Tieteessä: Dialoginen perheohjaus auttaa neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheitä

Diana Cavonius-Rintahaka: Dialoginen perheohjaus tuo neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheille tukea vanhemmuuteen ja parisuhteeseen sekä auttaa vanhempia selviytymään arjessa aiempaa paremmin neuropsykiatrisesti oireilevan lapsensa kanssa. 

Tieteessä-juttusarjassa tutustaan alan tuoreisiin tutkimuksiin ja opinnäytteisiin sekä ihmisiin niiden taustalla. Haluamme nostaa esiin uusinta tietoa ja näkökulmia, jotka liittyvät lasten suojeluun tai lasten ja perheiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin.  Juttusarjan ensimmäisessä osassa matkalle lähtee terveystieteiden tohtoriksi kesäkuussa väitellyt Diana Cavonius-Rintahaka.

Kerro lyhyesti itsestäsi?

Toimin Helsingin yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatriassa osa-aikaisena kouluttajana. Koulutan perheohjausmallia, jonka olen kehittänyt ja jota myös tutkinut. Ohjausmalli on Dialoginen perheohjaus, joka on kehitetty perheille, joissa lapsella on jokin neuropsykiatrinen häiriö. Työnohjaan myös HUS työssäni henkilökuntaa.  

Lisäksi olen postdoc-tutkija. Jatkan tutkimustyötäni siitä, mihin väitöskirjatutkimus jäi – eli tutkin mitä vaikutuksia lapsen oireiluun on, kun perhe saa Dialogisen perheohjauksen (6 tapaamista). Tutkin onko perheohjausmallilla vaikutuksia lapsen oireiluun, kun vanhemmat ovat saaneet ohjausta ja koko perhe tukea kuuden tapaamisen verran. Väitöskirjassani olen tutkinut Dialogisen perheohjauksen vaikutuksia perheeseen kokonaisuutena vanhempien arvioimana.

Pidän myös yksityisvastaanottoa perhe- ja paripsykoterapeuttina Espoossa ja Turussa.

Mitä lastensuojelun kentällä toimivien ammattilaisten kannattaa tietää väitöskirjastasi?

Kentällä olisi hyvä tietää minkälaisia erityisiä haasteita on perheissä, joissa on neuropsykiatrisesti oireileva lapsi. Miten lapsen oireilu vaikuttaa muihin perheenjäseniin ja mitä riskitekijöitä on perheessä. Yksi riskitekijä on vanhemman uupuminen ja siitä mahdollisesti seuraava masennus. Näissä perheissä tämä riski on suurempi, verrattuna muihin perheisiin. Yksi riski on myös, mikäli vanhemmilla ei ole riittävästi tietoa neuropsykiatrista häiriöistä, koska silloin heidän on vaikeampi ymmärtää lapsen käytöstä ja tapaa toimia erilaisissa tilanteissa, eikä heillä ole osaamista tukea lasta oikealla tavalla. Tästä syystä väitöskirjani myötä haluan tiivistää että

1) vanhemmat tarvitsevat heidän perheelleen räätälöityä tietoa, tietoa juuri heidän lapsensa neuropsykiatrisista oireista.

2) Lisäksi vanhemmat tarvitsevat arkeensa ohjausta, miten toimia ja tukea lasta ja perheen kaikkia lapsia oikealla tavalla, jotta arki sujuisi paremmin.

3) Tukea, kuuntelua, eli dialogia ammattilaisten ja perheenjäsenten välille. Joku joka kuuntelee ensin perheen historiaa, haasteita ja kysymyksiä ja sen jälkeen yhdessä perheen kanssa lähtee miettimään ratkaisuja ja hyväksi havaittuja menetelmiä arkeen. Usein jo pelkkä keskustelu ja se, että joku kuuntelee, on vanhemmalle se kaikkein tärkein tuki. Joku, joka on aidosti kiinnostunut miten vanhempi ja koko perhe jaksaa ja selviää. Tutkimuksessani suurin hyöty oli sosiaalisen tuen tilastollisesti merkittävä lisääntyminen Dialogisen perheohjauksen jälkeen vanhemman näkökulmasta, mikä puhuu sen puolesta, että siinä on se suurin tarve ja puute.

Diana Cavonius-Rintahaka

Mikä oli väitöskirjasi työssä helpointa ja mikä oli vaikeinta?

