuden kokemuksen vahvistaminen

Keskeistä on, että läheisten roolin merkityksellisyys tunnistetaan vahvemmin. Yhtäältä läheisillä on paljon tietoa nuoresta, mutta toisaalta heillä on myös tiedon tarpeita hatkaamista koskien. Ammattilaisilla ei välttämättä ole yhtä kattavaa kuvaa nuoren verkostoista ja historiasta, jolloin läheisten kanssa työskentely edesauttaisi kokonaiskuvan muodostamista. Kun läheiset vastaavasti saisivat lisää tietoa hatkaamisesta ja siihen kietoutuvista asioista, yhteisten tavoitteiden asettaminen onnistuisi paremmin. Läheiset toivovat, että heidän kanssaan käytäisiin läpi esimerkiksi hyvän kohtelun suunnitelma, rajoituspäätökset ja mahdollinen turvasuunnitelma hatkatilanteiden varalle. Tulevaisuudessa voisi myös selvittää, olisiko jo olemassa olevat toimintamallit läheisten kanssa työskentelystä, kuten läheisneuvonpito, sovellettavissa hatkatilanteiden käsittelyyn.

Ennakointi, avoimuus ja luottamuksen rakentaminen nähdään tärkeinä piirteinä läheisten kanssa työskentelyssä. Tällöin erilaiset tunteet ja näkökulmat saavat olla läsnä yhteistyössä. Myös toivon kannattelua pidetään tärkeänä elementtinä, sillä hatkatilanteet voivat olla läheisille hyvinkin kuormittavia ja pelottavia, ja tulevaisuuden näkymät voivat herättää huolta. Valitettavasti läheiset ovat eri yhteyksissä kertoneet kokemastaan osattomuudesta sekä leimaavasta, väheksyvästä tai syyllistävästä käytöksestä erilaisten ammattilaisten suunnalta. Tällöin yhteistyöhön asettuminen on tuntunut hankalalta tai mahdottomalta, vaikka itsellä olisikin ollut voimavaroja ja halukkuutta työskentelyssä mukana olemiselle.

3.      Hatkatilanteiden käsittelyssä ja viestimisessä aktivoituminen

Läheiset kertovat kohdanneensa usein haasteita siinä, miten ammattilaiset suhtautuvat hatkaamiseen ja miten tilanteita on käsitelty. Turhautumista on synnyttänyt kokemus siitä, ettei kukaan etsi hatkassa olevia nuoria. Läheisten mukaan ammattilaisten passiivisuus, keinottomuus tai tapa vähätellä hatkaamiseen liittyviä riskejä on asettanut läheiset joissakin tilanteissa erikoiseen rooliin. Läheiset kuvaavat esimerkiksi olleensa vaarallisissa tai pelottavissa tilanteissa etsiessään nuorta sekä joutuneensa toistuvasti selostamaan hatkatilanteita eri viranomaisille. Raskaana on koettu myös se, jos läheinen on tiennyt nuoren sijainnin, muttei ole voinut edistää nuoren tavoittamista juuri edellä mainittuihin tekijöihin liittyen. Läheiset toivovatkin ammattilaisilta aktiivisuutta ja ajankohtaista viestintää hatkatilanteissa. Läheisille olisi helpottavaa kuulla hatkan aikana muun muassa, onko nuoreen saatu yhteyttä, ja millainen vointi nuorella on, jos se on tiedossa.

”Toivon, että poliisit alkaisivat aktiivisesti etsimään, että nähtäisiin miten laajaan piiriin se vaikuttaa. Edelleen jostain paikoista tulee flashbackit, mitä kaikkea kamalaa niissä on tapahtunut, en edes tiedä.” – läheinen työpajassa

”Laitoksen työntekijät tai sosiaalityöntekijät saattavat sanoa, ettei nuori ole akuutisti vaarassa. Ei nähdä, että hatkaaminen on haitallista lapselle.” – läheinen työpajassa

Hatkan jälkeen läheiset toivovat, että hatkaamisen syyt selvitettäisiin ja hatkatilanteet käsiteltäisiin nuoren sekä läheisten kanssa. Yhteinen pysähtyminen hatkaamisen syihin ja toimintatapojen tutkailu voisivat lisätä eri osapuolten ymmärrystä nuoren elämästä ja vaikutusmahdollisuuksia vastaavien tilanteiden osalta tulevaisuudessa. Jälkityöskentelyn osalta merkityksellisenä pidetään sekä haavoittavien että positiivisten kokemusten läpikäyntiä, jolloin nuorelle ja läheisille muodostuu tunne siitä, että hatkaamisen eri puolet tulevat nähdyiksi, ja niihin liittyvien ajatusten ja tunteiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Läheisten on myös tärkeä kuulla, että nuori on otettu hatkalta paluun jälkeen vastaan tavalla, joka osoittaa nuorelle hoivaa ja kokemusta siitä, että hän on tärkeä ja tervetullut.

Miten Hatkassa-hanketta voi hyödyntää läheisten kanssa työskentelyssä?

Hatkassa-hankkeessa jatketaan vuoden 2024 loppuun asti kehittämis- ja vaikuttamistyötä hatkailmiön parissa. Tuoreimpana kehittämistyön tuotoksena on luotu jo julkaistun laajan raportin pohjalta hatkassa.fi-verkkosivusto, jota voi hyödyntää yhtenä välineenä läheisten kanssa työskentelyssä. Sivusto tarjoaa läheisille tietoa hatkatilanteiden eri vaiheisiin sekä vertaistukea kokemustarinoiden muodossa. Ammattilaisena voi linkata verkkosivuston omille asiakkaille tai käydä yhteisessä tapaamisessa dialogia tiedon ja hatkatarinoiden pohjalta. Eri osapuolten ymmärrys myös yksilöllisistä kokemuksista ja hatkatilanteista voi vahvistua, kun niitä pääsee peilaamaan muiden kokemuksiin ja tarjolla olevaan tietoon. Hatkassa.fi-sivustolle otetaan mielellään vastaan lisää tarinoita nuorilta, läheisiltä sekä eri alojen ammattilaisilta, ja sivustolla on linkit, joiden kautta voi lähettää palautetta sekä oman kysymyksen hankkeen työntekijöiden vastattavaksi.

Verkkosivuston lisäksi Hatkassa-hankkeessa on lähdetty pilotoimaan paluuhaastattelumallia yhteistyössä lastensuojelulaitosten kanssa. Hatkalta paluun hetkeen luotu haastattelumenetelmä tarjoaa lisää ymmärrystä hatkan syistä ja mahdollisuuden pohtia nuoren kanssa yhdessä toimenpiteitä hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi tulevaisuudessa. Paluuhaastattelumallin mukaiseen toimintaan voi liittyä tarvittaessa myös läheiset sekä erilaiset ammattilaiset lastensuojelulaitoksen työntekijöiden lisäksi. Tietoa paluuhaastattelukokeilusta julkaistaan syksyllä 2024 pilotin päättymisen jälkeen.

Hatkassa-hankkeessa luodaan tämän vuoden aikana lisäksi toimenpide-ehdotukset hatkailmiöön puuttumiseksi ja hankkeen päätösseminaari pidetään loppuvuodesta. Hatkassa-hankkeen työntekijöihin voi olla yhteydessä, mikäli haluaa esimerkiksi reflektoida omaa tai organisaation roolia hatkailmiöön vaikuttamisessa ja läheisten huomioimisen kehittämisessä.