Vieraskynä | Johannes Jahnukainen, Anne Ruusunen | 22.3.2024
Ammattilaisten ymmärtäväinen ja hyväksyvä tapa kohdata nuoria voi olla ensiarvoisen tärkeää, kun nuori rakentaa identiteettiään vuorovaikutuksessa toisten nuorten, aikuisten ja erilaisten sosiaalisen median ilmiöiden kanssa.
Tekstissä käsitellään sukupuolivähemmistöihin kuuluvia tai sukupuoli-identiteettiään pohtivia lastensuojelun asiakkaina olevia nuoria ja heidän kanssaan työskentelyä. Kerromme, minkälaista kohtaamista nuoret itse toivovat ammattilaisilta ja esittelemme eri tahojen suosituksia sukupuoltaan pohtivien tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa toimimiseen. Tekstissä sivutaan myös seksuaalivähemmistöjä, koska käsitteet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistö saattavat arjessa sekoittua keskenään. On hyvä huomioida, että tutkimustieto aiheesta täydentyy jatkuvasti.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria voidaan kuvata kattokäsitteellä sateenkaarinuoret. Sanastoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyen on useita ja kieli muuttuu ajassa. On hyvä huomioida, että jokaisen nuoren identiteettikokemus on yksilöllinen.
Seksuaalivähemmistöjä ovat homot, lesbot ja biseksuaalit. Homot ja lesbot tuntevat seksuaalista ja/tai emotionaalista vetoa samaa sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Biseksuaali kokee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. Sukupuolivähemmistö tarkoittaa trans- ja muunsukupuolisia. Transsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että ihmisen sukupuoli-identiteetti poikkeaa hänen kehollisesta sukupuolestaan. Kehollista sukupuolta voidaan kutsua myös syntymässä määritellyksi sukupuoleksi. Muunsukupuolisen sukupuoli-identiteetti voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai jotakin tämän jaon ulkopuolelta. (Seta ry 2024a; Kaltiala-Heino ym. 2018, 2041; Mielenterveystalo 2024a; Mielenterveystalo 2024b.)
Nuoruus on merkityksellinen elämänvaihe, johon kuuluu vahvasti oman itsensä etsiminen, tulevaisuuden näkymien tähystely ja aikuisuuden polulle astuminen. Lastensuojelun palveluissa olevilla nuorilla, erityisesti sijaishuollon asiakkailla on historiassaan myös voimakkaita kielteisiä kokemuksia – traumoja, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisena nuoret itsensä näkevät ja millainen tulevaisuus ylipäätään tuntuu mahdolliselta.
Huomionarvoista on myös se, miten merkittävä tekijä sosiaalinen media on nykynuorten identiteetin rakentumisessa. Some tarjoaa valtavan määrän erilaisia malleja nuoruudesta ja aikuisuudesta. Se on tulvillaan moninaisuutta ja antaa mahdollisuuden löytää vertaisia, mutta otollisen alustan myös vihakommenteille. Ei ole ihme, että digitalisoituvassa kasvuympäristössä ja roolimallien paljouden keskellä nuori voi olla yhä enemmän hukassa sen suhteen, mitä itse on tai minkälaiseksi kasvaa. Lasten ja nuorten säätiön selvityksen mukaan nuoret tiedostavat somen lisääntyvän vaikutuksen identiteetin rakentumisessa, eivätkä pidä sitä hyvänä asiana (Lasten ja nuorten säätiö 2021). Yhä digitaalistuvassa kasvuympäristössä turvallisten aikuisten läsnäolo ja ohjaus on tärkeää.
Jotta osaamme kohdata ja työskennellä lastensuojelun asiakkaana olevien nuorten kanssa, on tärkeää tiedostaa, että kaikkien edellä mainittujen nuoruusvaiheeseen liittyvien seikkojen lisäksi lastensuojelun ammattilaiset kohtaavat aiempaa useammin sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriitaa kokevia nuoria. Sukupuoliristiriita tarkoittaa kokemusta, jossa ihmisen sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa hänen kehollisen sukupuolensa kanssa. Sukupuoliristiriita voi myös tarkoittaa sitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten näkemää sukupuolta. (Kaltiala-Heino ym. 2018, 2041; Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 4; Vehmas ym. 2023, 314–315.)
Sukupuoliristiriidan kokeminen on lisääntynyt moninkertaisesti useissa läntisissä teollisuusmaissa viimeisen 10–15 vuoden aikana. Monilla sukupuoliristiriitaa kokevista nuorista on neuropsykiatrisia vaikeuksia ja mielenterveyden häiriöitä (Kaltiala-Heino ym. 2015, 5–6; Kaltiala-Heino 2018, 2042; Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 7; Vehmas ym. 2023, 315.)