Ajattelen, että suurin haaste vuosien aikana on ollut ajan löytäminen väitöstyön tekemiseen. Useista apurahahakemuksista huolimatta apurahoja sain vasta viimeisille kahdelle vuodelle ja sitä ennen puursin 8 vuotta kahden työn lisäksi. Väitöskirjani olisi valmistunut huomattavasti nopeammin, mikäli olisi ollut mahdollisuus keskittyä täyspäiväisesti jo aikaisemmin, edes joitain ajanjaksoja.

Helpointa oli oma motivaatio, joka vei eteenpäin. Uskoin siihen mitä tein ja halusin saattaa tämän tutkimuksen loppuun asti. Koin vahvasti, että perheet, joilla on neuropsykiatrisesti oireileva lapsi tarvitsevat heille räätälöidyn perheohjausmallin. Nyt sellainen on ja sen on todettu olevan vaikuttava kohderyhmän perheille. Tämä tuo iloa ja mielekkyyttä jatkossakin. Moni perhe voi nyt saada heille sopivan perheohjauksen, mikä parantaa heidän kokemaa terveyttä, ja kokemusta siitä, että heitä autetaan heille sopivalla tavalla. 

 
Mitkä ovat työsi tärkeimmät johtopäätökset?

Väitöskirjan johtopäätös on: Dialoginen perheohjaus toimii koko perhettä vahvistavana perheinterventiona ja näin lisää perheiden myönteistä kokemusta saadusta sosiaalisesta tuesta. Dialoginen perheohjaus tuo neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheille tukea vanhemmuuteen ja parisuhteeseen sekä lisää kaikkien perheenjäsenten mahdollisuutta keskustella huolista kuulluksi tulemisen lisäksi.  Vanhemmat olivat hyvin tyytyväisiä ja kokivat DFG-intervention voimaannuttavana ja tarpeellisena. DFG auttoi heitä selviytymään arjessa aiempaa paremmin neuropsykiatrisesti oireilevan lapsensa kanssa.

 
Miten työsi tuloksia voisi soveltaa käytäntöön, ja miten ne voisivat tehdä lastensuojelusta parempaa? 

Lastensuojelun ammattilaiset tarvitsevat osaamista ja ymmärrystä neuropsykiatristen häiriöiden vaikutuksista perheeseen - ei vain vaikutuksista lapseen, jolla diagnoosi on. Mitkä ovat sudenkuopat ja haasteet näissä perheissä esim. suuri perinnöllisyyden riski tuo ison haasteen. Tämä tarkoittaa, että usein myös muilla kuin vain yhdellä lapsella on neuropsykiatrisia piirteitä. Se voi olla sisarus ja/tai vanhempi. Tämä kaikki muuttaa perhedynamiikkaa ja tarkoittaa käytännössä sitä, että koko perhe tulee huomioida ja perheenjäsenten välisiä suhteita tulee kartoittaa ja tukea tarvittaessa. Joskus vanhempi ei itse ole tietoinen omista piirteistään, mutta asiasta keskustellessa huomaa, että itselläkin niitä on. Oikeanlainen tuki vanhemmalle ja perheelle voi ennaltaehkäistä monta suurempaa haastetta perheessä. Tiedostaminen on ensimmäinen askel siihen, että asialle voidaan tehdä jotain.  

Väitöskirjani tarjoaa tietoa neuropsykiatristen perheiden haasteista ja riskeistä lapsille ja vanhemmille. Lisäksi väitöskirjani kertoo mitä asioita tulee huomioida ja mihin asioihin perhe saattaa tarvita apua. Perheiden omasta näkökulmasta on väitöskirjassani tietoa liittyen mitä he itse toivovat ammattilaisilta; neuropsykiatrista tietoa, sitä että huomioidaan koko perhe ja parisuhdeasiat, että työntekijöillä on neuropsykiatrista tietoutta, yhteistyötä, arjen tilanteisiin ohjausta ja ennen kaikkea dialogia henkilökunnan ja vanhempien välille.

Dialoginen perheohjaus -koulutus soveltuisi hyvin lastensuojelun työntekijöille, jonka jälkeen heillä olisi struktuuri ja rakenne, sekä tietoutta ottaa käyttöön tälle kohderyhmän perheille suunnattu perheohjausmalli kokonaisuus. Seuraavan Dialoginen perheohjaus -koulutuksen järjestän syksyllä (syys-lokakuussa) 2022 Helsingissä.

Linkki väitöskirjaan Tampereen yliopiston verkkosivuilla