Työnohjauksella työhyvinvointia ja vahvaa ammatillisuutta lastensuojeluun

Työnohjaus tukee ammatillisesti laadukkaan, kestävän ja jatkuvasti kehittyvän asiantuntijatyön toteuttamista. 

Lastensuojelutyössä suurena työhyvinvoinnin uhkana ovat työn psykososiaaliset kuormitustekijät ja toimintaympäristöstä nousevat, työn laadukasta toteuttamista estävät tai heikentävät tekijät (mm. suuret asiakasmäärät, asiakastyön vaativuus, riittämätön tuki ja perehdytys, puutteet johtamisessa, alhaiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työolot). Vaativasta lastensuojelun asiantuntijatyöstä suoriutuminen ja siinä kehittyminen edellyttävät mahdollisuutta asiakastyön tilanteiden, työntekijän ratkaisujen ja työtä ohjaavien ammatillisten periaatteiden jatkuvaan reflektointiin. Tämä tukee myös asiakkaan oikeutta laadukkaaseen, tasa-arvoiseen ja lainmukaiseen päätöksentekoon, palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Työnohjaus tukee ammatillisesti laadukkaan, kestävän ja jatkuvasti kehittyvän asiantuntijatyön toteuttamista.

Työuraansa aloittava lastensuojelun työntekijä on merkittävässä riskissä kuormittua vaativasta, itsenäistä päätöksentekoa ja vastuunottoa edellyttävästä työstä, tietotaidon ollessa vasta kehittymässä. Asiakastilanteet voivat olla hyvinkin haastavia ja traumatilanteita kokeneiden ihmisten kohtaaminen psyykkisesti kuormittavaa, mikä lisää riskiä sijaistraumatisoitumiselle ja uupumiselle ilman riittävää mahdollisuutta työnohjaukselliseen tukeen. Työnohjaus tarjoaa tilan ja ammatillisen kohtaamisen, jossa osaava työnohjaaja voi auttaa työntekijää tunnistamaan omia vahvuuksiaan, kehittämisalueitaan, voimavarojaan ja hyvinvointia haastavia tekijöitä sekä vahvistamaan kompetenssiaan. Työhyvinvointia voivat haastaa toimintaympäristön kuormittavien tekijöiden lisäksi työntekijän yksilölliset piirteet, kuten vaativuus ja joustamattomuus tai rajojen asettamisen vaikeus ja muiden tarpeiden asettaminen omien edelle. Työnohjaaja voi auttaa työntekijää tunnistamaan näitä piirteitä sekä tukea ajatus- ja toimintamallien muuttamista työhyvinvointia tukevaan suuntaan. 

Työryhmien työnohjaus tukee työyhteisön toimintamallien, prosessien ja vuorovaikutussuhteiden tavoitteellista kehittämistä. Ristiriitatilanteissa työnohjaus voi tarjota tilan pysähtyä erilaisten näkökulmien, tunteiden ja toimintamallien äärelle, jolloin työnohjaajan ohjaama dialoginen keskustelu voi parhaimmillaan avata työyhteisön solmuja ja mahdollistaa yhteisen ymmärryksen rakentumista. Johdon ja työyhteisön yhteinen suunta, tavoitteet ja avoimuus ovat tärkeitä toimintakykyisen organisaation näkökulmasta, jolloin työnohjaus on luonteva tapa saada ulkopuolista ammatillista tukea työyhteisön yhteisille prosesseille.

Työnohjaus on pysähtymistä oman työn ja työhyvinvoinnin keskeisten kysymysten äärelle yhdessä työnohjaajan ja kollegoiden kanssa, jolloin kohdatuksi ja haastetuksi tullessaan työntekijä voi kokea uusien näkökulmien avautumista ja voimaantumista työssään. Työnohjauksen jälkeen voi parhaimmillaan kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, kyetä tarkastelemaan omaa tai asiakkaan tilannetta uusin silmin, löytää itsestään ammattilaisena uusia kykyjä ja voimavaroja tai oppia suhtautumaan hyväksyvämmin työhön liittyviin tekijöihin, jotka eivät ole työntekijän vaikutuspiirissä.