Nuoruusiän keskeinen kehitystehtävä on identiteetin, myös sukupuoli-identiteetin kehittyminen (Kaltiala-Heino ym. 2018, 2041–2042; Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 6–7, 9; Vehmas ym. 2023, 315–316). Sukupuoliristiriitaa kokevien lasten kokemus vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta väistyy useimmiten murrosiässä, joillakin kokemus vahvistuu (Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 5). Lapsuudessa tai nuoruudessa koettu sukupuoliristiriita voi olla yhteydessä aikuisiän homo- tai biseksuaalisuuteen (Mielenterveystalo 2024a). Lastensuojelun ammattilainen ei voi lapsen tai nuoren kohdatessaan tietää, mikä tämän tulevaisuuden identiteetti tulee olemaan. Tämä asettaa haasteita nuoria kohdatessa: miten tuen nuorta parhaalla mahdollisella tavalla?
Nuoren on Suomessa mahdollista hakeutua palveluihin, jossa tutkitaan nuorten sukupuoli-identiteetin pysyvyyttä. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksia tehdään HUS:n (Helsingin yliopistollinen sairaala) ja Taysin (Tampereen yliopistollinen sairaala) nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköissä (Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 4). Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksolle hakeutuu noin seitsemän kertaa enemmän keholliselta sukupuoleltaan tyttöjä kuin poikia, syytä ilmiölle ei tiedetä (Vehmas ym. 2023, 315). Muissa länsimaissa tilanne on saman tyyppinen.
Kehoa muokkaavia hormonihoitoja voi Suomessa saada aikaisintaan 16-vuotiaana. Muita hoitoja ei tehdä ennen aikuistumista (Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 9–10). Sukupuoliahdistusta kokevien nuorten lääketieteellisessä hoidossa käytetään erityistä harkintaa, ja lapsi osallistuu niitä edeltäviin tutkimuksiin yhdessä vanhemman kanssa (Vehmas ym. 2023, 315–316; Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 8).
Sukupuoli-identiteettitutkimuksia voidaan harkita, jos nuorella ei ole vakavia mielenterveyden ongelmia tai jos nuori kokee sukupuolidysforiaa toipumisen jälkeen (Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 5–7, 9; Vehmas 2023, 315). Jos nuoren kasvuolosuhteet ovat epävakaat tai nuoren vanhemmat eivät ole tämän tukena, prosessia ei voida aloittaa (Kaltiala-Heino ym. 2018. 2042–2043).
Ammattilaisten on hyvä tiedostaa, että lapsilla ja nuorilla mielenterveyden ongelmat ja kehitykselliset vaikeudet voivat altistaa sukupuolidysforian kokemiselle (Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 8). Terveydenhuollon tutkimuksessa on esitetty huolta siitä, että puberteetin jarruttaminen voi muuttaa sukupuoli-identiteetin kehittymistä, jolloin sukupuoli- identiteetti, joka olisi osalla hoidetuista muuttunut murrosiän kehityksen myötä, vakiintuu. (Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 6–7).
Sosiaalialan ammattilaisten tulisi olla valmiita kohtaamaan ja käsittelemään näitä ilmiöitä kohdatessaan nuoria, jotka kuuluvat sukupuolivähemmistöön tai pohtivat sukupuoli-identiteettiään. Ammattilaisten ymmärtäväinen ja hyväksyvä tapa kohdata nuoria voi olla ensiarvoisen tärkeää, kun nuori rakentaa identiteettiään vuorovaikutuksessa toisten nuorten, aikuisten ja erilaisten sosiaalisen median ilmiöiden kanssa.
Yhtenä ratkaisuna lapsen tai nuoren sukupuolidysforiaan on esitetty sukupuolikokemusta vahvistavaa lähestymistapaa: lasta tai nuorta tuetaan aktiivisesti arjessa elämään sosiaalisesti kokemassaan sukupuolessa. Sukupuolta vahvistavasta lähestymistavasta voidaan käyttää myös käsitettä sosiaalinen transitio. Sosiaalisen transition hyödyistä on saatu myönteisiä tuloksia joissakin tutkimuksissa (Olson ym. 2016). Sateenkaari-ihmisten eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö Setan mukaan sosiaalinen transitio on keino helpottaa lapsen kokemaa sukupuoliristiriitaa muun muassa nimen, vaatetuksen, hiustyylin, leikkien ja harrastusten avulla (Seta ry 2024b).
Sosiaalisen transition hyödyllisyydestä ei vallitse yksimielisyyttä. Toisaalta sosiaalista transitiota on perusteltu sillä, että lapsen ahdistusta vähennetään ja hänet hyväksytään omana itsenään. Toisaalta on esimerkiksi pidetty mahdollisena, että jos lapsen tai nuoren sukupuoli-identiteetin kokemusta pidetään todellisempana kuin hänen kehollista sukupuoltaan, viestitään tahattomasti, että lapsen keho on viallinen. Yhtenä mahdollisena seurauksena sosiaalisesta transitiota on esitetty stereotyyppisten sukupuolikäsitysten vahvistumista. (Kaltiala-Heino ym. 2018, 2044.)
Vaihtoehtoinen lähestymistapa lapsen sukupuoliristiriidan kohtaamiseen on tarkkaavainen seuranta: tarjotaan apua mahdollisiin psykososiaalisiin ongelmiin ja annetaan aikaa ja tilaa lapsen tai nuoren sukupuolikokemuksen kehittymiselle (Kaltiala & Takala 2023, 10).
Joitakin toimintatapoja tulisi kokonaan välttää: jos lapsen tai nuoren sukupuolikokemusta yritetään aktiivisesti muuttaa, hänelle viestitään, että hänen kokemuksensa on viallinen. Lapsen tai nuoren sukupuoli-identiteettiä ei tulisi kieltää tai pyrkiä muuttamaan. Terapeuttisilla menetelmillä, joilla lasta tai nuorta voidaan auttaa, voidaan lievittää sukupuoliristiriitaan liittyvää ahdistusta ja lisätä toimintakykyä. (Kaltiala & Takala 2023, 10, Mielenterveystalo 2024a.)
WPATHin (World Professional Association for Transgender Health) ohjeistuksessa korostetaan terveydenhuollon ammattilaisen roolia mahdollisessa sosiaalisessa transitiossa ja painotetaan sitä, että työskentelyssä tulee jättää tilaa lapsen identiteetin tuleville kehityssuunnille (Coleman, E. ym. (2022, S77-S79). Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (2020, 5) suosituksissa sukupuolidysforiaa kokevien nuorten hoidosta ensivaiheen hoito sukupuoliahdistukseen on psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa psykoterapia sekä mahdollisten samanaikaisten psykiatristen häiriöiden tarpeenmukainen hoito.
Englannissa on käynnissä laaja arviointi lasten ja nuorten sukupuolidysforian hoidosta, “Cass review”. Jo ilmestyneessä väliraportissa lastenlääkäri Hillary Cass (2021, 62–63) toteaa, että sosiaalinen transitio on aktiivinen interventio, jolla voi olla huomattavia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin. Cassin väliraportissa myös todetaan, että sukupuolta vahvistavan lähestymistavan hyödyistä ja haitoista ei ole selkeää käsitystä.
Lastensuojelun kehittämiskeskusteluissa nuorilta yleisesti kuultu vahva viesti on se, että työskentelyssä tulisi ensisijaisesti tapahtua ihmisten välisiä kohtaamisia. On tärkeää, että työntekijä tulee yhteiseen hetkeen omana itsenään, ihmisenä, joka ei verhoudu ammattinimikkeiden tai ammatillisen roolin taakse vaan antaa jotain itsestään. Vastaavasti asiakkaana oleva lapsi tai nuori tulisi nähdä ilman ennakko-oletuksia ja etukäteen luotuja mielikuvia nepsylapsesta, päihdenuoresta, nuorisorikollisesta, tytöstä tai pojasta. Tapaamisiin valmistautuminen on tärkeää, mutta kaikki asiakkaasta dokumentoitu aineisto tulisi osata asemoida kokonaisuudessa niin, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus esitellä itsensä juuri sellaisena, kuin sillä hetkellä kokee olevansa. (Hokkila 2023, 73; Lastensuojelun Keskusliitto, Osallisuustyökalu.)
Sukupuolittuneet ennakkokäsitykset näkyvät vahvoina myös lastensuojelun rakenteissa ja toimintatavoissa. Lastensuojelulaitoksessa samaan huoneeseen suljetun oven taakse ei ehkä päästetä eri sukupuolta olevia ja yökyläilyt vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ovat kiellettyjä. Lisäksi on vain yhdelle sukupuolelle määriteltyjä tiloja ja jopa kokonaisia yksiköitä. Kirjauksissa asiakasta saatetaan usein kuvata ”reippaaksi nuoreksi mieheksi/naiseksi”. Sukupuolitetut linjaukset ja toiminnot on luotu usein perustellen niitä lasten turvallisuuteen, yksityisyyteen tai muuhun toimivampaan yhteiseen arkeen liittyviin seikkoihin vedoten – tai niin on vain totuttu tekemään.
Toimintatapoja on kuitenkin myös mahdollista muuttaa. Kirjauksissa voidaan viitata “nuoreen” sukupuolta korostamatta. Nuorelta voi myös esimerkiksi kysyä yksinkertaisesti kumppanista tyttö- tai poikaystävän sijaan. On tilanteita, joissa sukupuolitetut tilat ja käytännöt ovat perusteltuja, mutta ne eivät välttämättä ole kaikissa tilanteissa paras ratkaisu. Toimintatapoja ja rakenteita olisi hyvä tarkastella mahdollisuuksien mukaan uudelleen kaikkien niiden nuorten kanssa, joiden arkeen sovitut käytännöt vaikuttavat.
Nuoret toivovat tulevansa hyväksytyiksi sellaisina, kuin ovat, ja aikuisten tulisi kyetä osoittamaan tämä kohtaamisissa. Lastensuojelun ammattilaiset eivät myöskään saisi säpsähtää kohdatessaan nuoren, joka kuuluu sukupuolivähemmistöön tai pohtii sukupuoli-identiteettiään. Aito kiinnostus ja halu keskustella asioista on parempi tapa kuin antaa paperilla nettiosoite, josta voi etsiä tukea identiteettiasioihin.
Kuinka ammattilaisen sitten tulisi toimia? Erilaiset tahot saattavat pitää toisistaan poikkeavia lähestymistapoja parhaina mahdollisina tapoina toimia. Tietoa aiheesta kertyy koko ajan lisää. Ammattilainen kohtaa todennäköisesti hyvin monenlaisia nuoria, joiden yksilölliset tarpeet ja tilanne vaihtelevat erittäin paljon. Käsitteet, joilla kuvataan erilaisia sukupuoleen liittyviä ilmiöitä, ovat jatkuvassa murroksessa.
Nuorten omia toiveita ennakkoluulottomasta ja arvostavasta kohtaamisesta on tärkeää kuulla. Lastensuojelun työntekijät ovat kohtaamisen ammattilaisia ja lastensuojelutyössä, jos missä kohdataan erilaisia ihmisiä. Ei ole siis kohtuuton toive, että asiakkaana olevia lapsia ja nuoria kohdattaisiin myös sateenkaariteema huomioiden. Tämä ei edellytä, että kaikki ammattilaiset paneutuisivat aiheeseen perusteellisesti. Lastensuojelun Keskusliiton tuoreessa Näkökulmia sijaishuoltoon -oppaassa kannustetaankin ammattilaisia rohkeasti myös tunnustamaan tietoisuutensa aukot aihepiiriin liittyen. Nuorta voi pyytää tarvittaessa korjaamaan käytettyjä termejä ja tietoa voidaan etsiä yhdessä. Asenne on tässäkin asiassa keskeinen tekijä. (Ryhtä 2023, 117–118.)
Ammattilaista voi ehkä omaa lähestymistapaa pohtiessa tukea tieto siitä, että yksilön identiteetin rakentuminen on nuoruuden keskeinen kehitystehtävä (Kaltiala-Heino ym. 2018, 2042, Palveluvalikoimaneuvosto 2020, 6–7). Identiteetti, jonka yksi osa sukupuoli-identiteetti on, rakentuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Mielenterveystalon (2024a) ”onko lapseni transsukupuolinen”-sivuston neuvo vanhemmille resonoi myös meissä ammattilaisina. Lapsi tai nuori, joka identifioituu transsukupuoliseksi tai kokee sukupuoliristiriitaa, voi kasvaa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistön edustajaksi tai ei kummaksikaan näistä. Yksilön hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että mitään kehityspolkua ei nähdä toista parempana. Tärkeintä on, että ja lapsi tai nuori hyväksytään omana itsenään.
Lähteet ja luettavaa
Johannes Jahnukainen
Sosionomi (YAMK), erityisasiantuntija Lastensuojelun Keskusliitossa
Johannes Jahnukainen
Sosionomi (YAMK), erityisasiantuntija Lastensuojelun Keskusliitossa
Työskentelen Lastensuojelun Keskusliitossa erityisasiantuntijana lastensuojeluun ja osallisuuteen liittyvien teemojen parissa, sekä lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden ja heiltä saatavan arvokkaan tiedon parissa. Olen tyäurani aikana työskennellyt lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollossa, sekä sosiaalityöntekijänä että sosiaaliohjaajana. Työtehtäviini on aina kuulunut myös kehittämistyö lasten ja nuorten osallisuuden parissa, sekä kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen.
Anne Ruusunen
Laillistettu sosiaalityöntekijä ja sosionomi (AMK), sosiaalityön asiantuntija Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella
Anne Ruusunen
Laillistettu sosiaalityöntekijä ja sosionomi (AMK), sosiaalityön asiantuntija Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella
Anne Ruusunen on laillistettu sosiaalityöntekijä ja sosionomi (AMK). Hänellä on kahdenkymmenen vuoden työkokemus eri ikäisten haavoittuvaisessa asemassa olevien asiakkaiden kanssa työskentelystä sekä palveluprosessien ja osaamisen kehittämisestä. Anne Ruusunen työskentelee sosiaalityön asiantuntijana Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.